Heinäkuun menoja puhelimen kautta kuvattuna

 

Heissan – on ollut hieman hiljaisempi tahti blogissa, mutta niin näyttää olevan kaikilla muillakin. Kesä on niin lyhyt aika, että kauniita päiviä ei todellakaan halua kuluttaa koneella. Meillä heinäkuun alku on ollut vipinää ja menoa. Mieheni jäi lomalle silloin, ja melkein heti lähdimme maakuntakierrokselle.

Seuraa siis aikamoinen kuvapläjäys! Kaikki kuvat on otettu Huawei P30-puhelimellani, jonka sain testiin Huaweilta. Kuvat ovat myös olleet Instagramissa, joten tulehan seuraamaan sinne – olisi tosi hauska saada 3000 seuraajaa kokoon pian.

Kesäkuu oli niin ihana, niin ihana!

Vaikka mies oli vielä etätöissä, ehdimme iltaisin kuitenkin käymään siellä sun täällä. Nautin lämmöstä kovasti, ja varsinkin iltalämmössä lekotteleminen on oma juttuni. Rusketus tuli silti purkeista, sillä suojakertoimet olivat maksimit. Tosin otin parikymmentä minuuttia aurinkoa ilman suojaa joka päivä, jotta saisin D-vitamiinia tankattua.

Kävimme eräänä iltana Mestaritallilla syömässä. Olo oli kuin ulkomailla! Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä, rentoja ja iloisia.

Ruoka oli mahtavaa: kalalankku, halloumisalaatti ja jälkiruuaksi kookosvaahtoa, kauden marjoja ja marenkia. Ilta oli ihanan helteinen.

Ruuan jälkeen kävelimme vielä Hietaniemen hautausmaalla, jossa oli kaunista ja rauhallista. Muurin takana Hietsu oli tulvillaan elämää ja naurua, lentopalloa ja musiikkia, sankarihaudoissaan lepäsivät hiljaiset nuoret. Se oli jotenkin koskettavaa. He kuolivat, jotta tulevaisuuden nuorilla olisi maa, jossa elää.



Onnellinen kesänviettäjä!


Täydellisenä hellelauantaina saimme ystäviä istumaan iltaa. Harvemminpa sitä tarkenee kesäiltana istua ulkona myöhään palelematta! Sovelsin hieman Mestaritallin ruokia omaan tarjoiluuni. Vakkaritarjottava on tietenkin vesimeloni-minttu-fetasalaatti, mutta myös kaikenlaiset perunahässäkät ovat ihania. Mansikkasalaatti oli Mestaritallin tyyliin, vain halloumi puuttui. Ja grillissä paistui kokonainen lohifile.

Jälkkärinä oli kermavaahtoon sekoitettua vaniljarahkaa, vadelmia & mansikoita ja päällä marenkia. Iso kulho tyhjeni saman tien!

Ruokaa odotellessa nautimme juustoista ja siemennäkkäristä. Varsinainen leipäihastus on ollut Fazerin chiabatta-sämpylät. Vähän liian hyvää…




Olemme miettineet terassin kunnostamista: laudoitus, ehkä moottoroitu markiisi, uudet kalusteet. Tämä on siis ensi kesän mahdollinen juttu.

Haluan lähteä suurista linjoista liikkeelle, eli fasiliteetit kuntoon ja sitten vasta kalusteet. Ja vaikka nuo meidän kalusteet ovat vanhat, raskaat ja kovat huoltaa (pöytälevykin hieman vääntynyt), tykkään niistä kovasti! Tuolit ovat hyvät istua ja niissä viihtyy vaikka koko päivän. Vielä en ole löytänyt kalusteita, joihin ihastuisin täysin, mutta tässä ei toisaalta ole mikään kiire.

Kesän ihanin hellemekko on tilattu Mangosta, ja se saa joka kerran kovasti kyselyitä, kun se vilahtaa Instassa.

Mekko on puuvillaa ja ihanan viileä ja kevyt. Minulla on koko XS, ja se on just sopivasti polviin. Muutoin alkaa syksytyyli olla jo mielessä, eli mitään kesävaatteita en enää katsele.

Kesä on ollut aikamoista ruokajuhlaa! Uusin ihastus on grillattu varhaiskaali. Sivelen neljään osaan halkaistun kaalin suolatulla oliiviöljyllä. Voi että, miten hyvää!

Pietarsaaren reissulla kävimme kahvilla korvapuusteistaan kehutussa Skorpanissa. Ei todellakaan ole turhaa hehkutusta: pulla suoraan uunista oli ehkä parasta, jota olen koskaan maistanut! Voissa, sokerissa ja kardemummassa ei ole säästelty! Katsokaa nyt tuota täytettä. Tällainenkin antipullaihminen oli taikinaa tuon edessä.

Anoppilassa herkuttelimme taasen muurinpohjaletuilla tuoreen mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Ai että!

Maakuntareissulta palattuamme teimme päiväretken Loviisaan. Olipa hauskaa! Ajoimme ensin Ruotsinpyhtäälle, jossa on Strömforsin ruukki. Se oli suloinen paikka kauniine miljöineen. Alueella on pieni kirkko, jossa on Helene Sjerfbeckin maalaama alttaritaulu.

Söimme Bed & Bistrossa, joka on ollut ruukinkartano. Valitettavasti kauniista miljööstä huolimatta en voi ollenkaan suositella paikkaa. Odotimme ruokaa 35 minuuttia, ja siinä jutellessamme uusien tulijoiden kanssa odotusaika oli venynyt jo 50:een minuuttiin.

Palvelu oli ystävällistä, mutta lepsua, ja ruoka suorastaan, anteeksi, ala-arvoista. Mieheni ”lohipasta” oli putkimakaronia ja noin ruokalusikallinen vetistä lohta. Minun karitsaburgerini lohkoperunat olivat sisältä osaksi raakoja. Myöhemmin Loviisassa näimme satamaravintola Laivasillan burgeri- ja salaattiannoksia. Jos menemme vielä Loviisaan, niin tiedämme missä syömme, niin mahtavan herkullisen näköiset ne olivat.





Loviisassa oli muutama söpö putiikki ja kahvila. Vanhakaupunki oli melkein yhtä sievä kuin Pietarsaaressa.

Kappeli-ravintola oli kiinni siinä vaiheessa, kun siellä kävimme, mutta se oli tosi söpö vaaleanpunaisine päivänvarjoineen.


Huvivenesatamassa oli asiaankuuluvia rantamakasiineja. Istuimme siellä Laivasillan ravintolassa tovin.

Kesän kohokohta oli saada veljeni meille pariksi päiväksi. Meillä oli kyllä huippu viikonloppu: Mannerheim-museo, Mestaritallin illallinen, Hviträsk, Didrichsenin Kuutti Lavonen-näyttely, pizza-ilta meidän terassilla ja Café Torpanranta. Säät suosivat, eikä ollut kiire mihinkään.

Mannerheim-museo oli iloinen yllätys, sillä se oli samassa asussa kuin Marskin siellä asuessa. Meille sattui erinomainen opas, nuori mies, joka oli todella asiaan perehtynyt. Suosittelen käymään! Mannerheim oli valtavan kosmopoliitti ihminen, joka puhui kymmentä kieltä. Opastuskierros valotti nimenomaan häntä ihmisenä.

Myöhemmin museossa avautuu näyttely Mannerheimin vaatteista. Hän oli pitkä, noin 187cm, mutta asetakeista päätellen hyvin hoikka.

Hviträskissä oli meneillään ulkoremppa. Päällä taas kerran Mangon mekko.

Meidän viikonloppumme huipentui ihanaan lounaaseen, ennen kuin veljen juna lähti kohti pohjoista. Tämän kesän yksi niistä monista herkuista ovat grillatut katkaravut sitruuna-aiolin kanssa. Ja tietenkin uusia perunoita pitää keittää niin iso satsi, että niistä voi tehdä salaatin seuraavana päivänä. Salaattiin heittelen milloin mitäkin jääkaapista löytyy. Nyt oli kapriksia, kevätsipulinvarsia, lehtipersiljaa, aurinkokuivattua tomaattia ja niiden öljyä. Paras jälkiruoka on jätski, ja viime aikoina olen luottanut Kolmeen Kaveriin, jonka tryffelisuklaa ja vegaaaninen pähkinä-suklaajäätelö ovat taivaallisia. No, mustikka-kardemumma on myös.

Nyt ollaan vähän välitilassa siitä mitä loppulomalle keksisimme, mutta varmasti tässä jotain keksitään. Heittäkääpä ideoita paikoista, joissa viihtyy sateisimmillakin säillä!

Lomalta arkeen

 

Kanarian-lomat on nyt lusittu, ja koko lomasta jäi vähän tylsä maku suuhun.

Loma oli just niin kliseinen odotuksiltaan kuin vain voi kuvailla: hurjasti hehkutusta etukäteen, ja sitten kaikki ei ihan mennytkään putkeen. Pettymyshän siitä seurasi, mutta joskus näinkin.

Teneriffalle oli pitkä lento: 6h, 50min. Tosin se meni ihan mukavasti elokuvaa katsellessa ja musiikkia kuunnellessa.

Ensivaikutelma eteläisestä Teneriffasta oli se, että siellä ei ollut yhtä nättiä kuin Gran Canarialla.

Hotellimme H10 Las Palmeras sijaitsi Playa de las Américasin eteläosassa. Hotellin edestä oli kiva kävelytie, jota pitkin pääsi kilometritolkulla rantaviivaa mukaillen. Parina ekana iltana kävelimmekin aika paljon. Eteläpuolella oli kauniita bulevardeja ja siistejä lomahotelleja.

Ostosmahdollisuudet olivat myös hyvät. Ostin itselleni polaroidut RayBanit tosi kohtuulliseen hintaan. Hotellin lähellä oli myös suuri Benetton, jossa oli huikeat alet edellisvuoden mallistoista: lampaanvillaneuleita 13€, villatakkeja 15€ jne. Sain mieheltäni synttärilahjaksi suloisen riipuksen, joka oli Tenerife Perla -liikkeestä.

Toisena iltana kävelimme pitemmälle sen turistirysäisemmän Playa de las Américasin suuntaan, ja heti olivat pilvikauppiaat huutelemassa. En olisi viitsinyt yksin siellä iltamyöhällä kävellä, ja käännyimmekin aika nopeasti takaisin.

Hotellimme H10 Las Palmeras ei ollut uusi, siisti se kyllä oli. Jos olet hajusteherkkä, en suositele tätä hotellia, sillä pesuaineen tuoksu oli todella voimakas. Huone oli pieni, mutta merelle päin. Äänieristystä ei juurikaan ollut, mutta porukka oli rauhallista, yöt sai nukkua rauhassa. Naulakkoa ei ollut, ei myöskään pitkille vaatteille, kuten mekoille, henkaritilaa. Nukuimme kyllä hyvin.

Allasalue oli siisti, mutta aika ahdas, ja hotelli oli tupaten täynnä. Heti aamukahdeksalta alkoi ankara varaaminen, mikä oli ärsyttävää, mutta jos se oli pelin henki, sitä pelattiin.

Parasta kuitenkin oli ruoka. Meillä oli all inclusive, mikä ei ehkä rauhallisen ruokailuhetken kannalta ollut viehättävin ratkaisu, mutta helppo se oli.

Ruoka oli ylivoimaisesti parasta mitä etelänlomilla olemme saaneet. Aamiaisella oli munakokkelia tai kokki paistoi munakkaita haluamillamme täytteillä. Oli hedelmiä, mysliä, laktoositonta jugurttia (!!), pannukakkuja, churroja & suklaajuomaa (johon churro dipataan)… Kahvi oli erinomaista. Tarjolla oli myös kokojyväleipää, koska en mielelläni syö sämpylöitä, ja se oli tosi hyvää.

Lounas oli suppeampi, mutta aina oli kalaa, riisiä, raasteita, salaatteja. Hedelmiä oli myös, ja makeita jälkkäreitä.

Illallinen oli ihan super: söimme erilaisia kaloja: mustekalaa, puna-ahventa, turskaa, lohta, sardiineja, makrillia… Joka toinen ilta oli jälkiruokapöydässä suklaaputous, johon sai dippailla hedelmiä ja erilaisia pieniä muffinseja. Lemppareitani olivat pienet tuulihatut, joissa oli vaniljakastiketta sisällä.

Paikalliset viinit kuuluivat myös all inclusiveen, mutta viiniä taisin koko lomalla juoda kolme lasia. Olen ajatellut lopettaa viinin juomisen, joten kun ei tehnyt mieli, en myöskään sitä juonut.

Päivällä sievä, katettu allasbaari tarjoili myös salaatteja, hampurilaisia, hedelmäsalaatteja, sandwitchia, pizzapaloja, mehuja ja vaikka mitä muuta. Nälkä ei päässyt yllättämään.

Kurja oli se, että molemmat sairastuimme. Mies kyllä oli kovasta yskästä huolimatta tolpillaan, mutta minä voin huonommin. Loppuloma meni siis piloille sen takia. Lääkäri kävi kahdesti, ja sain paluumatkaa varten aikamoiset tropit. Paluumatka oli yhtä farssia Thomas Cook Scandinavian sekoilujen ja tiedon kulkemattomuuden takia, mutta ei siitä sen enempää. En jotenkin jaksa enää edes muistella koko asiaa. Ymmärrän kyllä, että joskus tulee säätöjä, mutta nyt oli ihan liikaa kaikenlaista.

Mutta nyt. On ihana olla kotona ja arjessa, eikä etelänmatkalle syksyllä tai talvella tee mieli. Hotellissa oli kyllä selvästi jokin yskäepidemia, sillä köhiviä turisteja oli oikealla ja vasemmalla.

Kuvia tuli otettua vain puhelimella, ja tässä postauksessa ne muutamat, jotka olivat myös instagramissa. Sain hurjan määrän tsemppiviestejä inboksiin, kiitos vielä niistä!

Se vähä mitä nyt Teneriffasta näin, ei herättänyt ”tänne uudestaan”-fiiliksiä. Kyllä se meidän saari siellä suunnalla on Gran Canaria. La Gomera kiinnostaa myös. Ja jos todella ihanaa hotellia GC:lla kaipaat, niin suosittelen H10 Playa Meloneras Palacea. Toistaalta, jos olisimme voineet toteuttaa suunnitelmamme parista autoilupäivästä, suhde saareenkin olisi muodostunut toisenlaiseksi. Pohjoisessa on kauniita kyliä, banaaniviljelmiä ja viinitiloja. Puerto de la Cruz on kuulemma kiva kaupunki. Teideäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Olen väsyneempi nyt kuin lomaa ennen, mutta hei, kyllä tästä taas noustaan! Mites teidän syysmatkat, ovatko onnistuneet?

Palan halusta taas päästä normaaliin postaustahtiin. Ihania syysmuotijuttuja olisi luvassa, sillä niitä on ollut nyt epätavallisen vähän. Viikon päästä on myös kampaaja, jota odotan kuin kuuta nousevaa.