Miten pärjätä, kun ohjelmat ja sovellukset hallitsevat päivääsi?

 

Onpa ollut haipakkaa – en ole ehtinyt blogiin, koska teen musiikillista digiloikkaa.

Se tarkoittaa uusien laitteiden ja ohjelmistojen lataamista ja Youtube-videoihin sukeltamista, ja tunnit vain kiitävät ohitse, kun on uppoutuneena töihin. Olen viimeksi käyttänyt äänitysohjelmaa, kun ajurit ovat olleet CD-muodossa, eli hmm… Aika kauan aikaa sitten!

Rupesin laskeskelemaan mitä kaikkia sovelluksia ja ohjelmia käytänkään, eikä siihen kahden käden sormet riitäkään! On suorastaan pelottavaa miten monessa sitä on kiinni, ja useimpia pitäisi ehtiä seuraamaan. Salasanoja varten on muistikirja, sillä samaa salasanaa ei halua laittaa kaikkiin.

Onhan noita – en silti valita, sillä kaikkia ohjelmia käyttelen sujuvasti. Pärjäätkö minulle ohjelmien ja sovellusten määrässä vai selviätkö vähemmällä?

Uskon etätöiden tulleen jäädäkseen ainakin osittain.

Luin juuri Hesarista jutun, jossa arvioitiin Suomen selviävän oletettua paremmin koronan aiheuttamasta taloudellisesta notkahduksesta. Yksi syy oli se, että pystymme ja osaamme hoitaa työt etänä. Hyvä työmoraali taitaa olla edelleenkin suomalainen hyve! Uskon, että kynnys tehdä etätöitä on matalampi kuin ennen, ja uskon sen myös edistävän työhyvinvointia. Peruskoulun opettajan ammattiin etätyö ei sovi, sillä mitä pienemmistä on kyse, sitä enemmän he kaipaavat vuorovaikutusta. Sitä harjoitellaan myös taito- ja taideainetunneilla vahvasti.

Mutta mitäpä kaikkea minä käytän lähes päivittäin.

Aloitetaan päivätöistä. Viestinnässä on Microsoftin o365-alusta, jossa aktiivisimpia kanavia ovat sähköposti, Yammer, Sharepoint ja Teams. Lisäksi on Wilma, ja meidän opettajien kaksi kanavaa Whatsupissa, joista toinen on pikatiedottamiseen, toinen on hupikanava. Googlen puolella on käytössä Classroom ja viestivälineenä siellä Hangouts.

Lisäksi minulla on kotikoneella notaatio-ohjelma ja yksi äänitysohjelma sekä opetuskäyttöön sopiva Bandlab. iPadissa käytän GarageBandia ja UkeOkea (ukulele-appi), ja tietenkin puhelimeen on ladattu kitaran- ja ukulelen virittäjä. Ohjelmiin tarvittava äänikortti on välttämätön, minulla on Focusriten Scarlett Studio Solo, jos jotakuta kiinnostaa.

Puhelimestani löytyy kokonainen maailma sovelluksineen.

Jokaiseen hitsin ohjelmaan pitää asentaa ajuri, ja laitteet pitää rekisteröidä. Pitää tehdä tili sinne, toinen tänne, ja jokaiseen pitäisi olla se salasana.

Omassa elämässä minulla on kaksi sähköpostia, toinen blogille ja toinen kaikelle muulle tilpehöörille. Puhelimessa kulkee kokonainen maailma sovelluksineen, joista aktiivisimmat vapaa-ajalla ovat Facebook, Whatsup ja Instagram. Spotify on myös, sitä ilman en voisi ollakaan ja siitä pulitan mieluusti premium-hintaa.

Sitten mennäänkin blogin asioihin. Blogin olemassaolon kannalta tärkeimmät ovat WordPress, eli blogini alusta ja ”bloghost” palveluntarjoaja Kualo, jonka palveluista maksan. Kuvankäsittelyohjelma on Adobe Lightroom, maksullinen sekin. Blogin kautta seuraan myös Google Analyticsiä ja Search Consolea. Käsitellyt kuvat lataan kuvapalvelu Flickriin, joka maksaa myös. (Vähennykset kannattaa kerätä kirjanpitoon.) Pieniä videoita teen YouCutilla ja nättejä Stories-juttuja Canvalla.

Jostain pitää luopua. Poistin juuri Bookbbeatin pois. Ei ole aikaa. Podcastitkin tuppaavat jäämään kesken, kun kuuntelen niitä lähinnä hiuksia laitellessa ja meikatessa. Ja silittäessä.

Töissä hallitsen tietsikan lisäksi videotykkiä ja luokan äänentoistoa, joka on muuten välillä täysi mysteeri. Vanhat analogiset kaiuttimet olivat takuuvarmat, mutta nämä hienot aktiivikaiuttimet ja monikanavainen mikseripöytä aiheuttavat välillä harmaita hiuksia.

Sitten on kaikki muut sovellukset ja suoratoistopalvelut – salasanoja, pankkikortteja ja kaikkea syötän sinne tänne: HSL:n liput, EasyPark, Netflix, CMore… On Skype, Posti, Post Nordi, Supla, Ruutu, Xiaomi Home (robotti-imuri), Yazio, Huawei Health, JBL Connect (kaiutin), K-Ruoka, MyStockmann, S-Pankki, Nordean sovelleukset ja Mobile Pay.

Pää on välillä kuin kovalevy, joka täyttyy täyttymistään.

Viikkon pitäisi mahduttaa yksi somevapaa päivä.

Onneksi koti on ”älyvapaa” lukuunottamatta hälytysjärjestelmää, hihhih. Jos minun pitäisi hallita vielä jääkaappia, liettä, saunaa ja ilmastointia puhelimella, tulisin hulluksi.

Mitä teen, kun viikonloppu alkaa? Laitan kaikki sovellukset äänettömälle. Ainoastaan kelloni hurahtelee, jos olen istunut liian kauan, minulle on tullut tekstari, tai joku soittaa. Jatkossa pitäisi ottaa viikossa yksi someton päivä.

Tykkään silti tästä digielämästä. Onhan nyt toki paljon helpompaa maksaa lasku puhelimella kuin mennä pankkiin tai pankin eteen automaatille. Pysäköinti se vasta helppoa on, kun ei tarvitse olla kolikkoja mukana! Whatsup-videopuhelut ovat osoittautuneet käteviksi, kun olen tarvoinnut neuvoja vaikkapa juuri äänityssoftan kanssa.

Viisikymppinen ei ole mikään urvelo digiasioissa.

Ja kyllä minusta on mukava oppia uutta. En pelkää käyttää tekniikkaa, ja toisin kuin monet nuoremmat saattavat luulla, me viisikymppiset emme ole ollenkaan urveloita digijuttujen kanssa. Paljon vaikeampaa on saada tiukka purkin kansi auki kuin tehdä video vaikka YouCutilla!

Oma ajatukseni siihen miten pärjää tässä valtavassa informaatiotulvassa on tämä: kannattaa opetella käyttämänsä ohjelmat ja sovellukset niin hyvin, ettei niistä tule harmaita hiuksia. Että ne osaa niin hyvin, että niiden miettimiseen ei mene aikaa. Siksipä meitsi on nyt istunut iltoja ottaen haltuun paria ohjelmaa, jotta jos etäopetus tulee, handlaan ohjelmat eestaasympäri.

Pari vuotta sitten käytin valtavasti tunteja o365-alustan OneNoteen, ja tein sinne usealle luokalle tehtäviä – vain huomatakseni, että haluan kuitenkin käyttää Googlen Classroomia, joka on paljon yksinkertaisempi ja käyttäjäystävällisempi. No, oppi ei mennyt hukkaan, nytpä osaan sitä käyttää, jos joskus tulee tilanne, että sitä tarvitsen.

Kenenkään työelämässä olevan ei kannata tuudittautua siihen, että olisi ”turvassa” digimaailmalta. Päinvastoin uskon, että tulee lisää opittavaa.

Mutta, vaikka olisi kuinka ohjelmia, sovelluksia, etätyötä tai -opetusta, mikään softa tai äppi ei koskaan korvaa aitoa ihmiskontaktia ja kanssakäymistä. Vain sillä tavalla voi oppia yhdessäoloa ja vuorovaikutusta, tunteiden käsittelyä, säätelyä ja jakamista.

Ja toisen kosketus – toivottavasti pääsemme takaisin siihen maailmaan, jossa tavatessa halataan pitkään ja kovasti.

Asusta vielä sananen. Paita on ihana Balmuirin keväisen pellavamalliston, ja tosi tykätty ja paljon käytetty. Farkut ovat monta vuotta vanhat 2nd Dayn Stevie-malli, pari, joka vain paranee vanhetesstaan. Jos olet kiinnostunut, ota yksi koko normaaliasi pienempi. Malli on vakio, Booztilla näkyi olevan Stevietä edelleen myynnissä. (Ja muuten, linkkini tuotteisiin eivät ole affiliate-linkkejä, eli eivät tuota minulle rahaa.)

Kengät ovat niin ikään vanhat Michael Korsit, mutta nahka jo mukavan pehmeäksi kävelty. Laukku on uusi, Chloén, korut Syster P ja Daniel Wellington.

Mitenkäs sinä, onko tullut hukuttua digimaailmaan?

Virkavapaa ohi- millainenen kevät oli ja millä fiiliksillä syksyyn?

 

Virkavapaa on nyt viettetty, ja ajattelin summata tuntojani ihan kirjallisesti. Eilen olin jo koululla, ahersin luokkani kuntoon ja vaihdoin hieman tavaroiden järjestystä. Olen jo ihan orientoitunut töihin, lomat ovat todellakin kohdaltani jo ohitse.

Mutta mitä jäi käteen? Mikä oli parasta, mikä ikävintä, ja ennen kaikkea mitä jäi takaraivoon? Millä mielin lähden taas päivätöihin?

Kirjoitin fiilikset kuukausittain, sillä kuukausilla oli eroa!

Tammikuu

Virkavapaani alkoi 1.1. 2020. Some hehkutti, että tästä tulee paras vuosi ikinä, sillä yllättävää kyllä, aika monella vuosi 2019 ei ollut paras mahdollinen. Ei ollut itsellänikään. En olisi periaatteessa halunnut jäädä vapaalle, vaan se oli nyt terveydellisistä syistä paras ratkaisu. Tammikuun ensimmäinen tuntui mahtavalta startilta, ihan uudelta, puhtaalta pöydältä. Olin hyviä päätöksiä täynnä!

Kerroinkin tässä postauksessa miten aloin pikku hiljaa kuntouttamaan itseäni. Tammikuu oli vielä aikamoista hissuttelua, venyttelyä ja pientä lihaskuntoa. Koetin vähän myös käydä kävelemässä ulkona, vaikka talviulkoilu ei itselleni sitä mieluisinta olekaan. Menin Pippa Laukan vastaanotolle, joka oli erinomainen päätös. Tammikuussa oli myös mukavasti sosiaalista elämää.

Aloin nauttia blogin kirjoittamisesta ihan uudella tavalla, sillä ajatuksille alkoi olla kummasti lisää tilaa.

Helmikuu

Helmikuu alkoi aktiivisesti blogijutuilla, oli Maria Boreliuksen tapaaminen, asiakkaiden tapaamisia ja muuta mukavaa. Vanhempani kävivät myös kyläilemässä. Tapasin lääkärini Pippa Laukan toistamiseen, ja sain ohjeet kuntoiluun. Blogin kirjoittaminen rauhassa oli todella mukavaa. Tein omaan tahtiin.

Maaliskuu

Maaliskuu alkoi niin ihanasti, ettei tosikaan. Kävimme Pian kanssa parissa blogitilaisuudessa, joissa oli tosi mukavaa. Pidin myös ”etäpäivän” Torpanrannassa, ja kävimme mieheni kanssa syömässä ja oopperassa katsomassa Don Giovannin. Näin paria työkaveria.

Sitten tuli 13.3. perjantai, ja Suomi lävähti kiinni covid19:n takia. Jo seuraavalle viikolle sovitut pressit peruttiin, ja kaikki kanavat täyttyivät koronauutisista.

Etätöistä ja eristäytymisestä tuli äkkiä uusi normaali.

Totuin eristyksissä oloon yllättävän helposti. Päiviin tuli rutiini: vietin aamu- ja iltapäivän tunnit koneella alakerrassa miehen ollessa töissä yläkerrassa. Kävin kaupassa kerran viikossa, tein ruokaa, kuntoilin ja illalla katsottiin Netflixiä tai HBO:ta.

Aloin seuraamaan mitä omalla työpaikalla tapahtuu, tosin akuuteimpaan whatsup-ryhmään en kuulunut. Seurasin Facebookin musaoperyhmiä ja tunsin lievää ahdistusta. ”Lievää…” No, sen ansiosta en nyt ole ihan pihalla, jos toinen aalto tulee ja pitää mennä osittaiseen etäopetukseen.

Huhti- ja toukokuu

Kevät oli kylmä, ja arki rullasi kuten maaliskuussa. Tuntui siltä, että tätähän on jatkunut iät ajat.

Toukokuussa löysin Youtubesta Pamela Reifin treenit, ja siitä alkoi uusi treeni-into oman kehon painoilla. Liikkuminen oli ihanaa, ja tunsin vahvistuneeni. Kirjoitin tuntojani tähän postaukseen. Blogitöitä oli sopivasti, joskin ideoiden puute vaivasi hieman. Ja vaikka blogia kirjoitin koko kevään, vapaa-aikaa oli silti ihan tarpeeksi. Sori kaikki ammattivaikuttajat (joihin itsekin kuulun), blogityö ei vedä rankkuudessaan vertoja kouluelämälle, sanokaa vaan mitä haluatte!

Helteinen kesäkuu oli yhtä hellekuplaa.

Kesäkuu

Ihana kesäkuu! Olin onnellinen ja jonkinlaisessa autuaassa kesäkuplassa koko kuukauden! Koko vuoden paras kuukausi oli ehdottomasti tämä helteineen, lämpimine iltoineen, pyörälenkkeineen… Juhannus vietettiin kotona ja helle helli. Teimme hyvää ruokaa ja kävimme ajelulla Herttoniemen kartanolla. Luonto antoi parastaan, ja tuntui siltä, että koko Suomi ryömi koronakoloistaan aurinkoon! Näin ystäviä ja yhdessä parannettiin maailmaa urakalla.

Heinäkuu

Miehen loma alkoi, ja lähdimme heti maakuntakierrokselle. Sieltä palattuamme olemme retkeilleet Loviisassa, Kotkassa, Haminassa ja Porissa. Yksi Helsinki-päiväkin pidettiin. Veljeni tuli kyläilemään, ja meillä oli mahtavat kolme päivää. Kävimme Mannerheim-museossa, Hviträskissä, Didrichsenillä Kuutti Lavonen-näyttelyssä ja Mestaritallilla syömässä. Lisäksi söimme pizzaa helteisessä kesäillassa meidän terassilla.

Olen jo henkisesti töissä, loma on nyt pidetty.

Elokuu

Olen valmistautunut jo siihen, että työt alkavat ensi viikolla. Olen tilannut tietsikkaan uuden äänikortin ja ladannut pari softaa. Uusi kalenteri, avaimet, tietsikka ja lukujärjestys on hankittu. Lisäksi ennen töitä pitäisi vielä opetella pari musasovellusta – olen valmistautunut istumaan pitkiä iltoja tietsikan äärellä.

Pipan kanssa on nyt tehty hoitosuunnitelma. Olen tosi luottavainen kaikin puolin. Enkä muuten malta odottaa seuraavan Olet mitä syöt-sesongin alkua 3.9.! Pippa on just sellainen kuin ohjelmassa: iloinen, ystävällinen ja kannustava, mutta hyvin suora. Kerrassaan mahtava tyyppi!

Mitä saavutin tai opin virkavapaalla?

Opin tekemään pieniä videoita YouCut-sovelluksella. Latasin Lightroom-kuvankäsittelyohjelman ja opiskelin Veeran johdolla hakukoneoptimointia.

Tartuin härkää sarvista ja latasin myös Pro Tools First -äänityssoftan sekä Sibelius Firstin – ilmaisohjelmia molemmat, mutta tarpeiseeni käypiä.

Olo on nyt kaikin puolin hyvä ja rentoutunut, ja sellaisena sen haluaisin pitääkin.

Hankin kohtalaisen hyvän lihaskunnon (tällä hetkellä 21 lankkupunnerrusta, aloitin nollasta!)  ja kesän myötä olen saanut askeliakin kokoon sen kymppitonnin tai enemmän lähes päivittäin. Se on ollut haastavaa, kun ei ole ollut opettajan työtä ja sen suomaa hyötyliikuntaetua. Kiloja tipahti sen kummemmin yrittämättä 2,5, ja mahdun nyt mukavasti kuvan valkoisiin housuihin. Nälässä en todellakaan ole ollut, Kolmen Kaverin jäätelöä on mennyt purkkikaupalla. Ja ne pizzat… Mutta kun ei ole stressiä, kroppa rauhoittuu ja asettuu luonnollisiin uomiinsa. Plus aineenvaihduntani on todella hyvä edelleen.

Yllätyin myös siitä, miten hyvin kaupallisia yhteistöitä riitti huolimatta koronasta. Ja silti vapaa-aikaa oli ihan riittämiin. Vaikka uhosin itselleni, että aion herätä joka aamu ajoissa, se alkoi nopeasti lipsumaan. Luontainen rytmini on herätä siinä 8.30-9.00, ja uni tulee ennen puolta yötä.

Mikä oli parasta?

Parasta oli kiireettömyys. Koronakeväänä se korostui. Nautin ihan äärettömästi hitaista aamuista kahvin ja Hesarin kanssa. Kirjoittamisesta ajatuksen kanssa. Siitä, että sai syödä oman luontaisen rytminsä mukaisesti. Vatsa rauhoittui, ja pystyin jopa juomaan vähän limsaa monen vuoden jälkeen!

Mikä oli vähiten mukavaa?

No olihan niitäkin, vaikkapa se korona, joka romutti kaikki sosiaalisen elämän suunnitelmani aivan täysin. En päässyt toteuttamaan keväälle suunniteltuja kivoja asioita. Astma, allergiat ja kaikki sen lieveilmiöt.

Millä mielin syksyyn?

Täytyy sanoa, että koulumaailmaan palaan aika jännittyneellä, toisaalta rautaisella rutiinilla. Alkaa urani 24. opetusvuosi, jos oikein muistan.

Huoli on terveydestä ja miten syksy lähtee sen osalta liikkeelle. Olen myös päättänyt, että en tänne blogiin enää asiasta kirjoita. Liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensä aion edelleen kirjoittaa, mutta jääköön muut terveysasiat vain itselle.

Koronaa sen sijaan en halua päässäni liikaa vatvoa. Uskon, että päätökset tehdään parhaaksemme ja niin hyvin kuin vain voidaan kussakin tilanteessa. Koronalle kun itse ei voi mitään, ja jos sitä alkaa stressaamaan, niin se on kokolailla turhaa. Teen mitä voin, noudatan suosituksia, pesen käsiä ja pidän etäisyyttä parhaani mukaan, mutta mitä sitä muuta voi sitten tehdä.

Uskon kyllä, että jos etäopetukseen taas mennään, se on itselle aikamoinen shokki, kun ei ole kokemusta siitä kuten muilla. Ja alkaahan koulukin taas ”uudessa normaalissa”, eli koulu on lohkottu, ja me henkilökunta olemme hyvinkin erillämme toisistamme  ties kuinka kauan. Jos etäopetus tulee, toteutan sen teamsina koululta, sillä tulen lähiopettamaan pieniä kuitenkin. Ihan hurjan jännää – mutta kyllä tästä selvitään. Ainahan asioista selvitään.

Mitä blogissa tapahtuu?

Jaa-a, saapa nähdä! Olen nyt omillani, eli Bablerin ja sen blogiyhteisön aika on ohi. Jotain pientä uutta on kehitteillä, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Mukavasti ja sopivasti on ainakin kaupallisia yhteistöitä tiedossa, eli se pitää oman itsen virkeänä blogin osalta. Kirjoitan nyt omaa tahtia, välillä saattaa olla rauhallisempaa riippuen päivätöistä.

Olisi kiva tietää oletko sinä pitänyt virka- vuorotelu- tai opintovapaata ja miten sen koit?

 

housut Lauren Ralph Lauren
neule Selected Femme
tossut Oasis
laukku Chloé / aurinkolasit RayBan