Miten siivota kirjahyllystä edustuskelpoisempi?

 

Sain toiveen kirjoittaa meidän kodin järjestyksen pidosta, lähinnä mitkä ja miten säilytämme pikkutavarat. Aihe oli minusta hauska ja inspiroiva, ja saanpa vihdoin aikaiseksi aloittaa suursiivouksetkin kevättä kohti.

Ajatus kuitenkin lähti eskaloitumaan niin, että ajattelin ottaa teidät mukaan isommalle siivouskierrokselle: kirjaston kautta astiakaappeihin ja keittiöön, työ- ja kodinhoitohuoneeseen! Järjestyksen opettajaksi minusta ei ole, mutta inspiraatioksi ehkä! Ja hei – onhan toisen kaappeihin kiva kurkkia luvan kanssa!

Ensimmäisenä on vuorossa kirjastopuoli. Se on kokonaan minun valtakuntaani.

Pitänee varmaan avata hieman sisustusfilosofiaani. Se on ollut samanlainen jo ennen Marie Kondoa. Se kuuluu yksinkertaisesti näin:

Älä säilytä mitään turhaa.

Olen toteuttanut tätä jo ennen Konmaria, sillä en ole luonteeltani turhan keräilijä. En todellakaan.

Kun meille tuli vielä joskus mainoslehtiä, mies valitti, ettei ehtinyt selata niitä ennen kuin ne oli jo viety pois. Kaikki lojuvat napit, kynät, ruuvit, pinnit, avaimenperät – olen taipuvainen sustemaattisesti hävittämään ne. Mieheni tavaroihin, kuten työ- ja yöpöytään en koske, enkä varsinkaan työkaluja, ruuveja ja muttereita sisältävään arkkuun. (Ensimmäinen joululahjani miehelleni oli Victorinox – ja se taitaa olla edelleen lahjahistoriani huipuin hankinta!)


Ennen-kuvia. Hyllyt ovat aika sekaisin. Sehän tarkoittaa sitä, että kirjasto on kovassa käytössä.

En erityisemmin pidä pikkuesineistä, en harrasta (enkä osaisi) tehdä asetelmia. Minusta vaan tuntuu hyvältä, kun missään ei ole mitään ylimääräistä nurkissa. No, ainoa pahe on vaatehuoneeni… Pitäähän ihmisellä jokin pahe olla!


On totta, että lapsiperheissä on tavaraa moninkertaisesti enemmän kuin meillä pariskunnilla. Ihailen esimerkiksi kovasti Lauran tavarakasvatusfilosofiaa, ja myös hänen kotinsa järjestystä – ja heitä on neljä. Samanlaiseen jämptiyteen ei meillä pystytä, ei millään. Silti sanoisin, että olen kohtuullisen siisti persoona. Jo lapsena minusta oli ihana järjestellä oman kirjoituspöydän kaappeja ja laatikoita. Oma huone oli siisti ja nätti. Meille tuli aikoinaan lehti nimeltä Makasiini, joka oli silloisen pienen maailmani sisustustaivas.

Mutta nyt kirjahyllyihin!

Omaan kotiini on aina kuuluneet kirjat. Olen kasvanut niitä arvostavassa kodissa, ja vanhemmillani on kirjoja varmaan kolmessa huoneessa.

Jos en olisi raivannut hyllyjä säännöllisin väliajoin, omatkin hyllyni luultavasti pursuaisivat kirjoja. Kirjat ovat nimenomaan minun valtakuntaani, mieheni ei erityisemmin välitä lukemisesta. Meillä kirjan paikka on hyllyssä. En harrasta ns. pöytäkirjoja, vaikka ne kauniita asetelmissa ovatkin. Luen myös uudelleen lempikirjojani.

Kirjat ovat kuin ystäviä, joiden pariin haluaa välillä palata. Kun katselin tänään kirjojani, totesin itselleni muistavani suurimman osan juonet. Ja sellaisiahan kirjojen kuuluisi ollakin. Ne ovat ystäviä, jotka ovat tuottaneet muistettavan elämyksen.

Omiin hyllyihini olen järjestänyt kirjat väreittäin, kuten romaanit ja elämänkerrat. Osa, kuten musiikki, ruoka, sisustus, sadut, Montgomery-kokoelma on aihealueittain. Järjestys on mennyt reilun vuoden aikana sekaisin, joten nyt oli todella hyvä aika tehdä kunnon inventaario.

Hyllyyn jää:

Muistojen kirjat. En halua luopua missään tapauksessa lasten- ja nuortenkirjoista, jotka luin lapsena suurin piirtein hajalle: Eemelit, Pepit, Pieni talo prerialla-sarja, Annat, Runotytöt, Seljat, Lassie palaa kotiin – näin muutaman mainitakseni. Myös muutama rakas satukirja on tallella. Lempisatujani olivat Topeliuksen sadut, ja rakastin Maija Karman ja Rudolf Koivun satukuvituksia.

Elämäkerrat. Ehdoton lempilajini: hyllystä löytyy sellaisten henkilöiden kuin Barack Obama, Jane Fonda, Janis Joplin, Tellervo Koivisto, Aino Ackté, Aino Sibelius, Jackie Kennedy, Kate Bush, Eva Braun, Grace Kelly, Michelle Obama ja Oprah. Himoni ostaa elämäkertoja on loputon. Seuraavaksi haluaisin ostaa kuningatar Victorian elämäkerran.

Rakkaat romaanit. Voih, näitä on laidasta laitaan, sillä rakastan hyviä fiktiivisiä tarinoita. Kaikki rakkaat Pancolit, Mortonit, Rileyt, Austenit, Brontët, Kinsellat, Keysit, Dan Brownit sun muut, yksittäiset,pitkäaikaiset kumppanit ovat tallella.

Keittokirjat. Monet niistä ovat lahjoja, ja tosi hauskoja lukea. Toki monista olen kokkaillutkin.

Taidekirjat. Muutamia, rakkaita taidekirjoja löytyy, mm. yhdeksännellä luokalla voittamani läänin taidepalkinto yhdellä valokuvallani. Taiteilija Ilkka Lammin teoksien kirjaan palaan yhä uudelleen, samoin ruotsalaistaiteilija Carl Larssonin paksuun elämänkertaan.

Mitä minulta ei juurikaan löydy? Elämäntaito-oppaita, treenikirjoja (muutamia valittuja poikkeuksia lukuunottamatta), ns. pöytäkirjoja, puutarhaoppaita, poliittisia kirjoja tai suomalaisia romaaneja tai elämäkertoja.

Kiertoon:

Romaanit, joista en muista mitään. Jos en muista niitä tai niiden olemassaoloa, ne eivät ole tärkeitä. Hyvin konmarimaista, ei tunnu missään.

Dekkarit, jonka tyylisiä on kymmeniä. (Lempidekkari? No tietenkin Da Vinci koodi!)

Pienet, hassut kirjat. Osan olen saanut lahjaksi, ja ne ovat tallella kirjaston pöydän tilavissa laatikoissa sanakirjojen ja matkaoppaiden kanssa.

Kirjat, joista elämäni tuntuu ajaneen ohi. Monet puutarha- tai keittokirjat, jotka ovat aikanaan tuntuneet hyviltä, eivät enää tunnu millään tavalla koskettavan elämääni.

Pikkuesineet. Hups, kirjahyllyssä oli muutamia pikkutavaroita, jotka raivasin ensimmäisenä pois.

Ongelma:

Sekalainen kokoelma nuotteja ja nuottikirjoja. Haluaisin saada kaikki nuotit piiloon ja yhteen huoneeseen, mutta yläkertaan työhuoneen kaappeihin ei mahdu yhtään enempää. Olen karsinut nuottejakin rankasti. Töihinkään en voi kaikkia viedä.

Muistan muuten kaikkien kirjojeni biisit sillä tavalla, että jos joku kysyy vaikkapa missä kirjassa on tietty biisi, osaan nimetä sen omistani. Samalla tavoin muistan kirjojeni takakannen värin. Mies tenttii minua joskus: mistä löytyy se ja se kirja, osaan nimetä hyllyn ja kirjan takakannen värin. Jep. Kyseenalainen taito.

Siivoamiseen meni reilu tunti, ja olipa hikistä puuhaa. Lopputulos on nyt kuitenkin selkeä ja mietitty kokonaisuus. Lehdetkin mahtuivat kirjahyllyyn, tai siellä on siis Vackre Hjem& Interiör-kokoelmani sekä Glorian Ruoka ja Viini -lehdet.

Sekalaiset:

Kirjaston sohvan takainen alin hylly on sarjassa sekalaiset kirjat, sellaiset, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. Siellä ne ovat näkymättömissä. Ikonin alla olevissa kaapeissa säilytetään albumeja, ja toisessa on myös pienet stereot.




En tiedä huomaatteko eron, itse huomaan kyllä. Ja huomaan myös, että hyllyjen lasit kaipaisivat puhdistusta. Mutta sen teen huomenna…

Olen muuten huomannut, että kirjagenreni on laajentunut kirjojen kuuntelun myötä. Kaikki on niin helposti saatavilla. Tälläkin hetkellä minulla on Bookbeatissa muutama kirja odotuslistalla. Ja tuo massiivinen, edessä oleva silitysurakka sujuu huomattavasti kätevämmin kirjoja kuunnellessa.

Instagramiin tulee pian mittava stories-video siivousurakastani, jos et vielä seuraa, niin liity mukaan!

Tykkäättekö kirjoista, ja minkälaisista? Haluatteko seurata siivousurakkaani eteenpäin? Seuraavaksi nimittäin isken kiinni keittiöön…

Suuri ja korkea maljakko

 

Toiveissa on ollut pitkään löytää suuri ja korkea maljakko. Jonkinlainen pieni sisustuskuume on siis havaittavissa, niin kuin aina kevään myötä. Mitään ihmeellistä tässä ei nyt aloiteta, mutta jotain pientä. Odottelen, että pääsisin käsittelemään terassikalusteita, ja sen jälkeen voisi miettiä terassin sisustusta hieman sillä silmällä.

Olohuoneen pöydälle olen pitkään kaivannut jonkinlaista suurta maljakkoa. Pitkään mietin sellaista apteekinpullon ruskeaa. Mutta kun näin Pentikin uutuuden, Demo-maljakon, ihastuin siihen kovasti. Nyt se oli tarjouksessa, ja kävin ostamassa sen meidän olkkarin pöydälle. 


Pienet koriste-esineet eivät meidän tyyliimme sovi, kun kalusteet ovat suuria suuressa olohuoneessa. Etsin pitkään sopivaa maljakkoa, ja Tine K Homen vaaseja selailin, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Lisäksi ne ovat minusta hieman kalliinpuoleisia.

Tykkään hurjasti maljakoista, ja heh, niitä kyllä riittää. Lemppareitani ovat pallomaljakko, Markku Salon suunnittelema Juno, jonka olen saanut 90-luvun puolessa välissä, ja Pentikin suuri lasimaljakko, jossa on erillinen tuikkukuppi. Aalto-vaasikin on, mutta ehkä ei ihan suosikkeihini yllä.


Paitsi vaatesavantti (mieheni keksimä nimi minulle), olen myös maljakkosavantti. Rakastan maljakoita, niissä on jotain vetoavaa. Rakastan selailla lasisivuja, esimerkiksi Astiataivasta. On kiva tutkailla lasin muotoja, ja huomata miten omanlainen muotokieli jokaisella suunnittelijalla on.

Sain ylioppilaslahjaksi ihanan, maitolasisen maljakon, jota rakastin. Se oli Kerttu Nurmisen Marlene, vuodelta 1985. Mutta…se meni rikki, yksi exäni tiputti sen vahingossa lattialle… Surin sitä maljakkoa enemmän kuin exää, jota en tainnut surrakaan.

Vanhempieni mökillä saunakamarissa, jossa tyttönä nukuin, (samaisessa puusohvassa, joka on nyt meidän aulassa) oli pöydällä Tapio Wirkkalan Avena. Siihen poimin aina luonnonkukkia. Maljakko on jotenkin leimautunut siihen mökkitunnelmaan. Avenat taisivat olla numeroituja, muistaako joku tätä?

En kuitenkaan erityisemmin välitä siitä, onko vaasi jokin merkkivaasi vai ns. tavallinen, kunhan pidän siitä. Katson sen muotoa, ja mietin aina miltä kukat näyttäisivät siinä. Ja myös sen hetkiseen fiilikseen sen tulisi olla sopiva. Jos jokin maljakko nyt olisi ylitse muiden, varmaan hankkisin Marimekon Urnan harmaana tai kirkkaana, se on todella kaunis ja tarpeeksi isokin.

Vanhemmilla sen sijaan on runsaasti 60- ja 70-lukujen vanhaa lasia, taitaa löytyä Wirkkalaa, Tynelliä, Vänniä, Sarpanevaakin ehkä. Onkohan vielä tallella vanha Riihimäen lasin lysterilasituspintainen maljakko, ja siihen kuuluva tuhkakuppi. Ne kuuluivat aikoinaan mummilleni.

Eri maljakkoihin sopivat tietenkin eri kimputkin. Menin hakemaan uuteen maljakkoon sopivaa kukkakimppua. Sanoinkin myyjälle, että kukkakauppaan tulo on siksi niin hauskaa, koska ei tiedä koskaan millaista yhdistelmää hakee, ja millaisen kanssa lähtee pois. Valkoista halusin tällä kertaa, ja valitsin vihreiden heisien kaveriksi tuli jonkinlaisia liljoja ja pari neilikkaa. Ihana, konstailematon kukkakimppu ilman turhia pönötyksiä – tosi kovasti mieleeni!

Suuri ja korkea maljakko sopii avaraan tilaan

Demo löytyi siis Pentikiltä. Se on korkea ja muhkea, ja nyt vihdoin löytyi maljakko, joka ei huku suureen tilaan. Sen pääpaikka tulee olemaan olohuoneen pöydällä, ja varsinainen katseenvangitsija se onkin!

Lue myös: Pyöreä kukkamaljakko – vihdoinkin


Viikko on mennyt supernopeaa, ja huomeniltana suuntaankin taas oopperatalolle katsomaan Verdin Aidaa. Kuolemia on taas luvassa, mutta hienoa musiikkia myös!

Mutta jakaakos kukaan maljakkorakkautta kanssani?