Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Viikon kivat jutut raitaneuleesta seerumivinkkiin

 

Jee, lauantai!

Kulunut viikko on ollut aikamoinen tunteiden sekamelska, jota vieläkin erittelen päässäni. Yhdelle viikolle on vain mahtunut hurjan paljon kaikkea. Juu, tiedän, on tylsää vihjailla tällä tavalla, mutta kirjoittelen myöhemmin ajatuksiani enemmän parista asiasta, jotka ovat olleet tässä viime aikoina tapetilla.

Kuitenkin loman jälkeen arki on lähtenyt rullaamaan normaaliin, vauhdikkaaseen tapaansa. Viime viikkoon on mahtunut pieniä, ihania juttuja, joita kokosin tähän postaukseen. 

Blusbarin raitaneuleen sain Wandanten Marjolta. Se on uusi malli ja siitä tuli heti uusi lemppari, on päälläni nytkin. Malli on tosi hauska, takaa pidempi, hihat ylipitkät ja peukaloille reikä! Minulla on ollut ilo saada olla Blusbarin kanssa yhteistyössä jo vuosia, ja voin sanoa, että tässä on neulebrändi, joka ei käytössä kulu. Blusbarin merino on Öko-Tex-sertifioitua ja eettittistä merinoa. Blusbaria saa ympäri Suomen, ja esimerkiksi DOPP:issa on laaja valikoima brändin ihania merinoja.

Neule ei ole liian kuuma, vaan juuri sopivan lämmittävä. Kylmillä ilmoilla alle voi laittaa pitkän paitiksen. Ja kaveriksi tietenkin nahkaleggarit.

Lukeminen on alkanut jollain tavalla uudestaan. Olen päättänyt lukea tunnin päivässä – ihan saavutettavissa oleva tavoite!

Odottamassa on muutama kiinnostava kirja, esimerkiksi vanhemmiltani synttärilahjaksi saatu Aino Sibeliuksen elämänkerta ja Bazarilta saatu Bergsveinn Birgissonin Musta Viikinki-romaani.

Syyslomalla luin ahnaasti George R. R. Martinin Valtaistuinpeliä, ja koukutuin täysin. Kummityttö varoitteli, että se on tosi hidaslukuinen, ja niin onkin, joten viiden 700-sivuisen kirjan, vai montako niitä on nyt julkaistu, lukemiseen menee varmaan vuosi. Kirjassa todellakin pääsee sarjaa syvemmälle henkilöihin. Ei ihme, että sekä kirjat että sarja ovat niin suosittuja. Ihmettelen jatkuvasti, miten joku on pystynyt luomaan tällaisia maailmoja!

Ja nyt siis puhutaan Game of Thrones-sarjasta, jos joku ei tunnista kirjailijaa. Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa.

Tuollainen kori, johon olen takan eteen laittanut lukemista odottavia kirjoja, on minusta hurjan kiva. Korissa oli kesällä kukkia, mutta kun se on niin nätti, asetin sen takan eteen. Vielä kun saisi takkatulen aikaiseksi!

Me ollaan miehen kanssa aloitettu uudelleen iltakävelyt. Kun palasimme Teneriffalta, päätin, että nyt alan keräämään joka päivä se 10k askelta. Se ei muuten ole ihan helppoa, jos en lenkkeile, askeleita tulee päivässä sellaiset 7k.

Iltakävely on ollut sellaista leppoista, ei mitään hikilenkkiä, mutta on ollut tosi mukavaa kävellä raikkaassa syysilmassa. Ensi viikosta lähtien sitä ilmeisesti kävellään raikkaassa talvi-ilmassa! Kävelyllä on kiva jutella kaikenmaailman asioita.

Sitten vähän kosmetiikkajuttuja!

Kosmetologini Jaana Villimimmistä Hyvinkäältä suositteli minulle BYBI-merkin Buriti Boosteria, joka on kylmäpuristettua buritiöljyä, luonnonkosmetiikan retinoli ja kovasti hypetetty tuote. Se sisältää paljon A-ja E-vitamiinia, ja sitä voi käyttää päivälläkin, tavallisen retinolin kanssahan saa päivänvalossa olla varovainen, sillä se voi aiheuttaa pigmenttimuutoksia.

Olen käyttänyt tuotetta vasta pari viikkoa, yleensä kuukauden päivät on sellainen aika, jossa jotain tuloksia näkee. Tämä on todellakin Ordinaryn retinolia öljyisempää, ja olen sekoittanut sitä myös päivävoiteeseen. Meikin alla se toimii erinomaisesti. Ainakin nyt näin kahden viikon kokemuksella olen ollut tyytyväinen, iho ei ole kuiva ollenkaan. Imeytän ainetta niin paljon kuin iho vetää.

Aion ennen joulua käydä vielä kerran kosmetologilla, jotta iho on vastaanottavainen hoitaville aineille. Viimeksi taisin jopa vähän torkahtaa Jaanan tuoliin. Ikinä en missään rentoudu niin kuin hänen hoidettavanaan.

Vartalon kosteutus, varsinkin jalkojen, on jokailtainen ritulaali. Dermosilin ihana Sensitive-vartalovoide, joka ei ole liian paksua, imeytyy hyvin. Pumppupullo on riittoisa ja kätevä käyttää.

Olen tällä hetkellä ilman vakituoksua, sillä kesällä St. Petit Louisista, Lahdesta, ostamani Byredon Tulip ja Blanhce ovat ehkä hivenen kesäisiä. Sain silloin testiin pikkuriikkisiä Byredon ja Diptyquen tuoksuja, ja aika nopeasti kävi selväksi, että tykkään enemmän Diptyquen tuoksumaailmoista. Lemppariksi nousi hiukan mausteinen Do Son, jonka aion ostaa talvituoksuksi. Hups, on muuten loppuunmyyty St Petit Louisilta. Haluan ostaa sen nimenomaan sieltä, support your local!

Muuten, tänä iltana, kun menemme leffaan, en laita mitään tuoksua. Liian voimakas hajuveden tai partaveden lehahdus voi pilata vieruskaverin illan täysin. Muistetaanhan tämä!

Sain eilen hauskan sähköpostin. Minua kysyttiin mukaan yhteen ohjelmaan, joka on leikkimielinen kilpailu ja tulee ulos ensi vuoden puolella MTV3:lla. En aio osallistua, mutta olihan se hauskaa, kun kysyttiin.

Eilen kävin Nectarinessa, ja ostin ihanat Izipizin lukulasit. Niitä on saatavilla viittä vahvuutta. En ole kertakaikkiaan ehtinyt käydä hankkimassa uusia laseja, joten nämä ovat sellaiset hätävarat, kun tarvitsee lukea pientä tekstiä. Sangat ovat muuten tosi kauniit, tuollainen vaalea tortoise.

Ensi perjantaina on taas laajat silmätutkimukset, joissa käyn joka toinen vuosi. Silmälääkäri on sitä seuraavana tiistaina. Saan uudet reseptit, ja sitten on pakko marssia valitsemaan sankoja. Mutta nämä lasit toimivat hyvin hätävarana. Vahvuutta on jo +1,5.

Nyt se on virallisesti alkanut: joulufiilistely! Oli ihan pakko ostaa pari joululehteä, Lantlivin ensimäinen joulunumero on jokavuotinen odotettu tapahtuma! Laitoin kahviin pienenkaneliripsun, ja luin antaumuksella. Tosin vähän kauhulla odotan joulunalusta, tulee ihan superkiireistä. Yritän ottaa päivän kerrallaan ja olla stressaamatta asioita.

Sitten ikuisuusasiaan. Mun pitäisi ommella takkiin nappi – se on irtoamaisillaan. Olen siirtänyt asiaa jo kaksi viikkoa… Ongelma on siinä, että takissa on toisella puolella pieni vastanappi. Miten ihmeessä osaan ommella sen ilman hermoromahdusta? Kehtaanko vaivata käsityön kollegaani? On ehkä pakko, tai sitten ajan ystävälleni Helsingin toiselle puolelle ompeluttamaan sen, käsityönopettaja hänkin. Vakiompelijani Nurmijärvellä lopetti muutama vuosi sitten, enkä ole saanut aikaiseksi löytää uutta. Pitäisi ehkä.

Viikon moka tulee tässä: perjantaiaamuna huomasin, että työlaukussani ollut vesipullo (lasia, silikonikuori ympärillä) oli särkynyt, ja vesi vuotanut työ- ja blogikalenteriini, yhteen opeoppaaseen ja irtopapereihini. Myös Mulberryn viininpunainen pussukka oli ollut alttiina, mutta kestänyt kosteutta aika hyvin. No, nyt on ruttuiset kalenterit edelleen kuivumassa. Sen sijaan epäonninen työlaukkuni,Balmuirin Estelle, kesti tämän onnettomuuden hyvin. Kuivatin sen muotoonsa, ja laukku on kuin uusi -ei vahinkoja!

Sellaisia olivat tämän viikon kuulumiset. Nyt saankin mennä meikkailemaan, sillä lähdemme katsomaan illalla Downton Abbey-elokuvaa. Sain veljeltä liput synttärilahjaksi. Toinen leffa, jonka haluan nähdä, on Renee Zellwegerin tähdittämä Judy, joka kertoo Judy Garlandista. Samalla juhlistamme maanantaista hääpäiväämme, 19 vuotta. Edelleen nauretaan kovasti ja rakastetaan vieläkin enemmän.

Huomenna kannattaa tulla kurkkaamaan blogiin, sillä parin asun ohessa on aivan huippu arvonta!

Lomalta arkeen

 

Kanarian-lomat on nyt lusittu, ja koko lomasta jäi vähän tylsä maku suuhun.

Loma oli just niin kliseinen odotuksiltaan kuin vain voi kuvailla: hurjasti hehkutusta etukäteen, ja sitten kaikki ei ihan mennytkään putkeen. Pettymyshän siitä seurasi, mutta joskus näinkin.

Teneriffalle oli pitkä lento: 6h, 50min. Tosin se meni ihan mukavasti elokuvaa katsellessa ja musiikkia kuunnellessa.

Ensivaikutelma eteläisestä Teneriffasta oli se, että siellä ei ollut yhtä nättiä kuin Gran Canarialla.

Hotellimme H10 Las Palmeras sijaitsi Playa de las Américasin eteläosassa. Hotellin edestä oli kiva kävelytie, jota pitkin pääsi kilometritolkulla rantaviivaa mukaillen. Parina ekana iltana kävelimmekin aika paljon. Eteläpuolella oli kauniita bulevardeja ja siistejä lomahotelleja.

Ostosmahdollisuudet olivat myös hyvät. Ostin itselleni polaroidut RayBanit tosi kohtuulliseen hintaan. Hotellin lähellä oli myös suuri Benetton, jossa oli huikeat alet edellisvuoden mallistoista: lampaanvillaneuleita 13€, villatakkeja 15€ jne. Sain mieheltäni synttärilahjaksi suloisen riipuksen, joka oli Tenerife Perla -liikkeestä.

Toisena iltana kävelimme pitemmälle sen turistirysäisemmän Playa de las Américasin suuntaan, ja heti olivat pilvikauppiaat huutelemassa. En olisi viitsinyt yksin siellä iltamyöhällä kävellä, ja käännyimmekin aika nopeasti takaisin.

Hotellimme H10 Las Palmeras ei ollut uusi, siisti se kyllä oli. Jos olet hajusteherkkä, en suositele tätä hotellia, sillä pesuaineen tuoksu oli todella voimakas. Huone oli pieni, mutta merelle päin. Äänieristystä ei juurikaan ollut, mutta porukka oli rauhallista, yöt sai nukkua rauhassa. Naulakkoa ei ollut, ei myöskään pitkille vaatteille, kuten mekoille, henkaritilaa. Nukuimme kyllä hyvin.

Allasalue oli siisti, mutta aika ahdas, ja hotelli oli tupaten täynnä. Heti aamukahdeksalta alkoi ankara varaaminen, mikä oli ärsyttävää, mutta jos se oli pelin henki, sitä pelattiin.

Parasta kuitenkin oli ruoka. Meillä oli all inclusive, mikä ei ehkä rauhallisen ruokailuhetken kannalta ollut viehättävin ratkaisu, mutta helppo se oli.

Ruoka oli ylivoimaisesti parasta mitä etelänlomilla olemme saaneet. Aamiaisella oli munakokkelia tai kokki paistoi munakkaita haluamillamme täytteillä. Oli hedelmiä, mysliä, laktoositonta jugurttia (!!), pannukakkuja, churroja & suklaajuomaa (johon churro dipataan)… Kahvi oli erinomaista. Tarjolla oli myös kokojyväleipää, koska en mielelläni syö sämpylöitä, ja se oli tosi hyvää.

Lounas oli suppeampi, mutta aina oli kalaa, riisiä, raasteita, salaatteja. Hedelmiä oli myös, ja makeita jälkkäreitä.

Illallinen oli ihan super: söimme erilaisia kaloja: mustekalaa, puna-ahventa, turskaa, lohta, sardiineja, makrillia… Joka toinen ilta oli jälkiruokapöydässä suklaaputous, johon sai dippailla hedelmiä ja erilaisia pieniä muffinseja. Lemppareitani olivat pienet tuulihatut, joissa oli vaniljakastiketta sisällä.

Paikalliset viinit kuuluivat myös all inclusiveen, mutta viiniä taisin koko lomalla juoda kolme lasia. Olen ajatellut lopettaa viinin juomisen, joten kun ei tehnyt mieli, en myöskään sitä juonut.

Päivällä sievä, katettu allasbaari tarjoili myös salaatteja, hampurilaisia, hedelmäsalaatteja, sandwitchia, pizzapaloja, mehuja ja vaikka mitä muuta. Nälkä ei päässyt yllättämään.

Kurja oli se, että molemmat sairastuimme. Mies kyllä oli kovasta yskästä huolimatta tolpillaan, mutta minä voin huonommin. Loppuloma meni siis piloille sen takia. Lääkäri kävi kahdesti, ja sain paluumatkaa varten aikamoiset tropit. Paluumatka oli yhtä farssia Thomas Cook Scandinavian sekoilujen ja tiedon kulkemattomuuden takia, mutta ei siitä sen enempää. En jotenkin jaksa enää edes muistella koko asiaa. Ymmärrän kyllä, että joskus tulee säätöjä, mutta nyt oli ihan liikaa kaikenlaista.

Mutta nyt. On ihana olla kotona ja arjessa, eikä etelänmatkalle syksyllä tai talvella tee mieli. Hotellissa oli kyllä selvästi jokin yskäepidemia, sillä köhiviä turisteja oli oikealla ja vasemmalla.

Kuvia tuli otettua vain puhelimella, ja tässä postauksessa ne muutamat, jotka olivat myös instagramissa. Sain hurjan määrän tsemppiviestejä inboksiin, kiitos vielä niistä!

Se vähä mitä nyt Teneriffasta näin, ei herättänyt ”tänne uudestaan”-fiiliksiä. Kyllä se meidän saari siellä suunnalla on Gran Canaria. La Gomera kiinnostaa myös. Ja jos todella ihanaa hotellia GC:lla kaipaat, niin suosittelen H10 Playa Meloneras Palacea. Toistaalta, jos olisimme voineet toteuttaa suunnitelmamme parista autoilupäivästä, suhde saareenkin olisi muodostunut toisenlaiseksi. Pohjoisessa on kauniita kyliä, banaaniviljelmiä ja viinitiloja. Puerto de la Cruz on kuulemma kiva kaupunki. Teideäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Olen väsyneempi nyt kuin lomaa ennen, mutta hei, kyllä tästä taas noustaan! Mites teidän syysmatkat, ovatko onnistuneet?

Palan halusta taas päästä normaaliin postaustahtiin. Ihania syysmuotijuttuja olisi luvassa, sillä niitä on ollut nyt epätavallisen vähän. Viikon päästä on myös kampaaja, jota odotan kuin kuuta nousevaa.