Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lomalta arkeen

 

Kanarian-lomat on nyt lusittu, ja koko lomasta jäi vähän tylsä maku suuhun.

Loma oli just niin kliseinen odotuksiltaan kuin vain voi kuvailla: hurjasti hehkutusta etukäteen, ja sitten kaikki ei ihan mennytkään putkeen. Pettymyshän siitä seurasi, mutta joskus näinkin.

Teneriffalle oli pitkä lento: 6h, 50min. Tosin se meni ihan mukavasti elokuvaa katsellessa ja musiikkia kuunnellessa.

Ensivaikutelma eteläisestä Teneriffasta oli se, että siellä ei ollut yhtä nättiä kuin Gran Canarialla.

Hotellimme H10 Las Palmeras sijaitsi Playa de las Américasin eteläosassa. Hotellin edestä oli kiva kävelytie, jota pitkin pääsi kilometritolkulla rantaviivaa mukaillen. Parina ekana iltana kävelimmekin aika paljon. Eteläpuolella oli kauniita bulevardeja ja siistejä lomahotelleja.

Ostosmahdollisuudet olivat myös hyvät. Ostin itselleni polaroidut RayBanit tosi kohtuulliseen hintaan. Hotellin lähellä oli myös suuri Benetton, jossa oli huikeat alet edellisvuoden mallistoista: lampaanvillaneuleita 13€, villatakkeja 15€ jne. Sain mieheltäni synttärilahjaksi suloisen riipuksen, joka oli Tenerife Perla -liikkeestä.

Toisena iltana kävelimme pitemmälle sen turistirysäisemmän Playa de las Américasin suuntaan, ja heti olivat pilvikauppiaat huutelemassa. En olisi viitsinyt yksin siellä iltamyöhällä kävellä, ja käännyimmekin aika nopeasti takaisin.

Hotellimme H10 Las Palmeras ei ollut uusi, siisti se kyllä oli. Jos olet hajusteherkkä, en suositele tätä hotellia, sillä pesuaineen tuoksu oli todella voimakas. Huone oli pieni, mutta merelle päin. Äänieristystä ei juurikaan ollut, mutta porukka oli rauhallista, yöt sai nukkua rauhassa. Naulakkoa ei ollut, ei myöskään pitkille vaatteille, kuten mekoille, henkaritilaa. Nukuimme kyllä hyvin.

Allasalue oli siisti, mutta aika ahdas, ja hotelli oli tupaten täynnä. Heti aamukahdeksalta alkoi ankara varaaminen, mikä oli ärsyttävää, mutta jos se oli pelin henki, sitä pelattiin.

Parasta kuitenkin oli ruoka. Meillä oli all inclusive, mikä ei ehkä rauhallisen ruokailuhetken kannalta ollut viehättävin ratkaisu, mutta helppo se oli.

Ruoka oli ylivoimaisesti parasta mitä etelänlomilla olemme saaneet. Aamiaisella oli munakokkelia tai kokki paistoi munakkaita haluamillamme täytteillä. Oli hedelmiä, mysliä, laktoositonta jugurttia (!!), pannukakkuja, churroja & suklaajuomaa (johon churro dipataan)… Kahvi oli erinomaista. Tarjolla oli myös kokojyväleipää, koska en mielelläni syö sämpylöitä, ja se oli tosi hyvää.

Lounas oli suppeampi, mutta aina oli kalaa, riisiä, raasteita, salaatteja. Hedelmiä oli myös, ja makeita jälkkäreitä.

Illallinen oli ihan super: söimme erilaisia kaloja: mustekalaa, puna-ahventa, turskaa, lohta, sardiineja, makrillia… Joka toinen ilta oli jälkiruokapöydässä suklaaputous, johon sai dippailla hedelmiä ja erilaisia pieniä muffinseja. Lemppareitani olivat pienet tuulihatut, joissa oli vaniljakastiketta sisällä.

Paikalliset viinit kuuluivat myös all inclusiveen, mutta viiniä taisin koko lomalla juoda kolme lasia. Olen ajatellut lopettaa viinin juomisen, joten kun ei tehnyt mieli, en myöskään sitä juonut.

Päivällä sievä, katettu allasbaari tarjoili myös salaatteja, hampurilaisia, hedelmäsalaatteja, sandwitchia, pizzapaloja, mehuja ja vaikka mitä muuta. Nälkä ei päässyt yllättämään.

Kurja oli se, että molemmat sairastuimme. Mies kyllä oli kovasta yskästä huolimatta tolpillaan, mutta minä voin huonommin. Loppuloma meni siis piloille sen takia. Lääkäri kävi kahdesti, ja sain paluumatkaa varten aikamoiset tropit. Paluumatka oli yhtä farssia Thomas Cook Scandinavian sekoilujen ja tiedon kulkemattomuuden takia, mutta ei siitä sen enempää. En jotenkin jaksa enää edes muistella koko asiaa. Ymmärrän kyllä, että joskus tulee säätöjä, mutta nyt oli ihan liikaa kaikenlaista.

Mutta nyt. On ihana olla kotona ja arjessa, eikä etelänmatkalle syksyllä tai talvella tee mieli. Hotellissa oli kyllä selvästi jokin yskäepidemia, sillä köhiviä turisteja oli oikealla ja vasemmalla.

Kuvia tuli otettua vain puhelimella, ja tässä postauksessa ne muutamat, jotka olivat myös instagramissa. Sain hurjan määrän tsemppiviestejä inboksiin, kiitos vielä niistä!

Se vähä mitä nyt Teneriffasta näin, ei herättänyt ”tänne uudestaan”-fiiliksiä. Kyllä se meidän saari siellä suunnalla on Gran Canaria. La Gomera kiinnostaa myös. Ja jos todella ihanaa hotellia GC:lla kaipaat, niin suosittelen H10 Playa Meloneras Palacea. Toistaalta, jos olisimme voineet toteuttaa suunnitelmamme parista autoilupäivästä, suhde saareenkin olisi muodostunut toisenlaiseksi. Pohjoisessa on kauniita kyliä, banaaniviljelmiä ja viinitiloja. Puerto de la Cruz on kuulemma kiva kaupunki. Teideäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Olen väsyneempi nyt kuin lomaa ennen, mutta hei, kyllä tästä taas noustaan! Mites teidän syysmatkat, ovatko onnistuneet?

Palan halusta taas päästä normaaliin postaustahtiin. Ihania syysmuotijuttuja olisi luvassa, sillä niitä on ollut nyt epätavallisen vähän. Viikon päästä on myös kampaaja, jota odotan kuin kuuta nousevaa.

Lähimatkailun ytimessä ja retkiasu

 

Tämä viikko on pitänyt sisällää kaksi todella hauskaa retkipäivää. Väitän, että lähimatkailu on lähes yhtä antoisaa kuin ulkomaan matkailukin. Plussana se, että ymmärtää kielen täysin ja pääsee kotiin nukkumaan!

Jos seuraat minua Instagramissa, olet päässyt mukanani niin Raumalle kuin Kirkkonummen Hvitträskiinin. Tänään siis oli vuorossa varsinainen kulttuuripäivä alkaen taidenäyttelystä.

Mitä mieltä sinä olet lähimatkailusta, ja olisiko sinulla hyviä vinkkejä omasta kotiseudustasi meille muille?

Tänä kesänä emme lähteneet reissuun, ja kieltämättä se vähän söi naista.

Jotenkin tähän aikaan kuuluu se, että lomalla mennään jonnekin makeeseen paikkaan, Italiaan, Euroopan pääkaupunkeihin, Kreikan saaristoon. Kaikki ympärillä kysyvät onko reissusuunnitelmia. No ei, mitä nyt vähän sukuloimista ja maakuntamatkailua… Kuulostaa tosi tylsältä.

Mutta oikeasti – lähimatkailu voi olla tosi hauskaa, koukuttavaa ja mitä parhain tapa sivistää itseään.

Eipä tule useasti ajatelleeksi, että meillä täällä pienessä Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat vieneet eteenpäin sivistystä, koulutusta, teollisuutta, taide-elämää.

Ja että on olemassa paikkoja ja museoita, joissa voi oppia heistä. Itse rakastan mikrohistoriaa, ja kaikenlaiset elämänkerrat ja -tarinat kiehtovat, oli tyyppi sitten rikas tai köyhä. Elämänkaari voi olla todella jännä ja mielenkiintoinen,  vaikka olisi sitten ihan yksi Maija Meikäläinen Suomesta.

Hvitträsk, Eliel Saarinen, Eero Saarinen, kotimuseo

Maanantaina läksimme Raumalle, ja vietimme siellä todella kivan päivän kierrellen vanhaa kaupunkia. Kävimme vesitornissa maisemia ihailemassa, ja päätimme päivän illalliseen Savila-ravintolassa. Kiertelyn väliin mahtui kahvittelu konditoria Kontiossa. Rauma oli hiljainen, olihan edeltävä viikko ollut pitsiviikko. Meille tällainen leppoinen meno sopi oikein hyvin.

Kiva yllätys oli Kuutti Lavosen töiden näyttely, ja siellä kauniissa, vanhassa talomiljöössä vietimmekin mukavan tovin. Vaihdoimme myös sanasen gallerian omistajan kanssa.

Eilinen oli siivous- ja lenkkipäivä, tänään taas oli retkipäivä. Se alkoi Helsingin Kaupungin Taidemuseon Ellen Thesleff-näyttelystä.

Yllätyksekseni pääsin ilmaiseksi sisään, kun näytin OAJ-korttiani. Ellen-näyttely oli kiintoisa, ja Ellenin tie taidemaalarina kultakauden taiteilijasta ekspressionistiksi hienosti punaisena lankana näyttelyn pohjana. En erityisemmin fanita ekspressiivistä taidetta ( tai musiikkia!), mutta toki ymmärrän sen aikakautensa uutena asiana, jota jokainen moderni taiteilija halusi tehdä. Ajattelu taiteen näkemisestä ja tekemisestä mullistui, ja Ellenin kaltainen rohkea taiteilija nyt varmasti oli etunenässä uudessa suuntauksessa.

Kuten niin monesti, kiinnostuin Ellenistä itsestään enemmän kuin hänen töistään. Muistin, että äidillä on hänen elämänkertansa ”Minä maalaan kuin jumala”. Ihanasti sanottu, eikö? Ellenillä oli hyvä itsetunto, eikä hän kaiketi epäillyt itseään taiteilijana.

HAM:ista matka jatkui Oodiin. Sepä oli kyllä aikamoinen!

Sinälläähän Oodi ei ole enää kirjasto siinä määrin kuin me sen perinteisesti ymmärrämme, vaan monitoimitila, kaupungin olohuone ja ties mitä vielä. Myös turistit olivat löytäneet sinne tiensä, sillä terassilla maisemia ihaillessamme toisella puolella oli italialaisia, toisella saksalaisia, ja alakerran isossa unisex-vessatilassa jonotin yhdessä suuren amerikkalaisryhmän kanssa. He muuten ihmettelivät vessaa kovasti: keskellä tilaa käsienpesualtaita, vessankopit tilaa kiertäen.

Sitten matka jatkui kohti Hvitträskiä, joka on siis tuottoisan arkkitehtikolmikko Saarinen-Lindgren-Gesellius entinen koti. Kolmikko osti järven rannasta, Luoman kylästä 16 hehtaaria maata. Kukin arkkitehti suunnitteli oman talonsa, valitettavasti Armas Lindgrenin talo paloi 1922 perustuksia myöten. Geselliuksen talossa on ravintola ja kahvila, mutta Eliel Saarisen perheen upea, seitsentasoinen talo on mielenkiintoinen kotimuseo.

Saarinen on ollut todella tuottoisa arkkitehti! Mieleni teki mieli ostaa museon kaupasta kirja, joka esittelee hänen suunnittelemiaan taloja, mutta maltoin mieleni. Hän on ollut myös taitava piirtäjä ja maalari, joka on maalannut mm. vaimostaan Lojasta kauniita tauluja.

Saaristen perheestä oli ihastuttavia valokuvia ympäri taloa: vaimo Loja, lapset Eeva-Liisa ”Pipsan” ja Eero ”Poju”. Ja vaikka ”menetimme” Pipsanin ja Eeron Yhdysvalloille, on aika hienoa miten he siellä menestyivät, etenkin Eero, joka oli tuottelias ja suosittu arkkitehti.

Arkkitehtikolmikko sekä Loja Saarinen on haudattu Hvitträskin alueelle. Patikoimme talolta metsään muutaman sadan metrin matkan hautamuistomerkille. Hyvät kengät muuten on tarpeen, jos aiot patikoida Hvitträskin maastossa. Alas saunalle on 139 porrasta, hautamuistomerkille 60. Lisäksi laskeuduimme vielä alas järven rantaan haudalta, enpä olekaan ennen patikoinut ballerinoissa…

Hvitträskissä vierähti reilu kaksituntinen. Saimme vielä ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivänkin!

Loma alkaa lähetä loppuaan, ja ensi viikolla koittaa arki. Kieltämättä olo on vähän haikea. Olen vasta nyt tuntenut olevani lomalla, koska miehenikin on. Työt alkavat tiistaina ja maanantaina käyn laittamassa hiukset kuosiin. Viikonlopuna kuitenkin tapaamme ystäviämme meillä. Huomenna teen kunnon pyörälenkin tai sauvakävelyn ilmoista riippuen. Tänä kesänä on tullut kuntoiltua ihan kiitettävästi, ja fitness-kellosta on ollut kiva seurata askelmääriä.

Mikä on sinun suosikkisi lähimatkakohteista kotimaassa? Kerropa oman kotipaikkasi parhaat meidän kaikkien iloksi!

Ps. Asusta vielä sananen: Piron farkut ja Prepairin paita ovat Zoom Designista, ikivanhat, mutta ah, niin pehmeät ballerinat Guessin, arskat RayBanit, fitness-kello Suunnon ja vyö Guccin.