Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kirjavinkkejä kesään – tietoa ja hyviä tarinoita

Kaipaan kirjavinkkejä kesään Kesähän on lukemisen aikaa. Minulla tulee parhaiten luettua meidän terassilla aurinkoisena kesäpäivänä. Olen myös pötkötellyt kuulokkeet korvilla, jos kroppa on ollut tosi väsynyt vaikkapa pihatöiden jäljiltä. Olen huomannut, että silloin kuuntelu toimii kaikkein parhaimpana rentoutumisena.

Kunnon tarinat luen yleensä kirjana, mutta tietokirjoja on kiva kuunnella. Tässäpä tulee muutama kirjavinkki loppukevään lukusaldosta, ja kiitos myös kahdelle lukijalle kevään koukuttavimmasta romaanivinkkauksesta.

Juttelin eilen pitkän puhelun tänään 17 vuotta täyttävän kummityttöni kanssa. Hän on kova lukemaan, joskin meidän kirjamakumme menevät hieman ristiin. Siinä missä minä rakastan realismia ja brittiläisiä vanhoja romaaneja, hän lukee fantasiaa ja dystopia-kirjoja. Nuoret taitavat lukea paljon fantasiaa, ja se on ok, sillä mikä vain saa lukemaan, se on hienoa.

Kummityttöni oli tehnyt listan kirjoista, joita aikoo lukea. Listassa oli vaatimattomat 170 kirjaa. Mukana oli lempigenreä, mutta myös klassikoita Anna Kareninasta lähtien. Hän oli käynyt kirjastossa, mutta lainannut kaikkea muuta paitsi mitä listalla oli. Naureskelimme sitä. Hän oli myös päättänyt lukea enemmän englanniksi tulevaisuutta silmällä pitäen. Pitäisi kai kysyä hänen listansa ja saada uusia kirjavinkkejä kesään.

Itsekin luin klassikoita lukiolaisena, niitä kodin kirjahyllyssä riitti, mutta minusta ei ole mikään kiire niitä nuorena lukea – niistä saa enemmän irti, kun on vähän enemmän elämänkokemusta. No, Anna Kareninasta pidin kyllä kovasti.

Luin myös Mika Waltaria, meidän hyllyssä kotona kun oli sitä paljon. En kuitenkaan erityisemmin pitänyt Waltarin historiallisista romaaneista. Sen sijaan Appelsiininsiemen oli todella hyvä, ja löytyyhän se omasta hyllystäkin. Eli realistisiin kuvauksiin mieli on vetänyt alusta asti. Kesken ovat jääneet sellaiset klassikot kuin Narnia ja Taru sormusten herrasta-sarja.

Kristin Hannahin Satakieli vie lukijan miehitettyyn Ranskaan ja vastarintaliikkeen pariin.

Mutta nyt luettuihin kirjoihin!

Jossakin aikaisemmassa postauksessa muistaakseni kaksi lukijaa on suositellut minulle Kristin Hannahin romaania Satakieli (WSOY). Suurkiitos tästä suosituksesta! Löysin tämän sattumalta meidän Cittarimme pokkarihyllystä, ja muistin, että sitä suositeltiin minulle. Aivan huikea kirja ja juuri omasta lempiaiheesta, eli toisesta maailmansodasta ja vakoilusta.

Kirja seuraa kahden sisaren elämää natsien miehittämässä Ranskassa. Viannella on mies rintamalla, ja hän tekee kaikkensa pitääkseen perheensä elossa. Isabelle on kapinallinen ja idealisti, joka rakastuu partisaaniin ja liittyy vastarintaliikkeeseen. Siskokset ovat hyvin erilaisia, ja se erottaa heidät hetkeksi.

Harvoin tulee näin liikuttavaa ja koukuttavaa romaania vastaan. Kerronnassa päästäään heti syvälle henkilöihin, ja jännittäviin tapahtumiin. En voinut laskea kirjaa käsistäni, ja vaikka se synkkenee loppua kohden, on lopussa toivo ja rauha.

Tätä ei koskaan tapahtunut Lara Prescott, Mitä lukea kesällä

”Tätä ei koskaan tapahtunut” on kirja, jossa on tyylikäs tunnelma.

Vakoojatarinointa edustaa myös uutuus, Lara Prescottin Tätä ei koskaan tapahtunut (WSOY). Sain kirjan kustantajalta, ja takakansi kertoo koukuttavasti:”Kansainvälinen menestysromaani naisvakoojista, kylmästä sodasta ja intohimoisesta rakkaudesta”.

Juoni lyhykäisyydessään punoo muutaan ihmisen elämät yhteen: kirjailija Boris Pasternakin ja tämän rakastajattaren Olgan, amerikanvenäläisen Irinan ja vakooja Sallyn. Pasternak työstää Tohtori Zivagon käsikirjoitusta, kun Olga-parka on lähetetty Siperiaan leirille varoitukseksi Pasternakille. Kaksi CIA:n työntekijää saa tehtävän salakuljettaa Zivago takaisin Venäjälle, jossa se oli kielletty kirja.

Kirja oli hyvä, juu, mutta en saanut siitä oikein syvempää otetta. Henkilöiden tarinat olivat tarpeeksi intensiiviä, mutta itse salakuljetus ohitettiin hyvin nopsasti kirjan lopussa. Olin vähän että hetkinen, tässäkö tämä nyt oli. Sanoisin, että tarina on ennemmin henkilökertomus kuin dekkari. Hyvä romaani kuitenkin, ja pohjaa tositapahtumiin sen osalta, miten Zivago sensuroitiin, kuljetettiin maasta ja julkaistiin ensi kerran Italiassa.

Lucinda Riley Perhosten huone

Lucinda Rileyn Perhosten huone on taattua tarinamestarin kerrontaa.

Hihkuin ilosta, kun posti toi Lucinda Rileyn uutukaisen, Perhosten huone (Bazar). Olin odottanut tätä, sillä pidän enemmän Rileyn yksittäisistä romaaneista kuin Seitsemän sisarta-sarjasta.

Liki seitsenkymmpinen Posy Montague asuu Suffolkin maaseudulla viehättävässä Admiral Housessa. Sen puutarhassa hän on lapsena leikkinyt keijukaista ja metsästänyt perhosia isänsä kanssa. Sen suojissa hän on kasvattanut poikansa Samin ja Nickin aikuisiksi miehiksi. Posylla ei ole enää voimia pitää kotitaloa, joten hän laittaa sen myyntiin. Myös  perheen sisäiset asiat nakertavat Posyn mieltä. Eräänä päivänä Posy tapaa vanhan tutun vuosikymmenten takaa. Siitä lähtee tapahtumasarja, joka sisältää sydäntä särkevän salaisuuden…

Olen vasta alussa, mutta tarinassa seurataan kahta aikakautta ja puoltakymmentä ihmistä. Juoni on heti alkanut polveilemaan, ja Rileylle niin ominainen monikerroksinen kerronta piti otteessaan alkumetreiltä. Säästelen tätä terassikirjaksi, ensi viikoksi on luvattu kaunista ilmaa.

Sitten pari kirjaa, jotka sivuavat myös omaa kakkostyötäni, eli bloggaamista. Jos sinulla on blogi tai yritys, kannattaa lukea tai kuunnella Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa ja Unelmaduunarin tilipäivä (WSOY).

Naiset ovat todellisia tee-se-itse-tyyppejä, jotka ovat luoneet uransa omannäköisikseen. Hanne on entinen toimittaja, joka hyppäsi suosioon Lähiömutsi-blogillaan. Satu on koulutukseltaan ekonomi, ja kirjoittaa Satu Rämö-blogia (entinen Salamatkustaja), mutta vetää myös islanninhevossafareita, tekee copywriting-töitä ja pitää suomalaisen designin kauppaa Reykjavikissa.

Sain näistä kirjoista tosi paljon energiaa ja vinkkejä. Samaistuin enemmän Satuun: minäkin olen tyyppi, joka on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja haluaisi tehdä työkseen useampia juttuja yhtä aikaa. Kirja antaa käytännön vinkkejä suunnitteluun, markkinointiin, ulkoistamiseen, priorisointiin, tarjousten tekoon jne, mutta sisin sanoma on selvästi tämä: sinä itse voit toteuttaa haluamasi asian.

Sekä Sadun että Hannen urapolku on selvästi kulkenut kohti tämänhetkistä työtilannetta, ja molemmat ovat tehneet välillä aika rohkeitakin ratkaisuja. Unelmahommat-kirjaa kuuntelen tällä hetkellä ihan loppumetreillä, ja olen tykännyt tosi paljon, ihan kummastakin.

Oletko yrittäjä, markkinoija tai vaikuttaja? Luepa siinä tapauksessa Misme Halosen kirja Vaikuttajamarkkinointi.

Asiakkaan näkökulmaa edustaa taas Misme Halosen Vaikuttajamarkkinointi (Alma). Tätä puolestani suosittelen sinulle, jolla on yritys. Ehkä mietit vaikuttajamarkkinoinnin kanssa tehtävää yhteistyötä? Tämän luettuani opin mitä asiakas haluaa ja mitä vaikuttajalta odotetaan.

Vaikuttajamarkkinointi on todella mielenkiintoinen ilmiö. Missä muussa mainonnan muodossa asiakkaan tuote tai palvelu pääsee niin lähelle tarkasti rajattua kohderyhmää? Asiaa tuntematon saattaa ajatella, että no, se bloggaaja vain räpsii kuvia ja vähän raapustaa siitä blogiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja voin kokemuksesta kertoa, että yhteistyön sopiminen ja toteuttaminen on aika pitkä prosessi. Mutta tosiaan, jos olet yrittäjä tai vaikuttaja, niin suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan! Ja muutenkin, jos olet markkinointialalla.

Tässä oli kirjavinkkejä kesään! Laitapa sinä omasi, jos sinulla on jakaa meille kaikille hyvää luettavaa!

Lue myös:

Kesälukemista odottavat kirjat

Viisi hyvää kirjatärppiä kesälukemiseksi

Kerronnan mestari Kate Quinn ja Metsästäjätär

 

Kate Quinn on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka romaaniin Koodinimi Alice ihastuin täysin. Kirjoitin siitä täällä. Minua on aina kiehtoneet maailmansotiin liittyvät kirjat, on sitten kyse elämänkerroista tai romaaneista.

Kate Quinn tekee taustatyönsä tarkasti, siksi hänen kirjansa ovat nautittavaa luettavaa. Metsästäjätär on Quinnin toinen suomennettu kirja, joka on ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen. Kaiken kaikkiaan Quinn on kirjoittanut seitsemän historiallista romaania.

Metsästäjättäressä kulkee lomittain kahden naisen ja yhden miehen tarina. Tapahtumat sijoittuvat muutaman vuoden päähän toisistaan II maailmansodan aikaan ja viisikymmenluvulle sen jälkeen.

Kate Quinn, Metsästäjätär, HarperCollins

Jordan on bostonilainen nuori nainen, jonka intohimo on valokuvaus, ja toive tulla maailmankuuluksi kuvaajaksi. Hän tallentaa ihmisiä kameralleen, ja kehittää kuvia omassa pimiössään. Valitettavasti hänen antiikkikauppiasisänsä, niin paljon kuin tytärtään rakastaakin, ei anna tämän lähteä opiskelemaan valokuvausta.

Isä on leski ja löytää uuden vaimon, joka on omien sanojensa mukaan itävaltalainen, sodan kauhuja Euroopasta paennut. Muutaman tapahtuman johdosta Jordanilla herää epäilys naisen alkuperästä, mutta koska vuodet vierivät sopuisasti, hän painaa ne taka-alalle. Kun Jordanin isä kuolee metsästysmajallaan, alkaa tapahtumaketju.

Nina on neuvostoliittolainen hävittäjälentäjä, Siperian kasvatti, kuriton ja omapäinen. Taigalla kasvaneen naisen sitkeys on tarpeen, kun hän yö toisensa jälkeen lentää U2-konettaan Yönoitien laivueessa. Sodan loppupuolella hän joutuu kohtaamaan Metsästäjättären, jonka pahimmaksi peloksi Nina myös jää.

Ian on sotakirjeenvaihtaja, joka jahtaa kumppaninsa kanssa natsien sotarikollisia. Jo vuosia he ovat jäljittäneet Metsästäjätärtä, joka on piiloutunut Amerikkaan. Nina on ainoa, joka voi tunnistaa naisen.

 

Jordanin, Ianin, Ninan ja Metsästäjättären tarinat alkavat kietoutua yhteen jännittävästi, ja huipentuvat sen asian äärellä, jota Nina pelkää kuollakseen: veden.

Kirja tempaisi minut mukaansa alkumetreillä. Nautinnollisinta onkin varata suoraan muutama tunti aikaa lukemiseen. Kate Quinn on tehnyt huolellista taustatutkimusta. En tiennyt ennestään, että Neuvostoliitossa todella oli hävittäjälentäjänaisia – ainoana maana koko maailmassa. Nimenomaan yöpommittajat pysyivät pelkästään naisten yksikkönä koko palvelusaikansa, ja saivat saksalaisilta nimen die Nachthexen – Yönoidat.

Sekä Ianin että Ninan henkilöillä on ollut oikea esikuva, joiden toimiin tarinat löyhästi punoutuvat. Raju ja itsenäinen Nina on mahtava henkilöhahmo, josta kirjan lopussa löytyy myös pehmeä puoli. Jordan puolestaan kasvaa kirjan edetessä itsenäiseksi, omatahtoiseksi naiseksi, joka seuraa kutsumustaan.

Jos pidät hyvistä tarinoista, suosittelen Kate Quinnin kirjoja. Marie Claire-lehden sanoin: Yksi vuoden parhaista historiallisista romaaneista.

 

Kirja saatu arvostelukappaleena HarperCollins Nordic Finlandilta.