Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Miten siivota kirjahyllystä edustuskelpoisempi?

 

Sain toiveen kirjoittaa meidän kodin järjestyksen pidosta, lähinnä mitkä ja miten säilytämme pikkutavarat. Aihe oli minusta hauska ja inspiroiva, ja saanpa vihdoin aikaiseksi aloittaa suursiivouksetkin kevättä kohti.

Ajatus kuitenkin lähti eskaloitumaan niin, että ajattelin ottaa teidät mukaan isommalle siivouskierrokselle: kirjaston kautta astiakaappeihin ja keittiöön, työ- ja kodinhoitohuoneeseen! Järjestyksen opettajaksi minusta ei ole, mutta inspiraatioksi ehkä! Ja hei – onhan toisen kaappeihin kiva kurkkia luvan kanssa!

Ensimmäisenä on vuorossa kirjastopuoli. Se on kokonaan minun valtakuntaani.

Pitänee varmaan avata hieman sisustusfilosofiaani. Se on ollut samanlainen jo ennen Marie Kondoa. Se kuuluu yksinkertaisesti näin:

Älä säilytä mitään turhaa.

Olen toteuttanut tätä jo ennen Konmaria, sillä en ole luonteeltani turhan keräilijä. En todellakaan.

Kun meille tuli vielä joskus mainoslehtiä, mies valitti, ettei ehtinyt selata niitä ennen kuin ne oli jo viety pois. Kaikki lojuvat napit, kynät, ruuvit, pinnit, avaimenperät – olen taipuvainen sustemaattisesti hävittämään ne. Mieheni tavaroihin, kuten työ- ja yöpöytään en koske, enkä varsinkaan työkaluja, ruuveja ja muttereita sisältävään arkkuun. (Ensimmäinen joululahjani miehelleni oli Victorinox – ja se taitaa olla edelleen lahjahistoriani huipuin hankinta!)


Ennen-kuvia. Hyllyt ovat aika sekaisin. Sehän tarkoittaa sitä, että kirjasto on kovassa käytössä.

En erityisemmin pidä pikkuesineistä, en harrasta (enkä osaisi) tehdä asetelmia. Minusta vaan tuntuu hyvältä, kun missään ei ole mitään ylimääräistä nurkissa. No, ainoa pahe on vaatehuoneeni… Pitäähän ihmisellä jokin pahe olla!


On totta, että lapsiperheissä on tavaraa moninkertaisesti enemmän kuin meillä pariskunnilla. Ihailen esimerkiksi kovasti Lauran tavarakasvatusfilosofiaa, ja myös hänen kotinsa järjestystä – ja heitä on neljä. Samanlaiseen jämptiyteen ei meillä pystytä, ei millään. Silti sanoisin, että olen kohtuullisen siisti persoona. Jo lapsena minusta oli ihana järjestellä oman kirjoituspöydän kaappeja ja laatikoita. Oma huone oli siisti ja nätti. Meille tuli aikoinaan lehti nimeltä Makasiini, joka oli silloisen pienen maailmani sisustustaivas.

Mutta nyt kirjahyllyihin!

Omaan kotiini on aina kuuluneet kirjat. Olen kasvanut niitä arvostavassa kodissa, ja vanhemmillani on kirjoja varmaan kolmessa huoneessa.

Jos en olisi raivannut hyllyjä säännöllisin väliajoin, omatkin hyllyni luultavasti pursuaisivat kirjoja. Kirjat ovat nimenomaan minun valtakuntaani, mieheni ei erityisemmin välitä lukemisesta. Meillä kirjan paikka on hyllyssä. En harrasta ns. pöytäkirjoja, vaikka ne kauniita asetelmissa ovatkin. Luen myös uudelleen lempikirjojani.

Kirjat ovat kuin ystäviä, joiden pariin haluaa välillä palata. Kun katselin tänään kirjojani, totesin itselleni muistavani suurimman osan juonet. Ja sellaisiahan kirjojen kuuluisi ollakin. Ne ovat ystäviä, jotka ovat tuottaneet muistettavan elämyksen.

Omiin hyllyihini olen järjestänyt kirjat väreittäin, kuten romaanit ja elämänkerrat. Osa, kuten musiikki, ruoka, sisustus, sadut, Montgomery-kokoelma on aihealueittain. Järjestys on mennyt reilun vuoden aikana sekaisin, joten nyt oli todella hyvä aika tehdä kunnon inventaario.

Hyllyyn jää:

Muistojen kirjat. En halua luopua missään tapauksessa lasten- ja nuortenkirjoista, jotka luin lapsena suurin piirtein hajalle: Eemelit, Pepit, Pieni talo prerialla-sarja, Annat, Runotytöt, Seljat, Lassie palaa kotiin – näin muutaman mainitakseni. Myös muutama rakas satukirja on tallella. Lempisatujani olivat Topeliuksen sadut, ja rakastin Maija Karman ja Rudolf Koivun satukuvituksia.

Elämäkerrat. Ehdoton lempilajini: hyllystä löytyy sellaisten henkilöiden kuin Barack Obama, Jane Fonda, Janis Joplin, Tellervo Koivisto, Aino Ackté, Aino Sibelius, Jackie Kennedy, Kate Bush, Eva Braun, Grace Kelly, Michelle Obama ja Oprah. Himoni ostaa elämäkertoja on loputon. Seuraavaksi haluaisin ostaa kuningatar Victorian elämäkerran.

Rakkaat romaanit. Voih, näitä on laidasta laitaan, sillä rakastan hyviä fiktiivisiä tarinoita. Kaikki rakkaat Pancolit, Mortonit, Rileyt, Austenit, Brontët, Kinsellat, Keysit, Dan Brownit sun muut, yksittäiset,pitkäaikaiset kumppanit ovat tallella.

Keittokirjat. Monet niistä ovat lahjoja, ja tosi hauskoja lukea. Toki monista olen kokkaillutkin.

Taidekirjat. Muutamia, rakkaita taidekirjoja löytyy, mm. yhdeksännellä luokalla voittamani läänin taidepalkinto yhdellä valokuvallani. Taiteilija Ilkka Lammin teoksien kirjaan palaan yhä uudelleen, samoin ruotsalaistaiteilija Carl Larssonin paksuun elämänkertaan.

Mitä minulta ei juurikaan löydy? Elämäntaito-oppaita, treenikirjoja (muutamia valittuja poikkeuksia lukuunottamatta), ns. pöytäkirjoja, puutarhaoppaita, poliittisia kirjoja tai suomalaisia romaaneja tai elämäkertoja.

Kiertoon:

Romaanit, joista en muista mitään. Jos en muista niitä tai niiden olemassaoloa, ne eivät ole tärkeitä. Hyvin konmarimaista, ei tunnu missään.

Dekkarit, jonka tyylisiä on kymmeniä. (Lempidekkari? No tietenkin Da Vinci koodi!)

Pienet, hassut kirjat. Osan olen saanut lahjaksi, ja ne ovat tallella kirjaston pöydän tilavissa laatikoissa sanakirjojen ja matkaoppaiden kanssa.

Kirjat, joista elämäni tuntuu ajaneen ohi. Monet puutarha- tai keittokirjat, jotka ovat aikanaan tuntuneet hyviltä, eivät enää tunnu millään tavalla koskettavan elämääni.

Pikkuesineet. Hups, kirjahyllyssä oli muutamia pikkutavaroita, jotka raivasin ensimmäisenä pois.

Ongelma:

Sekalainen kokoelma nuotteja ja nuottikirjoja. Haluaisin saada kaikki nuotit piiloon ja yhteen huoneeseen, mutta yläkertaan työhuoneen kaappeihin ei mahdu yhtään enempää. Olen karsinut nuottejakin rankasti. Töihinkään en voi kaikkia viedä.

Muistan muuten kaikkien kirjojeni biisit sillä tavalla, että jos joku kysyy vaikkapa missä kirjassa on tietty biisi, osaan nimetä sen omistani. Samalla tavoin muistan kirjojeni takakannen värin. Mies tenttii minua joskus: mistä löytyy se ja se kirja, osaan nimetä hyllyn ja kirjan takakannen värin. Jep. Kyseenalainen taito.

Siivoamiseen meni reilu tunti, ja olipa hikistä puuhaa. Lopputulos on nyt kuitenkin selkeä ja mietitty kokonaisuus. Lehdetkin mahtuivat kirjahyllyyn, tai siellä on siis Vackre Hjem& Interiör-kokoelmani sekä Glorian Ruoka ja Viini -lehdet.

Sekalaiset:

Kirjaston sohvan takainen alin hylly on sarjassa sekalaiset kirjat, sellaiset, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. Siellä ne ovat näkymättömissä. Ikonin alla olevissa kaapeissa säilytetään albumeja, ja toisessa on myös pienet stereot.




En tiedä huomaatteko eron, itse huomaan kyllä. Ja huomaan myös, että hyllyjen lasit kaipaisivat puhdistusta. Mutta sen teen huomenna…

Olen muuten huomannut, että kirjagenreni on laajentunut kirjojen kuuntelun myötä. Kaikki on niin helposti saatavilla. Tälläkin hetkellä minulla on Bookbeatissa muutama kirja odotuslistalla. Ja tuo massiivinen, edessä oleva silitysurakka sujuu huomattavasti kätevämmin kirjoja kuunnellessa.

Instagramiin tulee pian mittava stories-video siivousurakastani, jos et vielä seuraa, niin liity mukaan!

Tykkäättekö kirjoista, ja minkälaisista? Haluatteko seurata siivousurakkaani eteenpäin? Seuraavaksi nimittäin isken kiinni keittiöön…

Viikon kivat jutut raitaneuleesta seerumivinkkiin

 

Jee, lauantai!

Kulunut viikko on ollut aikamoinen tunteiden sekamelska, jota vieläkin erittelen päässäni. Yhdelle viikolle on vain mahtunut hurjan paljon kaikkea. Juu, tiedän, on tylsää vihjailla tällä tavalla, mutta kirjoittelen myöhemmin ajatuksiani enemmän parista asiasta, jotka ovat olleet tässä viime aikoina tapetilla.

Kuitenkin loman jälkeen arki on lähtenyt rullaamaan normaaliin, vauhdikkaaseen tapaansa. Viime viikkoon on mahtunut pieniä, ihania juttuja, joita kokosin tähän postaukseen. 

Blusbarin raitaneuleen sain Wandanten Marjolta. Se on uusi malli ja siitä tuli heti uusi lemppari, on päälläni nytkin. Malli on tosi hauska, takaa pidempi, hihat ylipitkät ja peukaloille reikä! Minulla on ollut ilo saada olla Blusbarin kanssa yhteistyössä jo vuosia, ja voin sanoa, että tässä on neulebrändi, joka ei käytössä kulu. Blusbarin merino on Öko-Tex-sertifioitua ja eettittistä merinoa. Blusbaria saa ympäri Suomen, ja esimerkiksi DOPP:issa on laaja valikoima brändin ihania merinoja.

Neule ei ole liian kuuma, vaan juuri sopivan lämmittävä. Kylmillä ilmoilla alle voi laittaa pitkän paitiksen. Ja kaveriksi tietenkin nahkaleggarit.

Lukeminen on alkanut jollain tavalla uudestaan. Olen päättänyt lukea tunnin päivässä – ihan saavutettavissa oleva tavoite!

Odottamassa on muutama kiinnostava kirja, esimerkiksi vanhemmiltani synttärilahjaksi saatu Aino Sibeliuksen elämänkerta ja Bazarilta saatu Bergsveinn Birgissonin Musta Viikinki-romaani.

Syyslomalla luin ahnaasti George R. R. Martinin Valtaistuinpeliä, ja koukutuin täysin. Kummityttö varoitteli, että se on tosi hidaslukuinen, ja niin onkin, joten viiden 700-sivuisen kirjan, vai montako niitä on nyt julkaistu, lukemiseen menee varmaan vuosi. Kirjassa todellakin pääsee sarjaa syvemmälle henkilöihin. Ei ihme, että sekä kirjat että sarja ovat niin suosittuja. Ihmettelen jatkuvasti, miten joku on pystynyt luomaan tällaisia maailmoja!

Ja nyt siis puhutaan Game of Thrones-sarjasta, jos joku ei tunnista kirjailijaa. Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa.

Tuollainen kori, johon olen takan eteen laittanut lukemista odottavia kirjoja, on minusta hurjan kiva. Korissa oli kesällä kukkia, mutta kun se on niin nätti, asetin sen takan eteen. Vielä kun saisi takkatulen aikaiseksi!

Me ollaan miehen kanssa aloitettu uudelleen iltakävelyt. Kun palasimme Teneriffalta, päätin, että nyt alan keräämään joka päivä se 10k askelta. Se ei muuten ole ihan helppoa, jos en lenkkeile, askeleita tulee päivässä sellaiset 7k.

Iltakävely on ollut sellaista leppoista, ei mitään hikilenkkiä, mutta on ollut tosi mukavaa kävellä raikkaassa syysilmassa. Ensi viikosta lähtien sitä ilmeisesti kävellään raikkaassa talvi-ilmassa! Kävelyllä on kiva jutella kaikenmaailman asioita.

Sitten vähän kosmetiikkajuttuja!

Kosmetologini Jaana Villimimmistä Hyvinkäältä suositteli minulle BYBI-merkin Buriti Boosteria, joka on kylmäpuristettua buritiöljyä, luonnonkosmetiikan retinoli ja kovasti hypetetty tuote. Se sisältää paljon A-ja E-vitamiinia, ja sitä voi käyttää päivälläkin, tavallisen retinolin kanssahan saa päivänvalossa olla varovainen, sillä se voi aiheuttaa pigmenttimuutoksia.

Olen käyttänyt tuotetta vasta pari viikkoa, yleensä kuukauden päivät on sellainen aika, jossa jotain tuloksia näkee. Tämä on todellakin Ordinaryn retinolia öljyisempää, ja olen sekoittanut sitä myös päivävoiteeseen. Meikin alla se toimii erinomaisesti. Ainakin nyt näin kahden viikon kokemuksella olen ollut tyytyväinen, iho ei ole kuiva ollenkaan. Imeytän ainetta niin paljon kuin iho vetää.

Aion ennen joulua käydä vielä kerran kosmetologilla, jotta iho on vastaanottavainen hoitaville aineille. Viimeksi taisin jopa vähän torkahtaa Jaanan tuoliin. Ikinä en missään rentoudu niin kuin hänen hoidettavanaan.

Vartalon kosteutus, varsinkin jalkojen, on jokailtainen ritulaali. Dermosilin ihana Sensitive-vartalovoide, joka ei ole liian paksua, imeytyy hyvin. Pumppupullo on riittoisa ja kätevä käyttää.

Olen tällä hetkellä ilman vakituoksua, sillä kesällä St. Petit Louisista, Lahdesta, ostamani Byredon Tulip ja Blanhce ovat ehkä hivenen kesäisiä. Sain silloin testiin pikkuriikkisiä Byredon ja Diptyquen tuoksuja, ja aika nopeasti kävi selväksi, että tykkään enemmän Diptyquen tuoksumaailmoista. Lemppariksi nousi hiukan mausteinen Do Son, jonka aion ostaa talvituoksuksi. Hups, on muuten loppuunmyyty St Petit Louisilta. Haluan ostaa sen nimenomaan sieltä, support your local!

Muuten, tänä iltana, kun menemme leffaan, en laita mitään tuoksua. Liian voimakas hajuveden tai partaveden lehahdus voi pilata vieruskaverin illan täysin. Muistetaanhan tämä!

Sain eilen hauskan sähköpostin. Minua kysyttiin mukaan yhteen ohjelmaan, joka on leikkimielinen kilpailu ja tulee ulos ensi vuoden puolella MTV3:lla. En aio osallistua, mutta olihan se hauskaa, kun kysyttiin.

Eilen kävin Nectarinessa, ja ostin ihanat Izipizin lukulasit. Niitä on saatavilla viittä vahvuutta. En ole kertakaikkiaan ehtinyt käydä hankkimassa uusia laseja, joten nämä ovat sellaiset hätävarat, kun tarvitsee lukea pientä tekstiä. Sangat ovat muuten tosi kauniit, tuollainen vaalea tortoise.

Ensi perjantaina on taas laajat silmätutkimukset, joissa käyn joka toinen vuosi. Silmälääkäri on sitä seuraavana tiistaina. Saan uudet reseptit, ja sitten on pakko marssia valitsemaan sankoja. Mutta nämä lasit toimivat hyvin hätävarana. Vahvuutta on jo +1,5.

Nyt se on virallisesti alkanut: joulufiilistely! Oli ihan pakko ostaa pari joululehteä, Lantlivin ensimäinen joulunumero on jokavuotinen odotettu tapahtuma! Laitoin kahviin pienenkaneliripsun, ja luin antaumuksella. Tosin vähän kauhulla odotan joulunalusta, tulee ihan superkiireistä. Yritän ottaa päivän kerrallaan ja olla stressaamatta asioita.

Sitten ikuisuusasiaan. Mun pitäisi ommella takkiin nappi – se on irtoamaisillaan. Olen siirtänyt asiaa jo kaksi viikkoa… Ongelma on siinä, että takissa on toisella puolella pieni vastanappi. Miten ihmeessä osaan ommella sen ilman hermoromahdusta? Kehtaanko vaivata käsityön kollegaani? On ehkä pakko, tai sitten ajan ystävälleni Helsingin toiselle puolelle ompeluttamaan sen, käsityönopettaja hänkin. Vakiompelijani Nurmijärvellä lopetti muutama vuosi sitten, enkä ole saanut aikaiseksi löytää uutta. Pitäisi ehkä.

Viikon moka tulee tässä: perjantaiaamuna huomasin, että työlaukussani ollut vesipullo (lasia, silikonikuori ympärillä) oli särkynyt, ja vesi vuotanut työ- ja blogikalenteriini, yhteen opeoppaaseen ja irtopapereihini. Myös Mulberryn viininpunainen pussukka oli ollut alttiina, mutta kestänyt kosteutta aika hyvin. No, nyt on ruttuiset kalenterit edelleen kuivumassa. Sen sijaan epäonninen työlaukkuni,Balmuirin Estelle, kesti tämän onnettomuuden hyvin. Kuivatin sen muotoonsa, ja laukku on kuin uusi -ei vahinkoja!

Sellaisia olivat tämän viikon kuulumiset. Nyt saankin mennä meikkailemaan, sillä lähdemme katsomaan illalla Downton Abbey-elokuvaa. Sain veljeltä liput synttärilahjaksi. Toinen leffa, jonka haluan nähdä, on Renee Zellwegerin tähdittämä Judy, joka kertoo Judy Garlandista. Samalla juhlistamme maanantaista hääpäiväämme, 19 vuotta. Edelleen nauretaan kovasti ja rakastetaan vieläkin enemmän.

Huomenna kannattaa tulla kurkkaamaan blogiin, sillä parin asun ohessa on aivan huippu arvonta!