Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Uuden lukuvuoden alkaessa: suunnitelmia työhön ja vapaa-ajalle

 

Tänään alkoivat työt toden teolla, kun isommat ja pienemmät oppilaat aloittivat koulutaipaleen.

Itselläni alkoi 23. musaopevuosi! En käsitä, miten nopeasti aika on mennyt, alan olla jo aika konkari. Hauskaa, että elämääni kuusivuotiaasta saakka on rytmittänyt jollain tavalla koulumaailma, on sitten ollut itse koululainen, opiskelija tai ope. Elokuu on uuden aikakauden alku, ja tietynlainen vuosikello lähtee siitä tikittämään. Kalenteri on vielä ehjä ja sileä, keväällä se on aika murjotun näköinen ja sen välit pursuilevat lippulappusia.

Jotta elämä ei menisi ihan puurtamiseksi, on suunnitteilla kaikenlaista mukavaa elo- ja syyskuulle. Tärkeimmistä, eli unesta ja liikunnasta pidän ensimmäisenä huolen.

Kuvissa on ihan autenttinen työasu tältä päivältä. On ollut ihanan lämmin, ja nyt kannattaa ottaa kaikki irti hamekeleistä ja sukattomuudesta!

Kuten joka syksy töiden alkaessa panikoin hieman siitä, miten saan kaiken silpun taas handlattua. Listani tekemisistä kasvaa kasvamistaan… Tolkutan itselleni, että pala kerrallaan ja ota iisisti. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Koko vuosi on aikaa. Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.

Ihan uutta tulevana vuotena, itse asiassa ensi vuoden lokakuuhun saakka tulee olemaan opiskelu!

Tänä syksynä palaan myös musiikin opintojen pariin, mutta siitä sitten enemmän, kun ne alkavat. Opiskelu siis tulee nielaisemaan osansa ajastani, mutta sitä olen halunnut jo jonkin aikaa. Nyt aika on kypsä uuden opiskeluun. Olen suunnitellut itselleni pikku hiljaa jonkinlaisen 5-vuotissuunnitelman opintojen suhteen. Paljon on mitä haluaisin tehdä ja oppia, vaan mitä ehtii, se on sitten toinen asia.

Elokuussa sitä on täynnä virtaa, ja kaikki ideat tuntuvat ihan älyttömän hyviltä. Olen sellainen ihminen, joka innostuu ihan poskettomasti kaikista ideoista, ja ennen kuin huomaakaan, on lupautunut sinne ja tänne.

Olen nyt päättänytkin muistaa voimavarani työn, blogin ja opiskelun tiimellyksessä, ja jos jostain pitää tinkiä, se on tämä blogi. Tämä on edelleen henkireikäni ja monen vuoden päiväkirjani, josta en halua luopua, mutta harveneeko postaustahti, se on mahdollista. Haluan kuitenkin kirjoitella tänne kuten ennenkin, mutta nyt niin trendikästä, artikkelityyppistä blogia en pysty pitämään. Olkoon tämä siis enemmän tai vähemmän päiväkirjamainen sivu tyylipainotuksella, kuten tähänkin asti.

Muutamia henkireikiä aion kaiken säpinän ohessa pitää. Unesta ja liikunnasta en luovu. Lisäksi haluan tunnin illassa viettää sohvalla katsomassa jotain hyvää sarjaa. Nyt meillä on menossa Netflixin Rahapaja, joka on aivan loistava espanjalainen rikossarja.

Sosiaalinen elämäkin on alkanut ilahduttavan aktiivisesti: lauantaina tulee serkkuni perhe meille grilli-iltaa viettämään. Seuraavana lauantaina saamme Natalian ja Tompan Vääksystä iltaa viettämään. Syyskuun alussa saan rakkaan ystäväni Kaliforniasta pariksi päivää meille. Siis niin ihanaa!

En aio myöskään unohtaa musiikkia: menemme viettämään sisko ja veli-iltaa Kansallisoopperaan pikkuveljeni kanssa. Sitä odotan ihan hurjasti. Carmen odottaa meitä.

Olen tosin vannonut, että en koskaan aio mennä katsomaan Carmenia livenä, sillä vuonna 1984 tehdyn oopperaelokuvan pääosan lauloi amerikkalainen mezzosopraano Julia Miguenes, jonka tasoista Carmenia ei ole eikä koskaan tule olemaan – in my opinion! No, laatuaika pikkuveljen kanssa on varmasti hyvä syy pyörtää moinen päätös. Muuta sitten en ole tänä syksynä menossa katsomaan, Wagner ei erityisemmin kiinnosta, ja Mozartin Don Giovanni taisi olla ohjelmistossa vasta ensi vuoden puolella.

Annan myös mahdollisuuden ihan spontaaneille irtiotoille. Olen erään ystäväni kanssa viettänyt pari hauskaa hotelliviikonloppua, ja sellaisen voisi tehdä taas, vaikka Tampereelle.

Syyskuussa tulee myös Downton Abbey-leffa, jonka toivon menevän Maximissa. Sinne voi tilata tapaslautasen ja viinilasillisen, ja tuolitkin ovat nojatuolit, välissä pöytä. Niin omantyylinen leffateatteri!

Ainoa, mikä jo etukäteen ahdistaa, on mahdollinen flunssa – se tulee joka syksy, ja sotkee pari kolme viikkoa elämästä. Jospa se ei tänä syksynä tulisikaan…? Tai jos tulee, niin ei kovin pahana. Toivotaan parasta.

Kuvissa on ihan autenttinen päivän asu. Olen ollut nyt pari päivää hameessa liikkeellä, ja mikäs siinä, kun on ihania hameita! Mangon hame ei itseasiassa mennyt ostohetkellä kiinni, mutta kesä ja rento stressitön elämä teki tehtävänsä. Hamosen kaverina on Mos Moshin silkkipaita ja Pretty Ballerinat, jotka ovat Nectarinesta. Pikku laukku on kesäostos Zoom Designista, ja merkiltään Day Et.

En olisi minä, jos en yrittäisi jo väkisin vetää villaa niskaan. Aamut ovat viileitä, joten silloin on mahdollista pukea nyt supermuodikas yhdistelmä midihame, villapaita ja tennarit. Viileimmillä ilmoilla sitten tulen laittamaan saappaat.

Mutta joko sinä olet palannut töihin? Mitä kivaa sinulle on luvassa tänä syksynä, ja miten pidät huolta jaksamisesta?

Lähimatkailun ytimessä ja retkiasu

 

Tämä viikko on pitänyt sisällää kaksi todella hauskaa retkipäivää. Väitän, että lähimatkailu on lähes yhtä antoisaa kuin ulkomaan matkailukin. Plussana se, että ymmärtää kielen täysin ja pääsee kotiin nukkumaan!

Jos seuraat minua Instagramissa, olet päässyt mukanani niin Raumalle kuin Kirkkonummen Hvitträskiinin. Tänään siis oli vuorossa varsinainen kulttuuripäivä alkaen taidenäyttelystä.

Mitä mieltä sinä olet lähimatkailusta, ja olisiko sinulla hyviä vinkkejä omasta kotiseudustasi meille muille?

Tänä kesänä emme lähteneet reissuun, ja kieltämättä se vähän söi naista.

Jotenkin tähän aikaan kuuluu se, että lomalla mennään jonnekin makeeseen paikkaan, Italiaan, Euroopan pääkaupunkeihin, Kreikan saaristoon. Kaikki ympärillä kysyvät onko reissusuunnitelmia. No ei, mitä nyt vähän sukuloimista ja maakuntamatkailua… Kuulostaa tosi tylsältä.

Mutta oikeasti – lähimatkailu voi olla tosi hauskaa, koukuttavaa ja mitä parhain tapa sivistää itseään.

Eipä tule useasti ajatelleeksi, että meillä täällä pienessä Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat vieneet eteenpäin sivistystä, koulutusta, teollisuutta, taide-elämää.

Ja että on olemassa paikkoja ja museoita, joissa voi oppia heistä. Itse rakastan mikrohistoriaa, ja kaikenlaiset elämänkerrat ja -tarinat kiehtovat, oli tyyppi sitten rikas tai köyhä. Elämänkaari voi olla todella jännä ja mielenkiintoinen,  vaikka olisi sitten ihan yksi Maija Meikäläinen Suomesta.

Hvitträsk, Eliel Saarinen, Eero Saarinen, kotimuseo

Maanantaina läksimme Raumalle, ja vietimme siellä todella kivan päivän kierrellen vanhaa kaupunkia. Kävimme vesitornissa maisemia ihailemassa, ja päätimme päivän illalliseen Savila-ravintolassa. Kiertelyn väliin mahtui kahvittelu konditoria Kontiossa. Rauma oli hiljainen, olihan edeltävä viikko ollut pitsiviikko. Meille tällainen leppoinen meno sopi oikein hyvin.

Kiva yllätys oli Kuutti Lavosen töiden näyttely, ja siellä kauniissa, vanhassa talomiljöössä vietimmekin mukavan tovin. Vaihdoimme myös sanasen gallerian omistajan kanssa.

Eilinen oli siivous- ja lenkkipäivä, tänään taas oli retkipäivä. Se alkoi Helsingin Kaupungin Taidemuseon Ellen Thesleff-näyttelystä.

Yllätyksekseni pääsin ilmaiseksi sisään, kun näytin OAJ-korttiani. Ellen-näyttely oli kiintoisa, ja Ellenin tie taidemaalarina kultakauden taiteilijasta ekspressionistiksi hienosti punaisena lankana näyttelyn pohjana. En erityisemmin fanita ekspressiivistä taidetta ( tai musiikkia!), mutta toki ymmärrän sen aikakautensa uutena asiana, jota jokainen moderni taiteilija halusi tehdä. Ajattelu taiteen näkemisestä ja tekemisestä mullistui, ja Ellenin kaltainen rohkea taiteilija nyt varmasti oli etunenässä uudessa suuntauksessa.

Kuten niin monesti, kiinnostuin Ellenistä itsestään enemmän kuin hänen töistään. Muistin, että äidillä on hänen elämänkertansa ”Minä maalaan kuin jumala”. Ihanasti sanottu, eikö? Ellenillä oli hyvä itsetunto, eikä hän kaiketi epäillyt itseään taiteilijana.

HAM:ista matka jatkui Oodiin. Sepä oli kyllä aikamoinen!

Sinälläähän Oodi ei ole enää kirjasto siinä määrin kuin me sen perinteisesti ymmärrämme, vaan monitoimitila, kaupungin olohuone ja ties mitä vielä. Myös turistit olivat löytäneet sinne tiensä, sillä terassilla maisemia ihaillessamme toisella puolella oli italialaisia, toisella saksalaisia, ja alakerran isossa unisex-vessatilassa jonotin yhdessä suuren amerikkalaisryhmän kanssa. He muuten ihmettelivät vessaa kovasti: keskellä tilaa käsienpesualtaita, vessankopit tilaa kiertäen.

Sitten matka jatkui kohti Hvitträskiä, joka on siis tuottoisan arkkitehtikolmikko Saarinen-Lindgren-Gesellius entinen koti. Kolmikko osti järven rannasta, Luoman kylästä 16 hehtaaria maata. Kukin arkkitehti suunnitteli oman talonsa, valitettavasti Armas Lindgrenin talo paloi 1922 perustuksia myöten. Geselliuksen talossa on ravintola ja kahvila, mutta Eliel Saarisen perheen upea, seitsentasoinen talo on mielenkiintoinen kotimuseo.

Saarinen on ollut todella tuottoisa arkkitehti! Mieleni teki mieli ostaa museon kaupasta kirja, joka esittelee hänen suunnittelemiaan taloja, mutta maltoin mieleni. Hän on ollut myös taitava piirtäjä ja maalari, joka on maalannut mm. vaimostaan Lojasta kauniita tauluja.

Saaristen perheestä oli ihastuttavia valokuvia ympäri taloa: vaimo Loja, lapset Eeva-Liisa ”Pipsan” ja Eero ”Poju”. Ja vaikka ”menetimme” Pipsanin ja Eeron Yhdysvalloille, on aika hienoa miten he siellä menestyivät, etenkin Eero, joka oli tuottelias ja suosittu arkkitehti.

Arkkitehtikolmikko sekä Loja Saarinen on haudattu Hvitträskin alueelle. Patikoimme talolta metsään muutaman sadan metrin matkan hautamuistomerkille. Hyvät kengät muuten on tarpeen, jos aiot patikoida Hvitträskin maastossa. Alas saunalle on 139 porrasta, hautamuistomerkille 60. Lisäksi laskeuduimme vielä alas järven rantaan haudalta, enpä olekaan ennen patikoinut ballerinoissa…

Hvitträskissä vierähti reilu kaksituntinen. Saimme vielä ihanan, aurinkoisen ja lämpimän päivänkin!

Loma alkaa lähetä loppuaan, ja ensi viikolla koittaa arki. Kieltämättä olo on vähän haikea. Olen vasta nyt tuntenut olevani lomalla, koska miehenikin on. Työt alkavat tiistaina ja maanantaina käyn laittamassa hiukset kuosiin. Viikonlopuna kuitenkin tapaamme ystäviämme meillä. Huomenna teen kunnon pyörälenkin tai sauvakävelyn ilmoista riippuen. Tänä kesänä on tullut kuntoiltua ihan kiitettävästi, ja fitness-kellosta on ollut kiva seurata askelmääriä.

Mikä on sinun suosikkisi lähimatkakohteista kotimaassa? Kerropa oman kotipaikkasi parhaat meidän kaikkien iloksi!

Ps. Asusta vielä sananen: Piron farkut ja Prepairin paita ovat Zoom Designista, ikivanhat, mutta ah, niin pehmeät ballerinat Guessin, arskat RayBanit, fitness-kello Suunnon ja vyö Guccin.