Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

En ole koskaan…

 

Luin tämän hauskan postauksen Caritan blogista, kiitos inspiraatiosta tyylikkäälle blogikollegalleni! Eli kaksikymmentä kohtaa, jota en ole koskaan tehnyt, kokenut tai halunnut tehdä!

Oletko sinä koskaan etuillut kassajonossa tai vaihtanut autonrenkaita? Minä nimittäin en ole!

En ole koskaan

…halunnut matkustaa Aasiaan. En tiedä, minua ei vain kiinnosta erityisemmin idän kulttuurit.

…ollut polttareissa. Tämäkin on kokematta, eikä minulle ole pidetty niitä.

…ajanut nurmikkoa. Meillä on ruohonleikkuri, jossa ei ole vetävää ominaisuutta. En siis fyysisesti jaksaisi ajaa loivaa rinnettä, ja nurmikkoa on aika paljon.

…vaihtanut autonrenkaita. Viime keväänä tuli sellainen tilanne, että autostani tyhjeni rengas. Vararengasta ei takakontissa ollut, ja oli aikamoinen säätö, että auto ja nainen saatiin kotiin. Täksi talveksi pitää hommata uudet talverenkaat.

…kasvattanut pitkiä hiuksia. Voi, tämä on surku, olisi ihana saada paksu, kiharahko tukka. Hiuslaatuni on niin hentoinen, että se alkaa hapsottamaan, jos se kasvaa pidemmäksi. Toisaalta, mikään ei estäisi kokeilemasta pidennyksiä, vaikkapa sivuille, jotka eivät kasva ollenkaan.

…ollut telkkarissa. Radiossa sen sijaan olen ollut joskus nuorena kansanmusiikkiyhtyeeni kanssa.

…hypännyt benji-hyppyä. En uskaltaisi! Mutta vetovarjoilemassa olen ollut, Kreetalla kesällä 2000. En taitaisi enää uskaltaa. Oli aika orpo tunne siellä 40 metrissä, pelkän pienen kapulan päällä istuessa.

…polttanut ruohoa. Huolestuttaa, kun siitä puhutaan nykyään niin kuin se olisi jotenkin normaalia. Minulla on nollatoleranssi huumeisiin, enkä uskaltaisi ikinä kokeilla edes mitään mietoa sellaista. Ja mieto huume on myös huumetta.

…käynyt vaeltamassa. Tätä voisin kokeilla, olisi kiva vaeltaa vaikka Alpeilla. Lapissa olisi kiva vaeltaa ruskan aikana. Tosin parempi puolisko ei tästä ajatuksesta innostu.

…nukkunut taivasalla. Teltassa sen sijaan olen, viimeksi alle kolmekymppisenä. Ei ole mun juttu ollenkaan.

…murtanut raajaa. Onneksi!

…etuillut kassajonossa. Sen sijaan olen kohdannut etuilijoita. Kerran Kannelmäessä asuessani sioidessani Siwassa kolmen tytön porukka kiilasi kassajonossa häpeilemättä etuimmaikseksi. Kassa ei sanonut sanaakaan, mutta meikä avasi sanaisen arkkunsa. ”Täällä on jonon pää”, kajautin. Tytöt hämmentyivät niin, että menivät kiltisti jonon perälle. Toimisikohan nykyään?

…pelännyt henkeni edestä. Ei ole onneksi tullut vastaan sellaisia tilanteita, että henkikulta olisi ollut uhattuna.

…juossut 10 km tai enemmän. Juoksu tuntuu tylsältä, pitäisi varmaan mennä johonkin juoksukouluun, jotta oppisi juoksemaan. Liian kovaahan ei saisi alkaa heti juosta. Tykkään pyöräilystä enemmän.

…tullut ekana kolaripaikalle. Huh, se olisi pelottavaa. Olen toki nähnyt kolaripaikkoja, siltä ei voi välttyä, kun ajaa motaria päivittäin. Aina tulee paha olo ja sääli niitä kohtaan, jotka ovat joutuneet kolariin.

…mennyt meikit naamassa nukkumaan. En ole ikinä, ikinä jättänyt kasvoja puhdistamatta, vaikka kello olisi mitä.

…myöhästynyt lennolta. En ole myöhästyjä, vaan etuajassa oleva. Sekin on vähän ärsyttävää, tulla kuluttamaan aikaa kentälle. Jos on tapaaminen tai joku muu sovittu meno, varaan turhankin paljon aikaa siirtymiseen.

…syönyt hummeria. Tai sammakoita. En saisi varmaan hyönteisiäkään alas. Hummeria olisi kyllä kiva syödä vaikka Karibian auringon alla.

….katsonut yhtään jaksoa Putousta tai Salkkareita.

…harmitellut suuria päätöksiä. Tottakai sitää jossittelee, että mitäs jos olisinkin valinnut tehdä noin tai näin, mutta tosissaan en ole katunut mitään.

Samaistutko johonkin kohtaan? Mitä sinä et ole koskaan tehnyt?

Uuden lukuvuoden alkaessa: suunnitelmia työhön ja vapaa-ajalle

 

Tänään alkoivat työt toden teolla, kun isommat ja pienemmät oppilaat aloittivat koulutaipaleen.

Itselläni alkoi 23. musaopevuosi! En käsitä, miten nopeasti aika on mennyt, alan olla jo aika konkari. Hauskaa, että elämääni kuusivuotiaasta saakka on rytmittänyt jollain tavalla koulumaailma, on sitten ollut itse koululainen, opiskelija tai ope. Elokuu on uuden aikakauden alku, ja tietynlainen vuosikello lähtee siitä tikittämään. Kalenteri on vielä ehjä ja sileä, keväällä se on aika murjotun näköinen ja sen välit pursuilevat lippulappusia.

Jotta elämä ei menisi ihan puurtamiseksi, on suunnitteilla kaikenlaista mukavaa elo- ja syyskuulle. Tärkeimmistä, eli unesta ja liikunnasta pidän ensimmäisenä huolen.

Kuvissa on ihan autenttinen työasu tältä päivältä. On ollut ihanan lämmin, ja nyt kannattaa ottaa kaikki irti hamekeleistä ja sukattomuudesta!

Kuten joka syksy töiden alkaessa panikoin hieman siitä, miten saan kaiken silpun taas handlattua. Listani tekemisistä kasvaa kasvamistaan… Tolkutan itselleni, että pala kerrallaan ja ota iisisti. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Koko vuosi on aikaa. Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.

Ihan uutta tulevana vuotena, itse asiassa ensi vuoden lokakuuhun saakka tulee olemaan opiskelu!

Tänä syksynä palaan myös musiikin opintojen pariin, mutta siitä sitten enemmän, kun ne alkavat. Opiskelu siis tulee nielaisemaan osansa ajastani, mutta sitä olen halunnut jo jonkin aikaa. Nyt aika on kypsä uuden opiskeluun. Olen suunnitellut itselleni pikku hiljaa jonkinlaisen 5-vuotissuunnitelman opintojen suhteen. Paljon on mitä haluaisin tehdä ja oppia, vaan mitä ehtii, se on sitten toinen asia.

Elokuussa sitä on täynnä virtaa, ja kaikki ideat tuntuvat ihan älyttömän hyviltä. Olen sellainen ihminen, joka innostuu ihan poskettomasti kaikista ideoista, ja ennen kuin huomaakaan, on lupautunut sinne ja tänne.

Olen nyt päättänytkin muistaa voimavarani työn, blogin ja opiskelun tiimellyksessä, ja jos jostain pitää tinkiä, se on tämä blogi. Tämä on edelleen henkireikäni ja monen vuoden päiväkirjani, josta en halua luopua, mutta harveneeko postaustahti, se on mahdollista. Haluan kuitenkin kirjoitella tänne kuten ennenkin, mutta nyt niin trendikästä, artikkelityyppistä blogia en pysty pitämään. Olkoon tämä siis enemmän tai vähemmän päiväkirjamainen sivu tyylipainotuksella, kuten tähänkin asti.

Muutamia henkireikiä aion kaiken säpinän ohessa pitää. Unesta ja liikunnasta en luovu. Lisäksi haluan tunnin illassa viettää sohvalla katsomassa jotain hyvää sarjaa. Nyt meillä on menossa Netflixin Rahapaja, joka on aivan loistava espanjalainen rikossarja.

Sosiaalinen elämäkin on alkanut ilahduttavan aktiivisesti: lauantaina tulee serkkuni perhe meille grilli-iltaa viettämään. Seuraavana lauantaina saamme Natalian ja Tompan Vääksystä iltaa viettämään. Syyskuun alussa saan rakkaan ystäväni Kaliforniasta pariksi päivää meille. Siis niin ihanaa!

En aio myöskään unohtaa musiikkia: menemme viettämään sisko ja veli-iltaa Kansallisoopperaan pikkuveljeni kanssa. Sitä odotan ihan hurjasti. Carmen odottaa meitä.

Olen tosin vannonut, että en koskaan aio mennä katsomaan Carmenia livenä, sillä vuonna 1984 tehdyn oopperaelokuvan pääosan lauloi amerikkalainen mezzosopraano Julia Miguenes, jonka tasoista Carmenia ei ole eikä koskaan tule olemaan – in my opinion! No, laatuaika pikkuveljen kanssa on varmasti hyvä syy pyörtää moinen päätös. Muuta sitten en ole tänä syksynä menossa katsomaan, Wagner ei erityisemmin kiinnosta, ja Mozartin Don Giovanni taisi olla ohjelmistossa vasta ensi vuoden puolella.

Annan myös mahdollisuuden ihan spontaaneille irtiotoille. Olen erään ystäväni kanssa viettänyt pari hauskaa hotelliviikonloppua, ja sellaisen voisi tehdä taas, vaikka Tampereelle.

Syyskuussa tulee myös Downton Abbey-leffa, jonka toivon menevän Maximissa. Sinne voi tilata tapaslautasen ja viinilasillisen, ja tuolitkin ovat nojatuolit, välissä pöytä. Niin omantyylinen leffateatteri!

Ainoa, mikä jo etukäteen ahdistaa, on mahdollinen flunssa – se tulee joka syksy, ja sotkee pari kolme viikkoa elämästä. Jospa se ei tänä syksynä tulisikaan…? Tai jos tulee, niin ei kovin pahana. Toivotaan parasta.

Kuvissa on ihan autenttinen päivän asu. Olen ollut nyt pari päivää hameessa liikkeellä, ja mikäs siinä, kun on ihania hameita! Mangon hame ei itseasiassa mennyt ostohetkellä kiinni, mutta kesä ja rento stressitön elämä teki tehtävänsä. Hamosen kaverina on Mos Moshin silkkipaita ja Pretty Ballerinat, jotka ovat Nectarinesta. Pikku laukku on kesäostos Zoom Designista, ja merkiltään Day Et.

En olisi minä, jos en yrittäisi jo väkisin vetää villaa niskaan. Aamut ovat viileitä, joten silloin on mahdollista pukea nyt supermuodikas yhdistelmä midihame, villapaita ja tennarit. Viileimmillä ilmoilla sitten tulen laittamaan saappaat.

Mutta joko sinä olet palannut töihin? Mitä kivaa sinulle on luvassa tänä syksynä, ja miten pidät huolta jaksamisesta?