Pientä uutta makkarissa ja kylpyhuoneessa

Minulta toivotaan usein kotipostauksia, vaikka itsestä tuntuu siltä, että eihän meillä mikään muutu. Nyt kuitenkin kotona ollessa ja kesän lähestyessä on tullut taas sisustus- ja pesimisvietti, ja kaipaa jotain pientä uutta. Löysin vihdoin uudet valaisinjalat yöpöydille ja sain aikaiseksi verhon ompelun kylpyhuoneeseen. 

Inhosin vanhoja, koristeellisia lampunjalkoja, olivathan ne kuitenkin jo sen seitsemäntoista vuotta ja talon alkuajoista lähtien olleet paikoillaan. Toive oli löytää mahdollisimman yksinkertaiset jalat. Mielellään sellaiset, jossa olisi messinkiä.

No, tuon yksinkertaisemmaksi eivät lampunjalat enää mene! Ne löytyivät Ellokselta mukavasta alesta. Varjostimet ovat Ikeasta. Jalat ovat kokonaan messinkiä, sitä löytyy myös yöpöydän ja lipaston nupeista.

Haluaisin myös uusia sängynpeiton, mutta se jääköön syksyyn. Toiveena olisi löytää samettipeitto, jotta huoneeseen saisi mahdollisimman hotellimaisen tunnelman.


Pieni, käsinmaalattu keramiikkarasia on matkamuisto Algarven rannikolta, Lagosista. Otin sen esiin pitkästä aikaa.

Muutenpa makkarin tunnelma on pysynyt ennallaan…






Sunnuntaina olin erityisen reippaalla tuulella, ja päätin, että nyt ompelen meidän kylppäriin verhon. Tuumasta toimeen!

Virittelin ompelukoneen valmiiksi ja hain korin, jossa on kankaita ja ompelutarvikkeita. Sieltähän se viime joulukuussa ostamani kangas löytyi. Mutta löytyi myös toinen pussukka, jossa oli täsmälleen samaa kangasta, ja kuitti osoitti, että olen ostanut sen joulukuussa 2016! Ajattelin, että ei hyvää päivää, miten tämä on mahdollistakaan…

Kangas osoittautui taitojeni äärirajoja venyttäväksi, sillä vaikka kuinka yritin etsiä sopivan pitkää tikin jälkeä, saumat kuitenkin lyhenivät hieman. Harmitti, että en ommellut verhoa käsin, olisin saanut sen nätimmäksi. Lisäksi mittaustaitoni olivat ihan pielessä, onneksi mies jeesasi siinä asiassa.

Ilman itkua ja hammastenkiristystä ei ompelu-urakasta selvitty, ja vannoin, että teen uuden ja paremman verhon ja pian. Mutta nyt, kun verho on ikkunassa, se on ihan ookoo. Ei paras mahdollinen jälki, mutta ihan ookoo. Ja innokkuuteni ompeluun kun tiedetään, uusi verho ei synny ihan heti.




Kylpyhuoneessa majailee edelleen isän tekemä korulipasto. Sekin on jo seitsemänvuotias! Suloinen Rebeccan riipus on SHE:stä.

Innostuin myös harjaamaan lattialaattojen saumoja. Sini-tuotteella on asiaan suunniteltu saumaharja, jonka saa varteen kiinni. Harjaaminen oli koukuttavaa hommaa tyyliin ”otan vielä tuosta, otan vielä vähän tuostakin”. Vaikka harjaa ei tarvinnut kovasti edes painaa, oli se ihan rankkaa. En suosittele kymppi-kymppilaattoja kenellekään, jos haluaa helpolla päästä. Nyt, jos rakentaisimme, haluaisin meille varmaan betonisen kylppärin ilman ensimmäistäkään laatansaumaa!

Suurempien, alakerran lattialaattojen saumat puhdistuivat helpommin, mutta edessä on vielä kodinhoitohuoneen kymppilaatat. Se on ehdottomasti hankalin. Huh.

Oletteko te saaneet eristyksissä aikaan kotihommia? Minulla odottaa vielä kuuden tuolin vahausurakka – se on tosin mukavaa, kun pääsee alkuun!