Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Elokuva- ja sarjasuosituksia vaikkapa joulunpyhiksi

 

Tänä syksynä olen totta tosiaan katsonut paljon sarjoja ja elokuvia, ja ihan laidasta laitaan. Kun on oikein tympäissyt, olen viihtynyt Täykkäreiden parissa, mutta mieluiten katson ns. pukudraamoja tai sotien aikaan sijoittuvia sarjoja tai elokuvia. Jos itse tykkäät sellaisista, niin ehkäpä listastani löytyy sinulle joulunpyhille mukavaa katsottavaa! 

Toissa postauksessa vinkkasin YLE Areenan epookkisarja Beecham Housesta, mutta kaikki muut löytyvät Netflixistä. Se onkin ainoa maksukanava, joka on meillä tällä hetkellä aktiivisena. Myös Elisa Viihteen puolelta on tullut vuokrattua elokuvia. 

Kaikki vinkit ovat myös tervetulleita niin itseni kuin muiden lukijoideni iloksi.

Sarjasuosituksia:

Doctor Foster

Jos rakastat brittidraamaa, tässä on huikean hyvä sarja. Tohtori Gemma Foster löytää miehensä vaatteista pitkän, vaalean hiuksen. Hänen epäilyksensä heräävät, ja hän saa selville miehensä pettävän häntä nuoren naisen kanssa.

Sarjassa on kaksi kautta, joista ensimmäinen sesonki keskittyy pitkälti Gemman selvitystyöhön miehensä meiningeistä, toinen sesonki taas kostoon. Kakkoskausi on ehkä vähän turha ja ykköskautta synkempi, mutta silti tykkäsin valtavasti sarjasta. Brittityyliin kaudet ovat lyhyitä, vain viiden jakson pituisia.

Rahapaja (La Casa de Papel)

Aivan huippuhyvä espanjalainen sarja! Ryhmä pankkiryöstäjiä, joiden jäsenten koodinimi on kaupunki (kyllä, Helsinki on myös mukana!) ja ryhmätunnus Salvador Dali-naamio, suunnittelevat täydellisen ryöstön – Espanjan kuninkaallisen rahapajaan! Ryöstöä koordinoi Professori, joka rakastuu päätutkijaan, Raquel Murilloon. Ryöstö ei mene ihan suunnitelmien mukaan, sillä panttivangit eivät ehkä ole niin alistuvaisia kuin ryöstäjät luulivat.

Sarjassa on kaksi kautta, ja kolmatta odotellaan innokkaasti. Rahapaja oli Netflixin vuoden kolmanneksi katsotuin sarja, ja vuoden sarjoista mieheni suosikki Kominsky Methodin ohessa.

Minun suosikkini espanjankielisistä sarjoista on…

Monarca

Meksikolainen toimittaja Ana Maria Carranza palaa kotiseudulleen tavatakseen perheensä. Lattarityyliin läheinen perhe, tai oikeastaan suku, on tequilantuottaja, hotelli-imperiumi ja huumebisnesmoguli. Perheen patriarkkaisä murhataan, eikä Ana Maria voi enää katsoa sivusta perheen epärehellisiä toimia. Hän ottaa johdettavakseen koko bisneksen, kieltäytyen kaikenlaisesta vilunkipelistä.

Tykkäsin aivan mielettömästi tästä sarjasta. Lisäksi pääsee tirkistelemään upeisiin puitteisiin, fincoihin, hotelleihin, taloihin. Plussaa vuoden parhaasta puvustuksesta, varsinkin Ana Marian tyyli on aivan ihana rentoine jakkuineen ja housuineen.

Espanjan kieltä harrastava puolisoni kehui meksikonespanjaa, joka on rauhallisempaa tempoltaan kuin espanjanespanja. Sain jopa jonkin verran selvää puheesta, mikä on plussaa sekin.

Midnight Sun

Ruotsalainen laadukas rikossarja, jonka juoni lyhykäisyydessään on eliittilukiossa tapahtuva joukkosurma. Sarjassa palataan taakse päin: mitä todella tapahtui, ja kuka oli syyllinen. Plussaa upeista puitteista, ja taatusta ruotsalaisesta laadusta. Hyvä pohjoismainen rikossarja, joka ei petä katsojaansa. Lisäksi rakastan kuunnella riikinruotsia!

Epäuskottava

Jonkin verran synkkä, mutta koukuttava sarja. Jos tykkäsit The Affairista, luultavasti pidät tästäkin. Nuori nainen kertoo tulleensa raiskatuksi, mutta hänen kertomuksessaan on epäselvyyksiä. Ponteva poliisikaksikko lähtee tutkimaan toista rauskaustapausta, ja huomaakin sarjaraiskaajan toimineen vuosikausia jäämättä kiinni. Uudet tapaukset linkittyvät vanhaan.

Sarja perustuu tositapahtumiin, ja pääosassa on loistava, loistava Toni Collette.

Lintujen tanssi

Yksi hauskimpia luontodokkareita, joita olen katsonut! Kyllä luonto on ihmeellinen, sitä tuli toistettua pitkin ohjelmaa.

Miten sitä tuleekin niin hyvälle tuulelle lintujen kosiomenoista – eikä minkä tahansa lintujen, vaan Amazonin viidakon toinen toistaan upeampien lajien. Yksi rakentaa kekoja, toinen tanssii monimutkaisia kuvioita, kolmannella on kaverit ryhmätanssissa mukana. Ja naaras katselee ja valikoi…

Linnut ovat aivan käsittämättömän kauniita! Hauska selostus on brittinäyttelijä Stephen Fryn ääni, ja loistava musiikki säestää lintujen kosiomenoja. Ihana hyvänmielen dokkari!

Valokeilassa

Upea näyttelijä, tuottaja ja business-nainen Reese Witherspoon vierailee erilaisten power ladyjen luona haastattelemassa heitä. Vieraina on sellaisia nimiä kuin Dolly Parton ja Pink, mutta myös kirjailija ja aktivisti Glennon Doyle, Westpointin sotilasakatemian kadettivääpeli Simone Askew, ja kuusi muuta kiinnostavaa, vahvaa naista. Nimet ovat meille suomalaisille vieraampia, mutta se ei haittaa, sillä ”nainen miehisessä maailmassa” on näkökulma, joka ei vanhene.

Jaksot ovat lyhyitä, vain 22 minuuttia, joten kovin syvälle ei ehditä asioissa kaivautua, mutta sarja on virkistävä ja insiroiva. Reese antaa tilaa ja on hyvä haastattelija.

Bletchley Parkin murhatutkijat ja Bletchleyn nelikko – San Fransisco

Toisen maailmansodan aikana saksalaisten koodeja Bletchleyssä purkaneet naiset ratkovat rikoksia sekä Englannissa että San Fransiscossa. Jos tykkään hyvin tehdystä brittidraamasta ilman turhaa jännitystä, tämä on oikein viihdyttävä ”sunnuntasarja”.

Leffasuosituksia:

Ocean´s Eight

Viehttäviin hyväntuulen leffoihin kuuluvat ehdottomasti Sandra Bullockin ja Kate Blanchettin tähdittämä timanttiryöstäkomedia. Ah taas se puvustus!

Tykkään muuten sarjoista, joissa ryöstetään jokin mahdoton juttu, kuten timantti tai taideaarre jostain huippuartioidusta paikasta. Kaikki pitää suunnitella tosi tarkkaan, ja sitten tyyliin laskeudutaan valjailla katosta poimimaan kohde. Tietty välineet ja vimpaimet pitää olla vimosen päälle, porat, vaatteet ja commando-pipot. Niin kivaa! Mistä noita välineitä muuten saa? Thiefs R Usista? (Tirsk!)

Crazy Rich Asians

Tätä leffaa somehypetettiin kovasti, ja tykkäsinkin siitä tosi paljon. Leffa on just sellainen hyvänmielen pläjäys kuin vaikka oli Pretty Woman, Holiday tai Rakkautta vain. Nuori amerikankiinalainen Rachel lähtee poikaystävänsä kotiin Singaporeen häihin, ja valmistautuu tapaamaan tämän perheen. Hän vain ei ole tiennyt, että poikaystävän perhe on sikarikas. Siis superhypergigarikas. Shokki perillä, tai oikeastaan jo lentokoneen ykkösluokassa, on aikamoinen, varsinkin, kun poikaystävän äidin mielestä miniäkokelas ei ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Elokuvassa tulee esiin myös jonkin verran kiinalaisia tapoja, jotka ovat kiinnostavia sinänsä.

Tässä pääsee kurkkimaan myös kauniisiin taloihin, jahdeille, rannoille yms., lavastus ja puvustus ovat tietenkin superkauniita. Myös kiinattarien virheetön iho oli ilo silmälle.

The Aftermath

Sotadraaman ystäville voisin suositella tätä elokuvaa, jonka vuokrasin Elisa Viihteeltä.

Pääosissa ovat Kiera Knightley ja Alexander Starsård. Rachel Morgan ja hänen everstimiehensä saapuvat Hampuriin toisen maailmansodan päätyttyä. Rachelin yllätykseksi he joutuvat jakamaan upean talon sen omistajan kanssa, joka on arkkitehti ja leski. Rachelin suhtautuminen mieheen on kielteinen, mutta läheisyys ja epätavallinen elämänvaihe tekee tehtävänsä. Loppu on hieman yllättävä, Rachelin valinta rationaalinen.

Mitkä kiinnostavat seuraavaksi:

Elisa Viihteellä on useita elokuvia, joita haluaisin seuraavaksi nähdä.

Kaksi kuningatarta kertoo nuoresta Elisabet I:sta ja hänen serkustaan, Skotlannin kuningatar Maria Stuartista.

Red Joan – Confessions of a spy-elokuvan pääosassa on dame Judi Dench. Ihan hurjan kiinnostavan kuuloinen vakoojatarina.

Never Look Away on sotatarina kahdesta nuoresta, joiden taustoja yhdistää rikos.

*****

Home via Laura näkyi myös tehneen sarjavinkkauksen. Samoja suosikkeja on täälläkin: The Crown (Netflixillä), Little Big Lies ja Chernobyl (HBO Nordicilla). Omat suosikit HBO:n puolella ovat The Good Fight, Killing Eve, Game of Thrones.

Netflixin puolella taas äänet menevät sarjoille Good Girls, Dead To Me, The Queen of South, The Crown – ylipäätään sellaisille sarjoille, joissa on vahva naispääosa. Ja hei, Karppi oli hyvä suomalainen, eli toista kautta odotellessa!

Sellaisia sarjoja ja leffoja olen syksyn aikana katsonut. Laitapa tosiaan omat vinkkisi kehiin!

Pimeään kietoutuja, hämärän hyssyttäjä

 

Mainitsin viime postauksessa, että jollain epäsuositulla, kierolla tavalla nautin pimeistä päivistä. Saa suosiolla hautautua kotiin, hiippailla kynttilänvalossa ja mennä untuvapeiton alle nukkumaan. Onko teissä muita samanlaisia, outoja, pimeästä vuodenajasta nauttivia tyyppejä?

Postauksen kuvitus on arkistojen kätköistä.

Selitän hieman. Pimeänä vuodenaikana ei tarvitse yrittää mitään. Voi hautautua hyvillä mielin kotiinsa, sytyttää tunnelmavaloja, ja mikä parasta, ne kausivalot. Saa mennä ajoissa nukkumaan, untuvapeiton alle – ah, juuri untuvapeiton esiinottaminen on loppusyksyn huippuhetkiä.

Kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä, tuntee monesti painetta siitä, että on pakko olla ulkona. Pakko elää ja kokea, mennä pyöräilemään, kaupungille, torille. Terassi ja piha pitäisi olla tip top. Jokaisesta aurinkoisesta päivästä pitää ottaa maksimit irti ja vartalolle D-vitamiinia ilman suojia se 20 minuuttia. Ja se alituinen kynsien lakkaaminen, ihon rasvaaminen, hiusten latvojen hoito ja aurinkosuojilla läträäminen, puhumattakaan ihokarvojen poistosta – mikä lähes päivittäinen, raskas prosessi. Talvella ei ole mitään näitä ongelmia. Säärikarvat saavat rehottaa, eikä kaksihaaraisia pimeässä huomaa kukaan.

Jos huvittaa mennä viltin alle katsomaan Netflixiä, voi sen tehdä. Instakaan ei suolla seurattaviesi upeita Italian-lomakuvia siihen tahtiin kuin kesällä, jolloin yksinäisenä, synkkänä hetkenä tuntee totaalista fomoa. Pimeys piilottaa pölypallerot ja viirut ikkunoissa (ja varsinkin sisäovien laseissa), ja auta armias sitä huonoa omaatuntoa, kun ne armottoman kevätauringon loisteessa paljastuvat.

Talvella silmien harakanvarpaat eivät näy pimeässä niin hyvin, eivät varsinkaan, jos ei ole laseja päässä. Siis jos katsot peiliin. Talvi siis leikkaa iästä ainakin viisi vuotta, ja loput tekee ylisuuri villapaita ja kaulahuivi. Lasit vielä päähän, niin viiskymppinen käy lähes kolmikymppisestä. Talvella ei selluliitit haittaa – kesällä sitä ei kehtaa näyttää kuin kotipihassa, missä lähimetsikön linnut ovat epäilemättä siitä vähän järkyttyneitä metelistä päätellen.

Entä ruoka? Ah – hiilihydraattien taivas on syystalvi. Talviaikaan siirtymisen jälkeen on lupa haaveilla jo jouluruuista. Ja hiilarihimo on aikamoinen. Kesällä puputtaa vihreitä vihanneksia kuin jänö, talvella hautuneet juurekset, leipä ja juusto ovat suurinta herkkua. Eikä ihme, eiväthän tomaatit maistu talvella yhtään miltään.

Pimeään vuodenaikaan ihminen on pakostakin epäsosiaalisempi kuin kesällä. Miten ihanaa aikaa se onkaan meille introverteille. Illat saa pyhittää työnteon jälkeen vain kotoilulle. Jos oikein hurjaksi äityy, sopii kyläilyn lauantai-illalle. Jos oikein revityttää, niin perjantaille, mutta se onkin jo aika extremeä.

Lopuksi päästään kynttilöihin. Vuosiko sitten oli lehdessä juttua, että kynttilöistä ja takkatulesta tulee päästöjä. Tässä kohden lyön nyrkkiä pöytään. Kynttilöitäni ette vie! Ettekä niitä noin kolmea kertaa, kun takassa on tuli. Jotain rajaa, eihän talvesta muuten saa kaikkea iloa irti.

Kääriydyn siis tyytyväisenä hämärään, vedän viltin niskaan, ja olen vähän aktiivisempi sitten valoisaan aikaan.