Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Asu hiuspannan kanssa 1/3

 

Hiuspanta – ei minulle!

Ajattelin näin vielä pari viikkoa sitten. Pantojen uusi tuleminen on ollut suurehko ilmiö jo jonkin aikaa. Itse olin jostain saanut päähäni, että aikuisen naisen ei tulisi käyttää pantoja, ne ovat nuorten juttu. Muistan jopa lukeneeni tällaista jostakin tyylioppaasta.

Kieltämättä hiuspannasta aikuisella naisella tuli ensimmäiseksi mieleen Bunny McDougal, muistatteko Sinkuelämän Charloten ensimmäisen aviomiehen, Treyn, äidin? Toisaalta, pukeutumissäännöt on tehty romukoppaan heitettäviksi (paitsi etiketin mukaiset säännöt). Miksi ihmeessä aikuinen nainen ei voisi käyttää pantaa, jos haluaa?

Itsenäisyyspäivänä olin ahkera, kuvattiin kolme asua kahden eri pannan kanssa. Tämän postauksen asu oli minulla yllä koulumme itsenäisyysjuhlassa.

hiuspanta, aikuisen naisen juhlatyyli

Hiuspanta antaa tilaa kasvoille. On kivan näköistä, kun hiukset ovat takana.  Panta sopii myös lyhyille hiuksille – hyvin, hyvin lyhyttukkaisillekin! Zaran mainoskuvissa on upea, tumma malli, jolla on hyvin lyhyt tukka, ja panta siinä pään koristeena.

hiuspanta,

Mielestäni Bunny McDougal-efekti tullee siitä, jos pannan kanssa pukee kovin konservatiivisen asun. Sitä voi rikkoa pukemalla jonkin odottamattoman efektin, kuten maiharit, modernisti leikatun villapuseron, satiinihameen neuleen kanssa, kääriä hihat kyynärvarsista tai laittaa paidan helman osaksi vyötärön sisään.

hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen muoti

Hei, kuningatar Elisabet on yhdeksänkymppinen, ja käyttää tiaroita! Miksi emme olisi oman elämämme kuningattaria ja pukisi kimaltavaa pantaa, jos haluamme? Tietääkseni Elisabet on tavallinen kuolevainen hänkin, (vaikka tuntuukin iättömältä), hänen ja minun tiaroissa on erona vain hinta, hih.

hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen muoti

Muutenkin iän myötä olen yhä enemmän sitä mieltä, että tietyt säännöt on tehty rikottavaksi. Olisihan tylsää, jos olisimme tiukasti vuodesta toiseen pukeutumisessamme jotakin mieltä, vain siksi, että niin meille on opetettu.

Tärkeinhän tyylisääntö on tunne kroppasi. Omassa tapauksessani, koska olen lyhyt 160-senttinen ja XS-kokoinen, en missään nimessä saisi pukeutua ylisuuriin vaatteisiin tai suuriin kuvioihin. Vaan joskuspas tekee mieli pukeutua juuri niin! Toki on asuja, joita en laittaisi päälle, esimerkiksi liian paljastavat vaatteet. Tosin en ole koskaan sellaisissa viihtynytkään.

Muodissa ei ole enää hetkeen ollut ikärajoja. Nahkahousuja myydään viisikymppisille siinä missä kolmekymppisillekin. Muotia tärkeämpi on oma tyyli, johon voi yhdistää juuri vaikkapa jonkin muotikokeilun.

Upeita, aikuisia naisia, joita seuraan silmä kovana. Tietenkin Jennifer Aniston on ikisuosikkini, hyvin tyylinsä pitävä nainen. Toinen on Brigitte Macron, Ranskan ensimmäinen nainen, kerrassaan tyrmäävän upea pukeutuja! Häntä ei ikä pidättele.

Vaikka itse olenkin pääsääntöisesti ns. tyylini löytänyt, haluan välillä rikkoa omia sääntöjäni. Ihan vain koska voin ja se on kivaa. Nautin kovasti pukeutumisesta, varsinkin, kun olen lähes koko syksyn kulkenut college-housuissa tai trikoissa.

Kuvien panta on Zarasta, ja koska marras-joulukuun minua vaivaa pahemmanlaatuinen kimaltamisen himo, panta oli mainio tyylikeino päivittämään simppelin villapuseron tai -mekon. Se pääsi heti koulumme itsenäisyysjuhliin, ja keräsi kovasti kehuja paitsi työkavereilta, etenkin pieniltä oppilailta. Keskustelin ekaluokkalaisten tyttöjen kanssa heidän juhlatyylistään, ja eräskin filosofoi, että hänestä kimalletta ei voi olla liikaa. Olin samaa mieltä!

Hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen tyyli kashmirneule, Oasis Finland

Tykkään hurjasti kuvien asusta, jossa uusi elementti on todellakin vain panta. Satiininen puolihame on niin ihana! Sain sen muutama vuosi sitten Oasikselta, ensimmäiset kuvat löytyvät vuodelta 2016.

Neule on H&M:n kashmiria. Aluksi pidin sitä vähän naftina, mutta leveän hameen kanssahan se on ihan täydellinen. Ja helmaa pikkuisen hameen vyötärön alle…

Koulun juhlissa minulla oli jalassa sirot nilkkurit, mutta näihin kuviin laitoin Apairin avokkaani, joissa jalka ei väsy ollenkaan.

Hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen tyyli kashmirneule, Oasis Finland

Jos minulta kysytään vuoden asulemppariani, niin se taitaa olla tässä. Ja tuo panta… Kimallus kaamoksessa piristää aina.

Hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen tyyli kashmirneule, Oasis Finland

Toinen panta, joka tulee seuraavassa asussa, on Gauhar Helsingin. En voi uskoa, että on olemassa hiuspanta, joka ei purista mistään. Sitä voi käyttää koko ajan!

Hiuspanta, juhlatyyli, aikuisen naisen tyyli kashmirneule, Oasis Finland

Oletko itse innostuntu hiuspannista tai -koristeista? Jay or nay?

Mitkä asiat tuovat minulle joulumielen?

 

Kaupallinen yhteistyö Balmuir, sisältää mainoslinkkeä

 

Oletko sinä jo tuntenut häivähdyksen, jota myös joulumieleksi kutsutaan?

Minä olen tuntenut sitä hetkittäin: Maamme-laulu koulumme itsenäisyysjuhlassa, ensimmäinen joulupuuro, lempilaulujen soittamista pianolla, lahjapakettien käärimistä, punaisen lautasliinan taittelemista, havun tuoksua.

Joulunajan ensimmäisen puurotarjoilun kuvin kerron asioista, joista minä saan joulumielen. Pääosassa kattauksessa ovat Balmuirin joulunpunaiset lautasliinat.


Ensin pitänee määritellä joulumieli!

Kuvailisin sitä läikähdykseksi, jossa on häivähdys jotain arkielämää suurempaa, sydäntä liikuttavaa, lapsenmielistä lämpöä. Puhdasta onnellisuutta ilman huolen häivää, kauneuden ja rakkauden hipaisu. Siinä missä lapsella joulumieli on jatkuvaa odotusta kalenteriluukun ensimmäisestä viimeiseen, aikuinen tavoittaa sen hetkittäin, parhaimmillaan silloin, kun on tuottanut toiselle ihmiselle hyvän mielen.

Kun ensimmäiset lumihiutaleet putoavat maahan

Lapsena oli aina valkea joulu. Kyllä, olen sen verran elänyt, että minusta on hauska muistella menneitä. On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulun on meillä. Kyllä, lumi on ehdottomasti joulumielen tuoja.

Kun ensimmäinen joulupuuro syödään

Meillä se syötiin tänä vuonna ensimmäisenä adventtina. Joulupuuron voi tuunata kukin haluamallaan tavalla. Mieheni syö sen luumukiiselillä, minä kanelilla ja sokerilla. Joulupuuro on vakava asia, ja sen tuunaaminen on jokavuotinen keskustelu!


Kun punaiset tekstiilit otetaan esille

Meidän kotimme valmistuttua kohta 17 vuotta sitten olen keräillyt joulutekstiilejä, joita vaihtelen vuosittain. Punainen on suosikkini, ja maalaistaloon se sopii tosi hyvin. Punaisessa on suloista vanhanajan joulutunnelmaa. Balmuirin joulunpunaiset lautasliinat somistivat ensimmäistä joulupuurolounastamme viime sunnuntaina. Yksinkertaisen kaunis kattaus syntyi punaisen, valkoisen ja ruskean yhdistelmästä. Pienet havut toivat ripauksen ulkotunnelmaa kattaukseen.


Kun lempijoululaululevyni laitetaan soimaan

Musiikkia pitää olla, olkoonkin, että olen aika kyllästetty siihen jo työnikin puolesta. Niinpä kuuntelen ihan muuta kuin opetan. Lisää joulumusiikista kerron täällä. Oma lempilevyni on eräs Celtic Christmas-levy, jonka sain kollegaltani. Tykkään akustisesta soundista, toisaalta myös klassisesta. Ylläriveto on Snoop Dogin Xmas On Soul.

Kun on koulun joulujuhla

Joulu on lasten juhlaa, ja minulla on ilo ja kunnia opettaa noin neljääsataa. Rakastan meidän koulumme joulujuhlia! Tänä vuonna laulamme yhdessä ihan erityisen paljon. Kun juhla on ohi, ja alan käärimään piuhoja, tulee todella iloinen mieli. Halaillaan työkavereiden kanssa ja huikkaillaan hyvää joulua. Se on kaikki ihanaa.


Kun auton nokka suunnataan kohti pohjoista

Tänä vuonna suuntaamme Pietarsaareen vanhempieni luo. Kun auto on pakattu, navigaattori käynnistetty (toimii myös matkamittarina) ja lähdimme matkaan-tekstari laitettu, on melkein riehakas olo! Usein pohjoista kohden tulee myös lumiraja vastaan, se jos mikä tuplaa joulufiiliksen.

Kun näkee Usko, toivo, rakkaus-valot ensi kerran

Pietarsaaressa Isokadun yllä loistavat Usko, toivo ja rakkaus-valot. Ne ovat roikkuneet jouluisin paikoillaan jo 1850-luvulta. Silloin ne olivat paperisylinterit, joiden sisällä oli kynttilät. Sydän on kaupunginmuseon kohdalla, risti lähinnä kirkkoa. Näistä valoista, jos mistä, tulee joulumieli.

Kun ajelee kaupungilla tai kävelee omakotitaloalueilla, voi laskea kymmeniä valosarjoja talojen ikkunoista. Myös meillä kotona on kahdet valosarjat, toiset ovat isäni tekemät, toiset lahjaksi saadut valkoiset.

Kun asuimme ensimmäisessä asunnossa Kannelmäessä, ja laitoimme isän tekemät Usko, Toivo ja Rakkaus-valot ikkunaan.  Eräs naapurimme soitti ovikelloa, ja tahtoi tietää miksi juuri meillä on kyseiset valot. Selitin, että isäni on pietarsaarelainen. Ja niin oli tuo naapurimmekin!

Joten kyllä, nämä valot tuovat ehdottomasti joulumielen!



Kun tuntematon hymyilee

Ihailen meidän lähimarkettimme työntekijöitä, miten iloisesti he palvelevat alati kiihtyvässä joulunvalmistelussa. Tulee todella ”hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen”.


Kun saa siivota ajan kanssa 

Niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, nautin siivoamisesta – jos on aikaa. Jos vain suinkin ehdin ja jaksan, meille joulu tulee myös kaappeihin. Laitan joululauluja soimaan, ja isken kaappien sisltöihin kiinni. Tänä jouluna siivoukset saavat jäädä tavanomaisen viikkosiivouksen varaan, sillä suursiivoan vasta uuden vuoden jälkeen.


Kun lauletaan vanhoja joululauluja

Kasvoin vanhoja lauluja kuunnellen, ja nuorena laulunopiskelijana tutustuin moniin, harvinaisempiinkin lauluihin. Yksi lempilaulujani on Arkihuolesi kaikki heitä, jonka sanat avautuvat aikuiselle ihan eri tavoin kuin nuorelle. Vanhoista lauluista pidän eniten lauluista Maa on niin kaunis, En etsi valtaa, loistoa ja Rauhaa, vain rauhaa. Viimeksi mainittu aiheuttaa itkukohtauksen, varsinkin, jos isä laulaa sen.

Kun ollaan yhdessä

Joskus on kiva olla kaksistaan joulu. Mutta tänä jouluna vietämme sen isommalla porukalla, ja meillä tulee takuulla olemaan hauskaa. Ainakin musiikkia tulee riittämään pianon, urkujen, sellon, kitaran, klarinetin ja kuuden kovaäänisen laulajan voimin.

Kun jouluvalot tuikkivat ikkunoissa

Jouluvalot ikkunoissa ovat minulle tärkein ulkoinen tunnelmanluoja, jopa kuusta tärkeämpi. Mikä sen ihanampaa talven pimeyden keskellä kuin tunnelmavalo?


Joulukattauksen lautasliinat, pyyhe ja esiliina ovat pellavaa. Kaikki nämä ovat myös ihania joululahjoja.

Joulun pyhinä kietoudun pehmeisiin asuihin. Oloasuun kuuluvan Lausanne-kashmirhupparin puin nyt shortsien ja valkoisen paidan kanssa. Laadukas huppari on yksi lempineuleitani, ja on pikantti yläosa pienen kimalluksen ja juhlavamman paitiksen kanssa.

 

Kaikkia ulkoisia seikkoja tärkeämpiä ovat kuitenkin ne perinteiset: oma ja läheisten terveys, rauha ja yhdessäolo. Siinä on lähtökohta omalle joulumielelle.

Joistakin pienistä asioista, kuten väreistä, musiikista tai tuoksuista kuitenkin läikähtää lapsenomainen olo. Se on ripaus jotain aikuisuuden vakavuuteen hävinnyttä taianomaista tunnetta, palanen tietoisuutta ajasta, josta on jo kymmeniä vuosia.

Mistä sinulle tulee joulumieli?