Lähimatkailun ytimessä ja retkiasu

 

Tämä viikko on pitänyt sisällää kaksi todella hauskaa retkipäivää. Väitän, että lähimatkailu on lähes yhtä antoisaa kuin ulkomaan matkailukin. Plussana se, että ymmärtää kielen täysin ja pääsee kotiin nukkumaan!

Jos seuraat minua Instagramissa, olet päässyt mukanani niin Raumalle kuin Kirkkonummen Hvitträskiinin. Tänään siis oli vuorossa varsinainen kulttuuripäivä alkaen taidenäyttelystä.

Mitä mieltä sinä olet lähimatkailusta, ja olisiko sinulla hyviä vinkkejä omasta kotiseudustasi meille muille?

Tänä kesänä emme lähteneet reissuun, ja kieltämättä se vähän söi naista.

Jotenkin tähän aikaan kuuluu se, että lomalla mennään jonnekin makeeseen paikkaan, Italiaan, Euroopan pääkaupunkeihin, Kreikan saaristoon. Kaikki ympärillä kysyvät onko reissusuunnitelmia. No ei, mitä nyt vähän sukuloimista ja maakuntamatkailua… Kuulostaa tosi tylsältä.

Mutta oikeasti – lähimatkailu voi olla tosi hauskaa, koukuttavaa ja mitä parhain tapa sivistää itseään.

Eipä tule useasti ajatelleeksi, että meillä täällä pienessä Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat vieneet eteenpäin sivistystä, koulutusta, teollisuutta, taide-elämää.

Ja että on olemassa paikkoja ja museoita, joissa voi oppia heistä. Itse rakastan mikrohistoriaa, ja kaikenlaiset elämänkerrat ja -tarinat kiehtovat, oli tyyppi sitten rikas tai köyhä. Elämänkaari voi olla todella jännä ja mielenkiintoinen,  vaikka olisi sitten ihan yksi Maija Meikäläinen Suomesta.

Hvitträsk, Eliel Saarinen, Eero Saarinen, kotimuseo

Maanantaina läksimme Raumalle, ja vietimme siellä todella kivan päivän kierrellen vanhaa kaupunkia. Kävimme vesitornissa maisemia ihailemassa, ja päätimme päivän illalliseen Savila-ravintolassa. Kiertelyn väliin mahtui kahvittelu konditoria Kontiossa. Rauma oli hiljainen, olihan edeltävä viikko ollut pitsiviikko. Meille tällainen leppoinen meno sopi oikein hyvin.

Kiva yllätys oli Kuutti Lavosen töiden näyttely, ja siellä kauniissa, vanhassa talomiljöössä vietimmekin mukavan tovin. Vaihdoimme myös sanasen gallerian omistajan kanssa.

Eilinen oli siivous- ja lenkkipäivä, tänään taas oli retkipäivä. Se alkoi Helsingin Kaupungin Taidemuseon Ellen Thesleff-näyttelystä.

Yllätyksekseni pääsin ilmaiseksi sisään, kun näytin OAJ-korttiani. Ellen-näyttely oli kiintoisa, ja Ellenin tie taidemaalarina kultakauden taiteilijasta ekspressionistiksi hienosti punaisena lankana näyttelyn pohjana. En erityisemmin fanita ekspressiivistä taidetta ( tai musiikkia!), mutta toki ymmärrän sen aikakautensa uutena asiana, jota jokainen moderni taiteilija halusi tehdä. Ajattelu taiteen näkemisestä ja tekemisestä mullistui, ja Ellenin kaltainen rohkea taiteilija nyt varmasti oli etunenässä uudessa suuntauksessa.

Kuten niin monesti, kiinnostuin Ellenistä itsestään enemmän kuin hänen töistään. Muistin, että äidillä on hänen elämänkertansa ”Minä maalaan kuin jumala”. Ihanasti sanottu, eikö? Ellenillä oli hyvä itsetunto, eikä hän kaiketi epäillyt itseään taiteilijana.

HAM:ista matka jatkui Oodiin. Sepä oli kyllä aikamoinen!

Sinälläähän Oodi ei ole enää kirjasto siinä määrin kuin me sen perinteisesti ymmärrämme, vaan monitoimitila, kaupungin olohuone ja ties mitä vielä. Myös turistit olivat löytäneet sinne tiensä, sillä terassilla maisemia ihaillessamme toisella puolella oli italialaisia, toisella saksalaisia, ja alakerran isossa unisex-vessatilassa jonotin yhdessä suuren amerikkalaisryhmän kanssa. He muuten ihmettelivät vessaa kovasti: keskellä tilaa käsienpesualtaita, vessankopit tilaa kiertäen.

Sitten matka jatkui kohti Hvitträskiä, joka on siis tuottoisan arkkitehtikolmikko Saarinen-Lindgren-Gesellius entinen koti. Kolmikko osti järven rannasta, Luoman kylästä 16 hehtaaria maata. Kukin arkkitehti suunnitteli oman talonsa, valitettavasti Armas Lindgrenin talo paloi 1922 perustuksia myöten. Geselliuksen talossa on ravintola ja kahvila, mutta Eliel Saarisen perheen upea, seitsentasoinen talo on mielenkiintoinen kotimuseo.

Saarinen on ollut todella tuottoisa arkkitehti! Mieleni teki mieli ostaa museon kaupasta kirja, joka esittelee hänen suunnittelemiaan taloja, mutta maltoin mieleni. Hän on ollut myös taitava piirtäjä ja maalari, joka on maalannut mm. vaimostaan Lojasta kauniita tauluja.

Saaristen perheestä oli ihastuttavia valokuvia ympäri taloa: vaimo Loja, lapset Eeva-Liisa ”Pipsan” ja Eero ”Poju”. Ja vaikka ”menetimme” Pipsanin ja Eeron Yhdysvalloille, on aika hienoa miten he siellä menestyivät, etenkin Eero, joka oli tuottelias ja suosittu arkkitehti.

Arkkitehtikolmikko sekä Loja Saarinen on haudattu Hvitträskin alueelle. Patikoimme talolta metsään muutaman sadan metrin matkan hautamuistomerkille. Hyvät kengät muuten on tarpeen, jos aiot patikoida Hvitträskin maastossa. Alas saunalle on 139 porrasta, hautamuistomerkille 60. Lisäksi laskeuduimme vielä alas järven rantaan haudalta, enpä olekaan ennen patikoinut ballerinoissa…

Hvitträskissä vierähti reilu kaksituntinen. Saimme vielä ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivänkin!

Loma alkaa lähetä loppuaan, ja ensi viikolla koittaa arki. Kieltämättä olo on vähän haikea. Olen vasta nyt tuntenut olevani lomalla, koska miehenikin on. Työt alkavat tiistaina ja maanantaina käyn laittamassa hiukset kuosiin. Viikonlopuna kuitenkin tapaamme ystäviämme meillä. Huomenna teen kunnon pyörälenkin tai sauvakävelyn ilmoista riippuen. Tänä kesänä on tullut kuntoiltua ihan kiitettävästi, ja fitness-kellosta on ollut kiva seurata askelmääriä.

Mikä on sinun suosikkisi lähimatkakohteista kotimaassa? Kerropa oman kotipaikkasi parhaat meidän kaikkien iloksi!

Ps. Asusta vielä sananen: Piron farkut ja Prepairin paita ovat Zoom Designista, ikivanhat, mutta ah, niin pehmeät ballerinat Guessin, arskat RayBanit, fitness-kello Suunnon ja vyö Guccin.

Hotel Katajanokka – elämys entisessä vankilassa

 

Enpä olisi uskonut päätyväni vapaaehtoisesti vankilaan! Hotel Katajanokka tarjosi ystävälleni ja minulle kutsun tulla viettämään pientä minilomaa linnaan. Olimme molemmat tosi innoissamme näkemään millainen hotelli entisestä vankilasta oli loihdittu, joten kyllä, antauduimme vastustelematta.

Nykyinen vankilarakennus on vuodelta 1888. Kaikki 1800-luvun lopulla rakennetut, punatiiliset vankilarakennukset on suunniteltu samankaltaisella kaavalla: niissä on ristinmuotoinen pohjakaava ja 3-4 kerrosta. Niiden haluttiin näyttävän ulospäin uhkaavilta ja masentavilta sisältä.

Helsingin lääninvankila toimi tutkintavankilana, jonne passitettiin Etelä-Suomen läänissä rikoksiin syyllistyneitä odottamaan oikeuskäsittelyä. Tavallisten vankien ohella Nokalla on ollut vangittuna myös poliittisia vaikuttajia Hertta Kuusisesta sotasyyllisenä tuomittuihin presidentti Risto Rytiin ja hallituksen seitsemään ministeriin saakka.

Vankila suljettiin 2002, ja museoviraston suojelema rakennus sai uuden, arvoisensa käyttötarkoituksensa 2007, kun siinä avattiin ainutlaatuinen hotelli. Uniikkien hotellien ketju, Primehotels, omistaa sen, ja tänä keväänä Hotel Katajanokka liittyi Marriott Internationalin Tribute Portfolio-brändiin. Historian voi lyhyesti lukea täältä.

Hotel Katajanokka, Primehotels, vankila
Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli

Minä ja ystäväni olimme tehneet kotiläksymme, kun saavuimme lauantaipäivänä hotellille. Vankilan historia oli tosi mielenkiintoinen! Tiesimme, että sellaiset nimet kuin Matti Haapoja, Raivo Roosna ja Aleks Lepajoe sekä Matti ”Volvo” Markkanen ovat istuneet tuomiota Nokassa. Kuulimme myös, että pakokuninkaaksi nimetty Jan Jalutsi Moilanen antaa esittelykierroksia ryhmille – kierros on kuulemma hyvin persoonallinen ja mielenkiintoinen. (Hän tekee myös valistustyötä nuorten parissa, kertoen miksi ei kannata lähteä rikollisille poluille.)

Hotel Katajanokka oli antanut meille ihanan huoneen: superior-huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, vastapäätä Risto Rytin selliä. Huone oli todella, todella hiljainen. Sängyt olivat metrin leveät, ja kylpyhuone kaunis pikku kosmetiikkapulloineen. Ei hullumpi paikka lusia yö!

Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli
Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli

Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli

Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli
Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli
Hotel Katajanokka,Primehotels, vankilahotelli

Käväisimme kaupungilla, mutta emme malttaneet olla kovin pitkään. Oli mielenkiintoista tulla tutkimaan hotellia. Olimme todella vaikuttuneita arkkitehtuurista, ja ihailimme portaikkoja kaari-ikkunoineen pitkän aikaa.




Aulassa oli myös pieni lobby baareineen. Kellarikerroksessa oli ravintolan lisäksi sauna ja kuntosali. Hotellista löytyy  juhlatila ja oma kirkko. Kaikenlaista muuta jännää Hotel Katajanokka järjestää myös, mm. team building-tapahtumia ja Running Rabbit-elämyksiä.


Huoneessamme ei ollut valmiiksi kylpytakkeja, mutta ne tuotiin heti pyynnöstä huoneeseen. Tottahan toki hotellihuoneessa pitää hengailla kylpytakeissa!

Meille oli varattu illallispöytä ravintola Linnankellarista. Olimme jo aiemmin käyneet tutkimassa kellarikerroksen, ja tietenkin kaksi selliä, jotka oli jätetty alkuperäiseen asuunsa. Täytyy sanoa että juu, vankina olo ei olisi ollut mukava kokemus, varsinkaan ryhmäselli, jossa ei mahtunut edes seisomaan suorana. Selli oli suoraan kallion päällä, ja voi vain kuvitella miten kylmä, kalsea ja epämukava se on ollut. Pieni selli oli ehkä noin 4m2, laveri ja pönttö ainoina varusteinaan.

Ravintola Linnankellari oli viehkeä, jos vankilaravintolasta voi niin sanoa: raidalliset pellavaservietit, peltimukit (vettä varten, kun kysyimme) ja seinällä ”tatuointi” vankilalinnusta.

Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli

Kaunis, yksinkertainen kattaus oli kovin mieleeni.

Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli
Hotel Katajanokka, ravintola Linnankellari, vankilahotelli

Illallisella aloin tuntea oloni todella väsyneeksi ja huonoksi. Ihana henkilökunta tarjoutui tuomaan ruokamme huoneeseemme, mutta jaksoin kuitenkin syödä ravintolassa.

Skippasimme jälkiruuan, joka sekin tarjouduttiin tuomaan huoneeseen. Mutta… Menimme aikaisin nukkumaan, sillä olimme aika väsyneitä molemmat, minä vielä tosi viluinen, veikkaan, että lämpö nousi hieman. Oli ihana kaivautua pehmoisen peiton sisään… Huone oli ihan superhiljainen nukkua, sillä seinät olivat todella paksut.

Hotellin mieluisin tapahtuma on aina aamiainen! Siitä en valitettavasti ottanut kuvia, mutta tosi mielenkiintoisia makuelämyksiä koimme.

Pidin kovasti kuohkeasta munakokkelista. Amerikkalaiset pannarit olivat erityisen ihania ja kuohkeita, pieni miinus vaahterasiirapin puuttumisesta, mutta hei, oli kermavaahtoa! Myös tuorepuuro oli todella hyvää! En ihan keksinyt mitä siinä oli, mutta veikkaan viinirypäleitä, sillä se oli makeaa ja maittavaa.

Ystäväni ylisti lämpimiä sämpylöitä, minä puolestani rukiisia, pieniä karjalanpiirakoita. Myös tuoreet marjat saivat meiltä molemmilta kiitosta, ystäväni söi niitä luonnonjugurtin kanssa, minä ihan sellaisenaan. Myös smoothieita, appelsiinimehua, kaurapuuroa, leikkeleitä, juustoja ja vihanneksia oli tarjolla. Toki myös paistettuja perunoita, nakkeja, pekonia ja papuja, mutta ne jätimme kaiken raikkaan tieltä tällä kertaa maistamatta.

Aamiaisen jälkeen mieheni tulikin hakemaan meitä. Olin sen verran vaikuttunut ja innoissani hotellikokemuksesta, että sovimme mieheni kanssa kesätreffeistä hotelliin. Kesäinen Katajanokka on kaunis, Allas Sea Pool ihan lähellä, kauppatori, Esplanadit ja muita keskustan kivoja paikkoja ihan kävelymatkan päässä. Jos kävely ei houkuta, ratikka nro 4 ajaa ihan hotellin viereen.

Näillä vankilalinnuilla oli kaikenkaikkiaan hauska ja elämyksellinen linnareissu! Kiitos Primehotelsille kutsusta, Hotel Katajanokalle iloisesta ja huomioivasta palvelusta, ja erityisesti ystävälleni mahtavasta seurasta!