Elokuun välitilassa (ja Balmuir-alevinkki)

Elokuu on jonkinlainen välitila, kuukausi kesän ja syksyn välillä. Valo on jo hailakampi, aurinko paistaa matalammalta. Terassilla on aamukastetta. Tarkenee vielä paljain säärin, mutta värimaailma alkaa jo muuttua kesäisen kirkkaista ruskean ja mustan suuntaan. Välitila on myös henkinen. Työt alkavat.

Pukeutumisessa on sen sijaan ihanin kausi meneillään ja edessä. Olen omimmillani syksyn väreissä, lokakuun lapsi kun olen. 

Ennen kaikkea elokuu on henkinen välitila ja tilinpäätöskuukausi. Kuten varmaan monet opettajat tunnistavat, uusi vuosi alkaa elokuusta. Ajatukset ovat jo suuntautuneet töihin, itse en osaa enää lomassa ollakaan. Keltainen opekalenteri tuossa pöydällä sisältää kohta koko lukuvuoden. Toimisto on muuttanut alakerran isolle ruokapöydälle. Läjässä nököttävät sulassa sovussa upouusi äänikortti, kuulokkeet, piuhoja, kamera, mikki, selfiekeppi ja muistikirja.

Elokuussa on luopumisen tuntua. Loppukuusta alkaa havainnoida lintujen joukkokokoontumisia ja auroja. Lintuaura saa minut joka kerran surumieliseen tilaan – siinä ne nyt lähtevät, ja edessä on vain pimenevät aamut ja illat. Lintuaura tekee tietä sille väistämättömälle: kesä on ohi.

On jotenkin säälittävää, että sitä koko vuoden odottaa kesää, ja sitten se on parissa kuukaudessa ohi. Siinä se sitten oli. Sille ladataan odotuksia, tehdään suunnitelmia, ja eletään sitku-elämää. Sitten kun on kesä, minä teen kaiken, mitä olen suunnitellut talven mittaan. No, eihän se noin mene. Elämä kun tuppaa olemaan elämää, oli kuukausi mikä tahansa.

Miksi viisitoista astetta on keväällä lämmin, mutta syksyllä viileä? Se on se sama viisitoista astetta kuitenkin.

Elokuu on ehkä vuoden kauneimpia kuukausia. Pidän kypsistä viljapelloista, joskin vehnä meidän talomme eteläpuolella on kitukasvuisen näköistä ja harvahkoa. Myös pimeät illat, kun voi jo sytyttää kynttilät, ovat tunnelmallisia. Kukapa ei niistä pitäisi? Illat alkavat hämärtyä yhä aikaisemmin, ja eteläpuolen pelloilta hiipii usva kohti taloa. Eilen oli niin lämmin iltayö, että talo kietoutui harmaaseen sumuun piiloon. Tekisi mieli mennä ulos ja haroa sumua sormillaan.

Sain kommentin, jossa kysyttiin olenko tuntenut ikävää matkustamiseen. Myös hän arveli minun olevan niin rationaalinen, että hyväksyn asiat tällaisena kuin ne ovat.

Totta.

Lieneekö se ikä vai elämä, joka on opettanut tiettyyn realismiin: asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne ovat. Jonkin asian haikailu ei auta yhtään mitään, lisää vain tuskaa.

Matkailua en siis ole kaivannut, mutta luulen kaipuuni kesään olevan kovempaa kuin koskaan aiemmin. Se on jo alkanut, vaikka elokuu on vasta alussa. Ja kesässä haikailen paitsi lämpöä, myös tiettyä huolettomuutta, joka ei ole koskaan läsnä talvella tässä aikuisen elämässä.

Kaipuu on omituista: monesti on jo ikävä kotiin, vaikka ei ole edes lähtenyt. Sama se on kesässä, jota ikävöi, vaikka ulkona olisi vielä lämmin.

Ihana työkaverini jäi keväällä eläkkeelle ja muutti etelän maille asumaan. Hän inhosi talvea. Ymmärrän häntä hyvin. En itsekään ole hiihtäjätyyppiä, mutta hankien kauneudesta ja huikeasta valosta nautin kyllä. Jos vain sellaisia talvia saisimme. Olen työkaverini puolesta aivan valtavan onnellinen. Niin on hänkin.

Jos jostain nautin loppukesässä, niin muodista. On paras sesonki!

Viime kesänä Part Twolta saamani mekko on ollut vasta nyt käytössä enemmän. Miten ihana se tulee olemaan mustien mokkasaappaiden kanssa. Ja mustan tai kamelinruskean neuleen kanssa. Syksyisin puhuttelee aina tuo väriyhdistelmä.

Vinkkaan myös, että Balmuirilla on alkanut laukkuale!

Kuvien Celia-laukku on alennuksessa myös, olen käyttänyt sitä valtavasti. Laukku on tosi käytännöllinen ja ihana syksyinen väripilkku. Laukkujen lisäksi alennuksessa on pieniä pussukoita ja korttikoteloita. Oma työlaukkuni on musta Estelle-shopper, käytännöllinen ja kestävä.

Tässä elokuussa olen niin monella tavoin uuden äärellä. Se, mistä muilla on jo kokemusta, tulee minun eteeni nyt konkreettisesti. En kiellä, ettei jännittäisi. Muistan isoäidin sanat – asioilla on taipumus järjestyä – ja niin ne, outoa kyllä, aina tavalla tai toisella järjestyvät. Antaa siis hetken viedä. Ja uuden eteen olen tehnyt jo kovasti töitä. Kaikki se, josta olen ollut jäljessä, alkaa hahmottua eteen ihan uudella tavalla.

Pitää aina muistaa, että ei ole yksin. Jos tulee kysyttävää, taatusti löytyy aina joku, joka osaa, ja jolla on aikaa neuvoa.

Ja hei – tälle viikonlopulle on luvassa hellettä! Se vesittää täysin suunnitelmani täysipäiväisestä opiskelusta viikonloppuna, sillä en todellakaan aio istua sisällä. Tiristetään kesästä se viimeinenkin pisara!

Mitäpä suunnitelmia teillä on elokuun varalle? Tunnetko haikeutta elokuussa?

Balmuirin uutuuslaukut kestävät käyttöä ja aikaa

 

Kaupallinen yhteistyö Balmuir

 

Jutellaanpa pitkästä aikaa laukuista.

Olen viime aikoina katsahtanut omalle laukkuhyllylleni sillä silmällä, ja myynyt surutta pois sellaiset laukut, jotka eivät enää tunnu omannäköisiltä tai puhuttele erityisemmin.  Vaatteissa olen hurahtanut enemmän kuoseihin ja jopa frilloihin, laukuissa yksinkertaisuus tuntuu nyt hyvältä ja oikealta. Jos vaatteissa voin hieman irroitella, laukuissa haluan pysyvyyttä ja tasaisuutta, laatua ja linjakasta muotoa.

Balmuirin laukkumallisto on tänä syksynä täydentynyt muutamalla todella monikäyttöisellä laukulla. Vanha työlaukkuni, joka veteli viimeisiään, sai lähteä, ja tilalle tuli paras työveska koskaan.

Fiinimpiin menoihin, kuten vaikka brunssille tai syömään, löytyy yksinkertainen, mutta tilava laukku, joka muuttuu myös trapeze-malliin.

Huolettomiin menoihin olalle heitetään pieni crossbody, jonne mahtuvat kätevästi tärkeimmät, eli kännykkä, avaimet, korttikotelo ja huulipuna.

Vanha työlaukkuni oli kulunut kirjaimellisesti lähes puhki. Miten hyvin se oli minua palvellutkaan. Sen ainoa vika oli ryhdittömyys, eli varsinkin läppärin kanssa sai olla varovainen. Tilava se oli, mutta jo ahkerasta käytöstä hurjan kulunut.

Kun keväällä näin Balmuirin showroomilla vetoketjullisen Estelle shopperin, tiesin, että tuossa on työlaukku, jota olen etsinyt. Laukun nahka on hieman tukevampaa kuin alkuperäisessä Estellessä. Lisäksi vetoketju tekee laukusta suljetun. Laukku vetää hyvin läppärini ja kalenterin, sekä muutaman muun tavaran, jotka kulkevat mukanani töissä joka päivä.

Balmuir Estelle shopper, laukku,musta työlaukku
Balmuir Estelle shopper, laukku,musta työlaukku

Elinor tote on sellainen käsilaukku, jonka kanssa lähtisin kaupungille, jonka ottaisin iltamenoihin mukaan, tai johon pakkaisin huivit ja huulipunat, kun lähden brunssille ystävieni kanssa.

Laukun muotokieli on todella kaunis, suorastaan virtaviivainen. Halusin kuvata tämän aluksi ihan yksinään, sillä tikkaukset ja viimeistely ovat niin kaunista työtä. Yksinkertaisuus ja tukevuus ovatkin Elinor toten valtit. Se vetää myös hirmu määrän tavaraa: lauantaisella Tampereen-visiitillä oli mukana kamera, toinen objektiivi, hiustuotteita, meikkejä ja pari pussukkaa korttikotelon ja puhelimen lisäksi.

Elinor totea saa taupen lisäksi mustana.

Balmurir, laukut, Elinor tote, käsilaukku
Balmurir, laukut, Elinor tote,käsilaukku
Balmurir, laukut, Elinor tote
Balmurir, laukut, Elinor tote
Balmurir, laukut, Elinor tote,käsilaukku

Konjakinvärinen Celia-olkalaukku on ehkä ominta tyyliäni ikinä. Rento, pieni ja tyylikäs laukku on juuri sellainen jokapäivän kaveri kuin nainen tarvitsee – helppo ja keveä olanyli heitettävä laukkunen. Ja kuten huomaatte, väri toistuu ympärilläni asioissa vähän siellä täällä.

Konjakinruskea on ollut yksi lempivärejäni aina, ja mielestäni se on erityisen kaunis vaikkapa harmaan ja valkoisen kanssa. Myös luumunpunainen ja musta näyttävät sen kanssa freeseiltä. Celia-laukkua saa myös mustana sekä upeana havunvihreänä. Kullanvärinen ketju tuo laukulle ylellisen ripauksen.

Celian hihna on lyhyelle naiselle aika pitkä, mutta aion käyttää sen suutarilla. Ammattilainen lyhentää hihnan hetkessä. Muutenkin taitava suutari on hyvä tyyppi: korkolaput, laukunhihnat ja muut hoituvat kaupassakäynnin ohella kätevästi.

Balmuir, laukut, Celia olkalaukku, konjakinvärinen laukku
Balmuir, laukut, Celia olkalaukku, ketjuhihna
Balmuir, laukut, Celia olkalaukku, ketjuhihna
Balmuir, laukut, Celia olkalaukku
Balmuir, laukut, Celia olkalaukku
Balmuir, laukut
Balmuir, laukut, Estelle shopper

Olen tykännyt kovasti Balmuirin laukuista. Mikään niistä ei ole jäänyt kaappiin makaamaan, vaan tuntuu pikemminkin siltä, että muut laukut ovat jääneet vähemmälle käytölle. Balmuirin laukkujen muotokieli vetoaa skandinaavisen makuun, se kestää aikaa, ja yhdessä laadukkuuden kanssa tuloksena on moneen makuun ja asuun sopiva, hinta-laatusuhteeltaan hyvä laukku.

 

pitkä villatakki Balmuir
nahkahousut J.Lindeberg
nilkkurit Massimo Dutti
konjakinruskea poolo Uniqlo
musta nahkahame Part Two