Musta nahkatakki teki paluun

Viileä kevät on saanut minut kaivamaan kaapista yhden lähes unohdetun vaatekappaleen. Musta nahkatakki on ollut aika vähällä käytöllä. Olen mieltäntyt itseni enemmän trenssi-ihmiseksi, mutta taidanpa muuttaa mieleni. Laadukas nahkarotsi ei mene koskaan muodista, ja sen voi yhdistää lähes mihin tahansa.

musta nahkatakki, aikuisen naisen tyyli

En muista milloin olen tämän rotsin hankkinut, mutta sellainen mielikuva on, että ehkä 2015…? Nahkatakkeja minulla on ollut useita, mutta en vain ole niissä kovin hyvin viihtynyt. Paitsi yhdessä.
Ostin joskus vuosituhannen alussa Ajattaresta pitkän, vaalean nahkatrenssin. Nahkatrenssit ovat muuten taas tosi in, ja tulevat olemaan myös syksyllä. Rakastin sitä takkia, sillä se oli tosi lämmin, pehmeä ja kaunis.

Satuin sotkemaan sen syliin kuulakärkikynää. En uskaltanut itse lähteä puhdistamaan hienoa nahkaa. Vein sen pesulaan, jossa se luvattiin puhdistaa. Rotsi saapui takaisin uudelleen värjättynä, koppuraisena, pehmeytensä menettäneenä ja ruman ruskeana. Sain lievästi sanottuna kohtauksen, sillä minulta ei kukaan tajunnut kysyä saako takkia värjätä. Ostohinnasta hyvitettiin puolet. Olin kiukkuinen kuin ampiainen, mutta takki oli jo menetetty…

Nyt tällä tietämyksellä ja parviälyn kultaisella aikakaudella takki olisi pelastunut jo ennen ”puhdistusta”.

Musta nahkatakki, aikuisen naisen tyyli

Vaan tämä musta nahkatakki! Takki on Karl Lagrfeldtin ja tilattu muistaakseni Zalandosta. Se näyttää superkivalta vajaamittaisten farkkujen ja mustien bootsien kanssa. Kaulassa on ollut yksi lempihuivini, Malene Birgerin, jota käytän vain keväällä. Se on ohutta villaa ja laadukas kuin mikä.


Nahka on ehdottomasti yksi lempimateriaalejani. Laadukkaaseen nahkarotsiin kannattaa satsata, mutta olen myös huomannut, että…

Sitä oikeaa rotsia kannattaa etsiä ja odottaa.

Muuten se jää pitämättä. Tämän rotsin nahka on ohutta, ja veikkaan, että se paranee ja patinoituu kauniisti vuosien myötä, kuten laadukas nahka tekee.



rotsi Karl Lagerfeldt / farkut Toteme / bootsit Strafford / neule Benetton / aurinkolasit RayBan

Viime aikoina olen kaivannut hurjasti kaikkea kaunista, luontoa, kukkia, lukemista, harmoniaa ja tasapainoa kaiken tämän epävarman vastapainoksi. Olen yrittänyt kuitenkin ottaa ilon irti vapaasta ja tehdä mukavia asioita kaiken sen puitteessa mitä voi.

Siitä tulikin mieleeni, että on tapahtunut kaikkia hauskoja asioita, joista ajattelin kirjoitella huomenna blogiin. Ihana, kun olet jaksanut käydä täällä lukemassa.

Värikausipohditoja ja Very Nicen reisitaskuhousut

Kaupallinen yhteistyö Very Nice

 

Very Nicen reisitaskuhousut ja niiden kaunis, neutraali väri sai pohtimaan värejä yleensä. Värit ovat olleet minulle aina tärkeitä. Niiden tunnelma ja viestit ovat varmasti kuvastaneet osaksi ikää tai kulunutta aikakautta. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämpää on harmonia ja sopusointu ympärillä. Väreistä on mielenkiintoista keskustella, ja makuasiahan se monesti onkin mikä väri kenenkin mielestä näyttää hyvältä.

Asukuvissa Very Nicen Steffi pocket-reisitaskuhousut, joihin ihastuin ensi näkemältä. Ensimmäinen postaus sinisistä farkuista ja brändistä löytyy täältä.

Vaatteissa olen jo pitkään suosinut perusvärejä, ja tuntuu siltä, että se tulee vain voimistumaan mitä hullummaksi tämä maailma tulee. Neutraalit värit sekä päällä että ympäristössä luovat turvaa ja jatkuvuuden tuntua sekä kesyttävät hullunmyllyä, jota elämäksi sanotaan.

Very Nice, farkut, reisitaskuhousut
Very Nice, farkut, reisitaskuhousut

Lieneekö jokaisella tytöllä vaaleanpunainen kausi? Oliko sinulla?

Minun teiniajan huoneeni oli värimaailmaltaan haalean pinkki. Isoäiti oli virkannut roosan päiväpeitteen, äidin kanssa värjättiin valkoset tylliverhot vaaleanpunaiseksi. Seinällä oli kaunis juliste, joka esitti 20-luvun jazz-tyttöä akvarellilla tehtynä. Sain isovanhempieni vanhat korituolit ja pöydän. Minulla ei Charlien enkelit-vaiheen jälkeen ollut tarve laittaa idoleita seinälle, vaan selasin ahnaasti vaikutteita imien sitä ainutta sisustuslehteä, jonka sain käsiini.

Opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeen oli sininen kausi. Kun sain ensimmäisessä työpaikassani ostettua ihka ensimmäisen sohvani kymmenen kuukauden osamaksulla (jonka isä takasi), olin niin onnellinen. Sohva oli nimeltään Joonatan, ja siinä oli Annalan sinivalkoruudullinen kangas. En muista enää valmistajaa, mutta sohva oli monivuotinen unelmani.

Pietaarsaaren asuntomessut 1995 oli käänteentekevä, sillä ihastuin kovasti Boknäs-tyyliin ja uusvanhoihin taloihin. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, toin Boknäs-kirjoituspöydän mukanani, ja yhdessä hankimme ensimmäiset hyllyt.

Värimaailma alkoi kääntyä maanläheiseksi, joskin ensimmäinen sohvamme oli muhkea, khakinvihreä komeus. Aloin selvästi suosia neutraalimpaa linjaa sisustuksessa.

Kun rakensimme 2002, oli vallalla lämpimien värien buumi. Meilläkin oli keltaiset seinät läpi talon, ja se olikin raikas yhdistelmä tumman tai valkoisen puun kanssa.

Vaan aikansa kutakin, aika ja auringonvalo teki tehtävänsä tapeteille, ja ne revittiin irti. Harmaat ja myyränruskeat tulivat tilalle viisi vuotta sitten.

Kun värikartassa on vain muutama väri, pukeutuminen muuttuu helpommaksi – kaikki sopivat yhteen.

Vaatteiden kanssa on käynyt vähän samoin kuin sisustuksen – värikartta on kaventunut, vaikka toki omistan värikkäitäkin vaatteita ja pidän niitä ja niistä.

Kun värikartta on suppeahko, pukeutuminen on helppoa. Kaikki sopii kaiken kanssa. Musta, lämmin harmaa, luonnonvalkoinen, kamelinruskea tai lämmin, vaalea beige, deniminsininen – vaatevarasto muuttuu helpommaksi ja monikäyttöisemmäksi.

Värianalyysin johdosta näen onko väri lämmin vai kylmä. Jos poikkean omasta, lämpimästä värikartastani, teen sen tietoisesti.

Väreillä rauhoittuminen on myös tietoinen valinta. Kun työ on hektistä ja päivät meluisia, rauhallinen ympäristö tekee hyvää. Turhat ärsykkeet ovat pois, ja levollinen värimaailma hellii mieltä ja silmää. Eikä pelkästään työ ole kuormittavaa, vaan kyllähän aika, josssa elämme on aikamoista. Ärsykkeiden ja informaation tulva on niin valtavaa, että sen hillitsemisessä on aikamoinen työ.

Ihailen kirkkaita värejä käyttäviä ihmisiä. Käyttäisinkö enemmän kirkkaita värejä, jos asuisin lämpimässä maassa vakituisesti?

Ihailen kyllä kirkkaita värejä, ja heitä, jotka uskaltavat niitä käyttää. En voisi kuvitella esimerkiksi Meeri Koutaniemeä ”värittömissä” vaatteissa.

Ehkä tämä pohjoinen ilmasto ja luonto peilautuu meihin yksinkertaisuutena niin väreissä kuin materiaaleissa? Kalliot, kuolleet heinät, talvinen luonto, syksyn ruska. Jos asuisin vuoden ympäri vaikkapa Espanjassa tai Italiassa, olisiko makuni toisenlainen? Olisi vaikea kuvitella esimerkiksi meksikolaisia tai brasilialaisia ilman kirkkaita värejä.

Näihinkin kuviin Very Nicen Steffi pocket- reisitaskufarkkujen kaveriksi valikoitui rauhalliset yläosat. Housut ovat ihanan joustavat päällä. Jouduin vähän kääntämään lahjetta, mutta jossain vaiheessa napsaisin lahkeet lyhyemmiksi. Luonnonvalkoinen ja khakinvihreä silkkipaita sopivat mielestäni tosi nätisti housujen pariksi, myös vaaleat neuleet odottavat kaveriksi pääsyä.

Nyt kannattaa pitä Very Nicen sivuja silmällä, sillä nettikauppaan on ainakin tullut suloiset nilkkapituiset Cara-farkut, Steffi-malli valkoisena ja sinisenä nilkkapituisena.

Millaisesta värimaailmasta sinä pidät kotonasi ja vaatteissasi? Olisi kiva tietää, kerro meille muillekin!

Lue myös: Farkut suomalaiselle naiselle – ikoninen Very Nice