Kukkamekko, auringonlasku ja elokuun parhaat

Huhheijaa, ensimmäinen kokonainen työviikko on käynnissä, ja tänään oli toinen täysi opetuspäivä. Olen tehnyt ihan järkyn pitkää päivää ja nukkunut huonosti. Enkä liikkunut ollenkaan, mutta torstaina olisi aikeissa taas aloittaa liikunta.

Eilen oli ihana iltavalo lämpimässä elokuun illassa, ja pitihän se käyttää hyväksi. Nyt on tullut aika paljon asukuvia, mutta ne ovat olleet aina blogin toivotuimpia. Part Twon kukkamekon lisäksi elokuun parhaat juuri nyt, olkaapa hyvä!


Lämpimät illat

Olemme syöneet joka päivä terassilla illallisen. Se on ollut pieni mikroloma keskellä pitkää päivää. Olen mennyt sen jälkeen vielä töilleni, mutta pellolle katselu on ollut ihanaa ja kumman rauhoittavaa. En ole päässyt vielä minkäänlaiseen rytmiin, olen nukkunut levottomasti ja ollut kaikin puolin ihan ulapalla, mutta eiköhän se tästä ala rauhoittumaan.

Sato

Meidän kaksi omenapuuta notkuvat satoa, ja niinpä on pitänyt käyttää sitä hyväksi. Olen tehnyt pari kertaa suuren annoksen kaurapaistosta, mm. sunnuntaina serkkuni perheelle. Teki kyllä kauppansa!

Parasta kaurapaistos on vaniljakastikkeen kanssa, ja tietty myös -jäätelön. Ai että! Miten jokin niin simppeli on niin hyvää? Voi, ruokosokeri, kaurahiutale ja kaneli takaavat paistokselle huippumaun.

Työ

En ole ikävöinyt päivätyötä, mutta nyt kun on tosi levännyt ja kerännyt kärsivällisyyttä ja motia, niin onhan ollut superkivaa laittaa oma luokka kuntoon. Tänään pitemmän pianonsoittorupeaman aikana älykelloni muuten sai varsinaisen älynväläyksen ja kysyi laitetaanko soutuharjoitus päälle. Kerroin oppilailleni sen, ja hetki siinä tirskuttiin. Luokkani ei ole iso, mutta nätti ja järjestyksessä.

Uuden oppiminen

Loppukesällä innostuin tosissaan opettelemaan kaikkea uutta kuvankäsittelystä uusiin musiikkiohjelmiin ja sovelluksiin. On ollut todella hauska oppia uutta, olen innostunut monesta asiasta ihan toisella tavalla. Vaikka ryhtyminen on hankalaa, niin oppiminen on palkitsevaa.

Syysvaatteiden laittaminen kuntoon

Loppukesällä inventoin vaatehuonettani oikein kunnolla. Ainoa, minkä toivon löytäväni nyt syksyllä, on valkoinen villakangastakki, mielellään saunatakkimallinen. Harmittaa hirveästi, kun eräs himoamani takki meni sivu suun – koot olivat loppu. Toisaalta en tiedä onko saunatakkimalli se paras minulle, mutta jotain sen tapaista haluaisin löytää.

Toinen syyshimotus on matalakantaiset, mustat, mokkanahkaiset ylipolvensaappaat. Ne ovat niin nätit mekkojen kanssa. Siinäpä se sitten onkin. Syysvaatteet ovat niin ihania – kaikki ne neuleet…

Pimenevät illat

Uskomatonta, että sanon näin, mutta vaikka rakastankin valoa, pimeys ei haittaa minua ollenkaan. Tykkään hiipiä hämärässä ja sytytellä led-kynttilöitä. Syksyn lapsi se täällä ynähtelee… Viileät, kirpeät illat ovat raikkaita ja salaperäisiä.

Uuden odotus

Syksyisn on aina kaikkea jännää, uutta pientä kivaa suunnitteilla. Ei nyt mitään ihmeempiä, mutta aina jotain uusia tuulia pyörii päässä. Projektit pitävät intoa yllä!

Part Twon mekko on viime kevään mallistoa, ja täydellinen loppukesän vaate. Ihanan kimpun sain serkkuni perheeltä nimpparilahjaksi sunnuntaina. Eikö auringonkukka olekin ystävällisen näköinen?

Mikä sinusta on parasta juuri tällä hetkellä?

Elokuun välitilassa (ja Balmuir-alevinkki)

Elokuu on jonkinlainen välitila, kuukausi kesän ja syksyn välillä. Valo on jo hailakampi, aurinko paistaa matalammalta. Terassilla on aamukastetta. Tarkenee vielä paljain säärin, mutta värimaailma alkaa jo muuttua kesäisen kirkkaista ruskean ja mustan suuntaan. Välitila on myös henkinen. Työt alkavat.

Pukeutumisessa on sen sijaan ihanin kausi meneillään ja edessä. Olen omimmillani syksyn väreissä, lokakuun lapsi kun olen. 

Ennen kaikkea elokuu on henkinen välitila ja tilinpäätöskuukausi. Kuten varmaan monet opettajat tunnistavat, uusi vuosi alkaa elokuusta. Ajatukset ovat jo suuntautuneet töihin, itse en osaa enää lomassa ollakaan. Keltainen opekalenteri tuossa pöydällä sisältää kohta koko lukuvuoden. Toimisto on muuttanut alakerran isolle ruokapöydälle. Läjässä nököttävät sulassa sovussa upouusi äänikortti, kuulokkeet, piuhoja, kamera, mikki, selfiekeppi ja muistikirja.

Elokuussa on luopumisen tuntua. Loppukuusta alkaa havainnoida lintujen joukkokokoontumisia ja auroja. Lintuaura saa minut joka kerran surumieliseen tilaan – siinä ne nyt lähtevät, ja edessä on vain pimenevät aamut ja illat. Lintuaura tekee tietä sille väistämättömälle: kesä on ohi.

On jotenkin säälittävää, että sitä koko vuoden odottaa kesää, ja sitten se on parissa kuukaudessa ohi. Siinä se sitten oli. Sille ladataan odotuksia, tehdään suunnitelmia, ja eletään sitku-elämää. Sitten kun on kesä, minä teen kaiken, mitä olen suunnitellut talven mittaan. No, eihän se noin mene. Elämä kun tuppaa olemaan elämää, oli kuukausi mikä tahansa.

Miksi viisitoista astetta on keväällä lämmin, mutta syksyllä viileä? Se on se sama viisitoista astetta kuitenkin.

Elokuu on ehkä vuoden kauneimpia kuukausia. Pidän kypsistä viljapelloista, joskin vehnä meidän talomme eteläpuolella on kitukasvuisen näköistä ja harvahkoa. Myös pimeät illat, kun voi jo sytyttää kynttilät, ovat tunnelmallisia. Kukapa ei niistä pitäisi? Illat alkavat hämärtyä yhä aikaisemmin, ja eteläpuolen pelloilta hiipii usva kohti taloa. Eilen oli niin lämmin iltayö, että talo kietoutui harmaaseen sumuun piiloon. Tekisi mieli mennä ulos ja haroa sumua sormillaan.

Sain kommentin, jossa kysyttiin olenko tuntenut ikävää matkustamiseen. Myös hän arveli minun olevan niin rationaalinen, että hyväksyn asiat tällaisena kuin ne ovat.

Totta.

Lieneekö se ikä vai elämä, joka on opettanut tiettyyn realismiin: asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne ovat. Jonkin asian haikailu ei auta yhtään mitään, lisää vain tuskaa.

Matkailua en siis ole kaivannut, mutta luulen kaipuuni kesään olevan kovempaa kuin koskaan aiemmin. Se on jo alkanut, vaikka elokuu on vasta alussa. Ja kesässä haikailen paitsi lämpöä, myös tiettyä huolettomuutta, joka ei ole koskaan läsnä talvella tässä aikuisen elämässä.

Kaipuu on omituista: monesti on jo ikävä kotiin, vaikka ei ole edes lähtenyt. Sama se on kesässä, jota ikävöi, vaikka ulkona olisi vielä lämmin.

Ihana työkaverini jäi keväällä eläkkeelle ja muutti etelän maille asumaan. Hän inhosi talvea. Ymmärrän häntä hyvin. En itsekään ole hiihtäjätyyppiä, mutta hankien kauneudesta ja huikeasta valosta nautin kyllä. Jos vain sellaisia talvia saisimme. Olen työkaverini puolesta aivan valtavan onnellinen. Niin on hänkin.

Jos jostain nautin loppukesässä, niin muodista. On paras sesonki!

Viime kesänä Part Twolta saamani mekko on ollut vasta nyt käytössä enemmän. Miten ihana se tulee olemaan mustien mokkasaappaiden kanssa. Ja mustan tai kamelinruskean neuleen kanssa. Syksyisin puhuttelee aina tuo väriyhdistelmä.

Vinkkaan myös, että Balmuirilla on alkanut laukkuale!

Kuvien Celia-laukku on alennuksessa myös, olen käyttänyt sitä valtavasti. Laukku on tosi käytännöllinen ja ihana syksyinen väripilkku. Laukkujen lisäksi alennuksessa on pieniä pussukoita ja korttikoteloita. Oma työlaukkuni on musta Estelle-shopper, käytännöllinen ja kestävä.

Tässä elokuussa olen niin monella tavoin uuden äärellä. Se, mistä muilla on jo kokemusta, tulee minun eteeni nyt konkreettisesti. En kiellä, ettei jännittäisi. Muistan isoäidin sanat – asioilla on taipumus järjestyä – ja niin ne, outoa kyllä, aina tavalla tai toisella järjestyvät. Antaa siis hetken viedä. Ja uuden eteen olen tehnyt jo kovasti töitä. Kaikki se, josta olen ollut jäljessä, alkaa hahmottua eteen ihan uudella tavalla.

Pitää aina muistaa, että ei ole yksin. Jos tulee kysyttävää, taatusti löytyy aina joku, joka osaa, ja jolla on aikaa neuvoa.

Ja hei – tälle viikonlopulle on luvassa hellettä! Se vesittää täysin suunnitelmani täysipäiväisestä opiskelusta viikonloppuna, sillä en todellakaan aio istua sisällä. Tiristetään kesästä se viimeinenkin pisara!

Mitäpä suunnitelmia teillä on elokuun varalle? Tunnetko haikeutta elokuussa?