Heinäkuun menoja puhelimen kautta kuvattuna

 

Heissan – on ollut hieman hiljaisempi tahti blogissa, mutta niin näyttää olevan kaikilla muillakin. Kesä on niin lyhyt aika, että kauniita päiviä ei todellakaan halua kuluttaa koneella. Meillä heinäkuun alku on ollut vipinää ja menoa. Mieheni jäi lomalle silloin, ja melkein heti lähdimme maakuntakierrokselle.

Seuraa siis aikamoinen kuvapläjäys! Kaikki kuvat on otettu Huawei P30-puhelimellani, jonka sain testiin Huaweilta. Kuvat ovat myös olleet Instagramissa, joten tulehan seuraamaan sinne – olisi tosi hauska saada 3000 seuraajaa kokoon pian.

Kesäkuu oli niin ihana, niin ihana!

Vaikka mies oli vielä etätöissä, ehdimme iltaisin kuitenkin käymään siellä sun täällä. Nautin lämmöstä kovasti, ja varsinkin iltalämmössä lekotteleminen on oma juttuni. Rusketus tuli silti purkeista, sillä suojakertoimet olivat maksimit. Tosin otin parikymmentä minuuttia aurinkoa ilman suojaa joka päivä, jotta saisin D-vitamiinia tankattua.

Kävimme eräänä iltana Mestaritallilla syömässä. Olo oli kuin ulkomailla! Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä, rentoja ja iloisia.

Ruoka oli mahtavaa: kalalankku, halloumisalaatti ja jälkiruuaksi kookosvaahtoa, kauden marjoja ja marenkia. Ilta oli ihanan helteinen.

Ruuan jälkeen kävelimme vielä Hietaniemen hautausmaalla, jossa oli kaunista ja rauhallista. Muurin takana Hietsu oli tulvillaan elämää ja naurua, lentopalloa ja musiikkia, sankarihaudoissaan lepäsivät hiljaiset nuoret. Se oli jotenkin koskettavaa. He kuolivat, jotta tulevaisuuden nuorilla olisi maa, jossa elää.



Onnellinen kesänviettäjä!


Täydellisenä hellelauantaina saimme ystäviä istumaan iltaa. Harvemminpa sitä tarkenee kesäiltana istua ulkona myöhään palelematta! Sovelsin hieman Mestaritallin ruokia omaan tarjoiluuni. Vakkaritarjottava on tietenkin vesimeloni-minttu-fetasalaatti, mutta myös kaikenlaiset perunahässäkät ovat ihania. Mansikkasalaatti oli Mestaritallin tyyliin, vain halloumi puuttui. Ja grillissä paistui kokonainen lohifile.

Jälkkärinä oli kermavaahtoon sekoitettua vaniljarahkaa, vadelmia & mansikoita ja päällä marenkia. Iso kulho tyhjeni saman tien!

Ruokaa odotellessa nautimme juustoista ja siemennäkkäristä. Varsinainen leipäihastus on ollut Fazerin chiabatta-sämpylät. Vähän liian hyvää…




Olemme miettineet terassin kunnostamista: laudoitus, ehkä moottoroitu markiisi, uudet kalusteet. Tämä on siis ensi kesän mahdollinen juttu.

Haluan lähteä suurista linjoista liikkeelle, eli fasiliteetit kuntoon ja sitten vasta kalusteet. Ja vaikka nuo meidän kalusteet ovat vanhat, raskaat ja kovat huoltaa (pöytälevykin hieman vääntynyt), tykkään niistä kovasti! Tuolit ovat hyvät istua ja niissä viihtyy vaikka koko päivän. Vielä en ole löytänyt kalusteita, joihin ihastuisin täysin, mutta tässä ei toisaalta ole mikään kiire.

Kesän ihanin hellemekko on tilattu Mangosta, ja se saa joka kerran kovasti kyselyitä, kun se vilahtaa Instassa.

Mekko on puuvillaa ja ihanan viileä ja kevyt. Minulla on koko XS, ja se on just sopivasti polviin. Muutoin alkaa syksytyyli olla jo mielessä, eli mitään kesävaatteita en enää katsele.

Kesä on ollut aikamoista ruokajuhlaa! Uusin ihastus on grillattu varhaiskaali. Sivelen neljään osaan halkaistun kaalin suolatulla oliiviöljyllä. Voi että, miten hyvää!

Pietarsaaren reissulla kävimme kahvilla korvapuusteistaan kehutussa Skorpanissa. Ei todellakaan ole turhaa hehkutusta: pulla suoraan uunista oli ehkä parasta, jota olen koskaan maistanut! Voissa, sokerissa ja kardemummassa ei ole säästelty! Katsokaa nyt tuota täytettä. Tällainenkin antipullaihminen oli taikinaa tuon edessä.

Anoppilassa herkuttelimme taasen muurinpohjaletuilla tuoreen mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Ai että!

Maakuntareissulta palattuamme teimme päiväretken Loviisaan. Olipa hauskaa! Ajoimme ensin Ruotsinpyhtäälle, jossa on Strömforsin ruukki. Se oli suloinen paikka kauniine miljöineen. Alueella on pieni kirkko, jossa on Helene Sjerfbeckin maalaama alttaritaulu.

Söimme Bed & Bistrossa, joka on ollut ruukinkartano. Valitettavasti kauniista miljööstä huolimatta en voi ollenkaan suositella paikkaa. Odotimme ruokaa 35 minuuttia, ja siinä jutellessamme uusien tulijoiden kanssa odotusaika oli venynyt jo 50:een minuuttiin.

Palvelu oli ystävällistä, mutta lepsua, ja ruoka suorastaan, anteeksi, ala-arvoista. Mieheni ”lohipasta” oli putkimakaronia ja noin ruokalusikallinen vetistä lohta. Minun karitsaburgerini lohkoperunat olivat sisältä osaksi raakoja. Myöhemmin Loviisassa näimme satamaravintola Laivasillan burgeri- ja salaattiannoksia. Jos menemme vielä Loviisaan, niin tiedämme missä syömme, niin mahtavan herkullisen näköiset ne olivat.





Loviisassa oli muutama söpö putiikki ja kahvila. Vanhakaupunki oli melkein yhtä sievä kuin Pietarsaaressa.

Kappeli-ravintola oli kiinni siinä vaiheessa, kun siellä kävimme, mutta se oli tosi söpö vaaleanpunaisine päivänvarjoineen.


Huvivenesatamassa oli asiaankuuluvia rantamakasiineja. Istuimme siellä Laivasillan ravintolassa tovin.

Kesän kohokohta oli saada veljeni meille pariksi päiväksi. Meillä oli kyllä huippu viikonloppu: Mannerheim-museo, Mestaritallin illallinen, Hviträsk, Didrichsenin Kuutti Lavonen-näyttely, pizza-ilta meidän terassilla ja Café Torpanranta. Säät suosivat, eikä ollut kiire mihinkään.

Mannerheim-museo oli iloinen yllätys, sillä se oli samassa asussa kuin Marskin siellä asuessa. Meille sattui erinomainen opas, nuori mies, joka oli todella asiaan perehtynyt. Suosittelen käymään! Mannerheim oli valtavan kosmopoliitti ihminen, joka puhui kymmentä kieltä. Opastuskierros valotti nimenomaan häntä ihmisenä.

Myöhemmin museossa avautuu näyttely Mannerheimin vaatteista. Hän oli pitkä, noin 187cm, mutta asetakeista päätellen hyvin hoikka.

Hviträskissä oli meneillään ulkoremppa. Päällä taas kerran Mangon mekko.

Meidän viikonloppumme huipentui ihanaan lounaaseen, ennen kuin veljen juna lähti kohti pohjoista. Tämän kesän yksi niistä monista herkuista ovat grillatut katkaravut sitruuna-aiolin kanssa. Ja tietenkin uusia perunoita pitää keittää niin iso satsi, että niistä voi tehdä salaatin seuraavana päivänä. Salaattiin heittelen milloin mitäkin jääkaapista löytyy. Nyt oli kapriksia, kevätsipulinvarsia, lehtipersiljaa, aurinkokuivattua tomaattia ja niiden öljyä. Paras jälkiruoka on jätski, ja viime aikoina olen luottanut Kolmeen Kaveriin, jonka tryffelisuklaa ja vegaaaninen pähkinä-suklaajäätelö ovat taivaallisia. No, mustikka-kardemumma on myös.

Nyt ollaan vähän välitilassa siitä mitä loppulomalle keksisimme, mutta varmasti tässä jotain keksitään. Heittäkääpä ideoita paikoista, joissa viihtyy sateisimmillakin säillä!