Kukkamekko, auringonlasku ja elokuun parhaat

Huhheijaa, ensimmäinen kokonainen työviikko on käynnissä, ja tänään oli toinen täysi opetuspäivä. Olen tehnyt ihan järkyn pitkää päivää ja nukkunut huonosti. Enkä liikkunut ollenkaan, mutta torstaina olisi aikeissa taas aloittaa liikunta.

Eilen oli ihana iltavalo lämpimässä elokuun illassa, ja pitihän se käyttää hyväksi. Nyt on tullut aika paljon asukuvia, mutta ne ovat olleet aina blogin toivotuimpia. Part Twon kukkamekon lisäksi elokuun parhaat juuri nyt, olkaapa hyvä!


Lämpimät illat

Olemme syöneet joka päivä terassilla illallisen. Se on ollut pieni mikroloma keskellä pitkää päivää. Olen mennyt sen jälkeen vielä töilleni, mutta pellolle katselu on ollut ihanaa ja kumman rauhoittavaa. En ole päässyt vielä minkäänlaiseen rytmiin, olen nukkunut levottomasti ja ollut kaikin puolin ihan ulapalla, mutta eiköhän se tästä ala rauhoittumaan.

Sato

Meidän kaksi omenapuuta notkuvat satoa, ja niinpä on pitänyt käyttää sitä hyväksi. Olen tehnyt pari kertaa suuren annoksen kaurapaistosta, mm. sunnuntaina serkkuni perheelle. Teki kyllä kauppansa!

Parasta kaurapaistos on vaniljakastikkeen kanssa, ja tietty myös -jäätelön. Ai että! Miten jokin niin simppeli on niin hyvää? Voi, ruokosokeri, kaurahiutale ja kaneli takaavat paistokselle huippumaun.

Työ

En ole ikävöinyt päivätyötä, mutta nyt kun on tosi levännyt ja kerännyt kärsivällisyyttä ja motia, niin onhan ollut superkivaa laittaa oma luokka kuntoon. Tänään pitemmän pianonsoittorupeaman aikana älykelloni muuten sai varsinaisen älynväläyksen ja kysyi laitetaanko soutuharjoitus päälle. Kerroin oppilailleni sen, ja hetki siinä tirskuttiin. Luokkani ei ole iso, mutta nätti ja järjestyksessä.

Uuden oppiminen

Loppukesällä innostuin tosissaan opettelemaan kaikkea uutta kuvankäsittelystä uusiin musiikkiohjelmiin ja sovelluksiin. On ollut todella hauska oppia uutta, olen innostunut monesta asiasta ihan toisella tavalla. Vaikka ryhtyminen on hankalaa, niin oppiminen on palkitsevaa.

Syysvaatteiden laittaminen kuntoon

Loppukesällä inventoin vaatehuonettani oikein kunnolla. Ainoa, minkä toivon löytäväni nyt syksyllä, on valkoinen villakangastakki, mielellään saunatakkimallinen. Harmittaa hirveästi, kun eräs himoamani takki meni sivu suun – koot olivat loppu. Toisaalta en tiedä onko saunatakkimalli se paras minulle, mutta jotain sen tapaista haluaisin löytää.

Toinen syyshimotus on matalakantaiset, mustat, mokkanahkaiset ylipolvensaappaat. Ne ovat niin nätit mekkojen kanssa. Siinäpä se sitten onkin. Syysvaatteet ovat niin ihania – kaikki ne neuleet…

Pimenevät illat

Uskomatonta, että sanon näin, mutta vaikka rakastankin valoa, pimeys ei haittaa minua ollenkaan. Tykkään hiipiä hämärässä ja sytytellä led-kynttilöitä. Syksyn lapsi se täällä ynähtelee… Viileät, kirpeät illat ovat raikkaita ja salaperäisiä.

Uuden odotus

Syksyisn on aina kaikkea jännää, uutta pientä kivaa suunnitteilla. Ei nyt mitään ihmeempiä, mutta aina jotain uusia tuulia pyörii päässä. Projektit pitävät intoa yllä!

Part Twon mekko on viime kevään mallistoa, ja täydellinen loppukesän vaate. Ihanan kimpun sain serkkuni perheeltä nimpparilahjaksi sunnuntaina. Eikö auringonkukka olekin ystävällisen näköinen?

Mikä sinusta on parasta juuri tällä hetkellä?

Jos mikään ei muutu, tilalle ei voi tulla myöskään uutta

 

Olipa dramaattinen otsikko. Ei siis mitään sen dramaattisempaa, kuin pientä uutta blogin suhteen. Kerron kohta lisää. Mietin vuoden alussa mitä uutta haluaisin blogin kanssa. Kymmenes vuosi on käynnissä, ja kuten lähes kaikessa, uudistuminen tekee hyvää.

Muutoin olen ottanut rennosti. Viettänyt hiljaisia, ihania kesäpäiviä kotosalla, tavannut ystäviä kaupungilla tai Töölö-Munkkiniemen terasseilla ja kahviloissa. Olen useinmiten unohtanut kameran tai puhelimen laukkuun, ja hyvä niin. Minusta ei kai koskaan tule täysiveristä somettajaa, koska en osaa elää puhelin kädessä. Mutta olkoon niin. Tämä kesä on niin ainutlaatuinen, että mieli on vienyt ihan muihin asioihin kuin someen.


Tulossa on siis pientä uudistusta blogiin.  Alkusyksyllä hiotaan koodarini kanssa hieman sivuja. Blogini ulkoasu on ollut samanlainen jo neljä vuotta (miten siitä on niin kauan?), ja kaipaan ehkä selkeämpää ilmettä. Blogin logo on mainio, siitä en aio luopua, enkä nimestäkään, vaikka tuosta nelikymppisyydestä on jo hetkinen aikaa.


Suurin muutos tulee kai olemaan se, että heinäkuun alusta jään Bablerilta pois, eli bannerit poistuvat blogista. Muutoin tämä ei tule vaikuttamaan teidän lukijoiden suuntaan mitenkään.

Tulen siis jäämään pitkästä aikaa ihan itsenäiseksi bloggaajaksi, ja katsotaan rauhassa mikä suunta tulee olemaan. Olen lähes blogin alkumetreiltä ollut aina joko lehden tai mediatalon alla, joten nyt tuntuu ihan jännältä jäädä itsekseen. Poistuu tekninen tuki, poistuu yhteisö. En tiedä mitä tuleman pitää, tulenko menemään enää minkään median alle, aika näyttää.


Yksi unelmani oli päästä Suomen Blogimediaan, joka se silloin vielä oli. Erilaisten, itsenäisten bloggaajien porukka viehätti. Olen todella kiitollinen Bablerin upealle jengille näistä kahdesta ja puolesta vuodesta, ja kaikesta avusta ja tuesta, jota olen sieltä saanut. Olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin!

Kuvat ovat eilisillalta. Tiedän tuossa meidän pihapiirissä yhden spotin, johon laskevan auringon valo osuu aivan ihanasti taustalla timoteit ja niitty. Niissä tiivistyy jotenkin tämän uskomattoman kesäkuun tunnelmat. Olen hieman haikeana katsellut muiden kuvia kauniilta kesämökeiltä, sauna ja uiminen ovat niitä, joita mökiltä kaipaan.


En voi kuitenkaan olla surullinen ensi viikon viilenevistä päivistä, sillä alhaisimmissa lämpötiloissa tunnun olevan virkeämpi ja reippaampi kuin helteillä. Siedän hellettä aika huonosti, enkä ole esimerkiksi lenkkeillyt juuri ollenkaan. Uudet lenkkarit odottavat korkkaamista… Sunnuntai-illan suunnitelmissa on kuitenkin taas pyörälenkki. Ensi viikolla aion viettää Helsinki-päivän itsekseni kävellen ympäri kaupunkia.


Mutta nyt syön ja hyppään autoon, lähden tapaamaan ystävääni ja vaihtamaan kuulumisia koronakevään ajalta!