Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Jos mikään ei muutu, tilalle ei voi tulla myöskään uutta

 

Olipa dramaattinen otsikko. Ei siis mitään sen dramaattisempaa, kuin pientä uutta blogin suhteen. Kerron kohta lisää. Mietin vuoden alussa mitä uutta haluaisin blogin kanssa. Kymmenes vuosi on käynnissä, ja kuten lähes kaikessa, uudistuminen tekee hyvää.

Muutoin olen ottanut rennosti. Viettänyt hiljaisia, ihania kesäpäiviä kotosalla, tavannut ystäviä kaupungilla tai Töölö-Munkkiniemen terasseilla ja kahviloissa. Olen useinmiten unohtanut kameran tai puhelimen laukkuun, ja hyvä niin. Minusta ei kai koskaan tule täysiveristä somettajaa, koska en osaa elää puhelin kädessä. Mutta olkoon niin. Tämä kesä on niin ainutlaatuinen, että mieli on vienyt ihan muihin asioihin kuin someen.


Tulossa on siis pientä uudistusta blogiin.  Alkusyksyllä hiotaan koodarini kanssa hieman sivuja. Blogini ulkoasu on ollut samanlainen jo neljä vuotta (miten siitä on niin kauan?), ja kaipaan ehkä selkeämpää ilmettä. Blogin logo on mainio, siitä en aio luopua, enkä nimestäkään, vaikka tuosta nelikymppisyydestä on jo hetkinen aikaa.


Suurin muutos tulee kai olemaan se, että heinäkuun alusta jään Bablerilta pois, eli bannerit poistuvat blogista. Muutoin tämä ei tule vaikuttamaan teidän lukijoiden suuntaan mitenkään.

Tulen siis jäämään pitkästä aikaa ihan itsenäiseksi bloggaajaksi, ja katsotaan rauhassa mikä suunta tulee olemaan. Olen lähes blogin alkumetreiltä ollut aina joko lehden tai mediatalon alla, joten nyt tuntuu ihan jännältä jäädä itsekseen. Poistuu tekninen tuki, poistuu yhteisö. En tiedä mitä tuleman pitää, tulenko menemään enää minkään median alle, aika näyttää.


Yksi unelmani oli päästä Suomen Blogimediaan, joka se silloin vielä oli. Erilaisten, itsenäisten bloggaajien porukka viehätti. Olen todella kiitollinen Bablerin upealle jengille näistä kahdesta ja puolesta vuodesta, ja kaikesta avusta ja tuesta, jota olen sieltä saanut. Olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin!

Kuvat ovat eilisillalta. Tiedän tuossa meidän pihapiirissä yhden spotin, johon laskevan auringon valo osuu aivan ihanasti taustalla timoteit ja niitty. Niissä tiivistyy jotenkin tämän uskomattoman kesäkuun tunnelmat. Olen hieman haikeana katsellut muiden kuvia kauniilta kesämökeiltä, sauna ja uiminen ovat niitä, joita mökiltä kaipaan.


En voi kuitenkaan olla surullinen ensi viikon viilenevistä päivistä, sillä alhaisimmissa lämpötiloissa tunnun olevan virkeämpi ja reippaampi kuin helteillä. Siedän hellettä aika huonosti, enkä ole esimerkiksi lenkkeillyt juuri ollenkaan. Uudet lenkkarit odottavat korkkaamista… Sunnuntai-illan suunnitelmissa on kuitenkin taas pyörälenkki. Ensi viikolla aion viettää Helsinki-päivän itsekseni kävellen ympäri kaupunkia.


Mutta nyt syön ja hyppään autoon, lähden tapaamaan ystävääni ja vaihtamaan kuulumisia koronakevään ajalta!

Juhannusaatto kartanolla punaisessa mekossa

Ihanaa juhannusaaton iltaa! Voiko kauniimpaa ilmaa ollakaan. Meillä on ollut mukava päivä, leppoisa ja lämmin. Söimme päivällä grilliruokaa: täytettyjä herkkusieniä, broileria ja katkarapuja aiolin kanssa. Ja tietenkin uusia perunoita.

Teimme myös pikku retken Herttoniemen kartanon puistoon, josta olen lukenut ja kuullut kehuttavan. Se oli tosi viehättävä, varsinkin vähän sivummalla, jonne autojen äänet eivät kuuluneet niin selvästi.

Ihmettelen edelleen Etelä-Suomen upeita tammia ja lehmuksia. Puiston puut olivat mahtavia. Valo siivilöityi kauniisti puiden välistä. Herttoniemen kartanon miljöössä on kuulemma filmattu Suomi-klassikko Katariina ja Munkkiniemen kreivi. ”Sua vain yli kaiken mä rakastan…” Nyyh. Leif Wager lauloi kauniisti Regina Linnanheimolle.

Lopuksi nautimme vielä mehut ja sorbetin ravintola Vanhan Myllyn terassilla. Palvelu oli tosi hyvää ja vitosen sorbetti suuri ja herkullinen, sen sijaan ruoka-annokset näyttivät vähän mätöltä. En ehkä söisi siellä. En myöskään fanita mainospäivänvarjoja. Monesti ihmettelen miksi sinänsä viehkoon ympäristöön pitää laittaa rumia varjoja… En tiedä kiinnittääkö kukaan muu huomiota tuollaiseen.

Päivän mekko oli Part Twon ihana, viime kesänä ostettu punainen liehuhelma. Oli ihanaa tulla meidän 28 helteestä rannikolle, jossa oli ”vain” 25 astetta ja tuuli ihanan vilvoittava!

Huomenna viilenee hieman, joten juhannuspäivän ohjelmassa on kunnon pyörälenkki kesäillassa.

Kuvapläjäys on kartanon puistosta. Oli niin kesäinen fiilis. Sanoinkin miehelleni, että tuntuu siltä, kuin kesää olisi jatkunut vaikka kuinka kauan, koska kesäkuussa on ollut niin hyvät säät.














Viettäkäähän tunnelmallinen juhannus!