Täällä sitä taas ollaan kotona – ties kuinka pitkään.
Enpä olisi uskonut virkavapaani kääntyvän vapaaehtoiseen eristäytymiseen ulkomaailmasta. Syksyn kun suureksi osaksi kökötin kotona, ja innoissani virkavapaasta olin suunnitellut keväälle kaikkea kivaa.
No, ymmärrän hyvin, että tässä ei ole kyse omista haluista, vaan tilanne on nyt koronan takia mikä on. Pitää aina katsoa kokonaiskuvaa, ja suurin suruhan tässä on riskiryhmien ja pienyrittäjien puolesta. Tai talouden ylipäätään. Mitä kaikkea onkaan vielä tulossa?
Kotona ei toisaalta hommat lopu kesken, joten mikäs täällä on ollessa. Lauantai-illan suunnitelmat muuttuivat tällä kertaa lennosta. Meidän piti tänään mennä Pian ja hänen miehensä kanssa syömään, mutta päätimme yhdessä siirtää sen parempiin aikoihin.
Alkuviikko oli todellakin ihan erilainen kuin mitä loppu-. Maanantain tein blogia ja siihen liittyviä hommia aamusta iltaan, mutta jo tiistaina suuntasin vähän ulos talosta. Kävin tutustumassa kauppakeskus Ainoaan Tapiolassa. Se oli aika nopeasti kierretty, ja mietin jäädäkö syömään sinne vai lähteäkö kotiin.
Päädyinkin Munkkiniemeen Café Torpanrantaan salaattilounaalle. Olin paikalla noin puoli kahdeltatoista, ja sain vielä valita ikkunapöydistä. Puolelta päivin paikka olikin täynnä suurelta osin iloisia eläkeläisiä ja paria etätöitä tekevää tyyppiä. Istuskelin siellä lähes pari tuntia lukien lehtiä, syöden ja kahvitellen kaikessa rauhassa. Sää oli kurja ja sateinen, joten ei ollut mikään kiire pois. Oli aika ihanaa.
Keskiviikkona oli oopperailta. Valitettavasti veljeni joutui perumaan työmatkansa, joten yllätys oli suuri, kun mieheni tarjoutui deitikseni! Kävimme pizzalla Mamma Rosassa, ja sieltä matka jatkui Don Giovannia katsomaan. Maestro Jorma Panulakin oli paikalla.
Don Giovanni oli tosi hyvä esitys, tykkäsin jopa varsin roisista ohjauksesta. Ensemble oli erinomainen, miten hienoja nuoria laulajia meillä onkaan. Veikkaan basso Markus Suihkosesta, joka lauloi Leporellon roolin, seuraavaa todella suurta kansainvälistä laulajatähteä. Esitys on jo katsottavissa YLE:ltä.
Vaan torstaista alkaen sitten alkoivat asiat muuttua koronan tähden. Olin uutisista vähän ahdistunutkin, sillä itsekin kuulun riskiryhmään astmaatikkona. Minultahan löytyi astma tammikuussa, kiitos ihanan Pippa Laukan, jonka vastaanotolle menin alkuvuodesta. Nyt siihen on lääkitys ja kontrolli seuraa toukokuussa.
Valvoskelin torstain ja perjantain välisenä yönä miettien koronaa. No, siitä ei ollut tasan mitään hyötyä, eikä murehtimisesta ylipäätään.
Eilen kävimme hoitamassa muutaman ostoksen Jumbon Stockalla, jonka parkkihallia en ole koskaan nähnyt niin tyhjänä. En kyllä Stockaakaan. Lähi-Cittari sen sijaan oli aika täynnä ihmisiä, leipä-, liha-, kananmuna- ja maitohyllyt olivat tyhjinä. Jätin salaatit ja tomaatit ostamatta, ostin sen sijaan juureksia. Ostimmeko vessapaperia? No ostimme, mutta ostamme muutenkin aina säkin kerrallaan. Eli kyllä, näytimme hamstraajilta!
Somessa kiertää hassuja vessapaperimeemejä, mm. meidän työporukan whatsupiin joku oli laittanut kuvan Maslow`n tarvehierarkiasta, alimmaksi oli lisätty ”toilet paper”. Kyllä se vähän nauratti.
Mies on siirtynyt etätöihin määrittelemättömäksi ajaksi. Kaupassa käydään, kun on tarve, muuten vietämme täällä hiljaiseloa toivoen, että läheiset pysyisivät terveenä. Voi olla, että pääsiäisreissumme anoppilaan peruuntuu, samoin minun Pietarsaaren-vierailuni.
Täällä blogissa en aio alkaa koronaa vatvomaan sen kummemmin, vaan pidän tämän pikemminkin päännollauspaikkana. Jos haluat vähän kepeyttä koronauutisten välissä, niin täältä sitä löydät. Vatvomiset ovat nyt vatvottu, ja realiteetit ovat mitä ovat. En halua hakea mitään draamaa uutisistakaan, vaan seuraan lähinnä Hesaria ja Yleä. Pään kylmän rauhallisena pitäminen on nyt parasta.
farkut Toteme / paita Massimo Dutti / ballerinat Pretty Ballerinas
Toivottavasti teillä mieli pysyy virkeänä ja häntä korkealla, vaikka ajat ovat nyt tällaiset. Hankaluuksista on ennenkin selvitty yhteen hiileen puhaltamalla!
Ja hei, Lehtikuninkaan arvonta on vielä voimassa, joten käyhän osallistumassa!
