Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muhammara eli paprikatahna: terveellinen ja helppotekoinen lisuke

 

On niin kamala sää ja pimeä ilma, että aiemmat asukuvaussuunnitelmani menivät uusiksi. Sen sijaan olen viettänyt aikaa keittiössä!

Testasin Maria Boreliuksen uudesta kirjasta, BLISS – peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin, muhammaran eli paprikatahnan ohjeen. Ihan tahnaa ei oma versioni ollut, mutta todella maukasta! Veikkaan, että maku vielä paranee, kun maut tasoittuvat yön yli. Jos se nyt siis säilyy siihen asti…

Viime yönä vähän valvoin, sillä myrskytuuli oli aivan jäätävän kovaa. Jossain vaiheessa myös sähköt olivat käyneet pois päältä, sillä kotihälytin piippasi. Aamulla oli selvää, että asuja ei tänään kuvailla, vaan teen ihan jotain muuta.

Maria Boreliuksen uudessa kirjassa on muutama mielenkiintoinen resepti, jota halusin kokeilla. Lauantaina tein appelsiinikakun, tai oikeastaan muffineja, mutta kakun aion vielä esitellä täällä bloginkin puolella.

Tänään kokeilussa oli muhammara, eli paprikatahna. Marian versio on hyvin kasvispainotteinen. Rakastan paprikaa sen kaikissa muodoissa, joten tämä oli ihan yhtä hyvää kuin ajattelinkin. Lisäsin ohjeeseen vahingossa jeeran sijasta kurkumaa, ja ihmettelin makua, kun ei maistunut yhtään jeeralle. No, ei haitannut, jeeran sai lisättyä myöhemminkin, ja kurkumahan on varsinainen supermauste.

Ohje on superhelppo, ja uuni hoitaa loput. Sauvasekoittimella muusasin kypsyneet juurekset, ja lisäsin mausteet. Muhammara sopii oikeastaan ihan minkä kanssa vain, ja on hyvä välipalalisuke vaikkapa riisikakun tai kauraleivän päällä.



1 KULHOLLINEN MUHAMMARAA

1 porkkana
1 punasipuli
3 punaista paprikaa
2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl oliiviöljyä
2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1/2 tl merisuolaa
2 rkl saksanpähkinöitä
1 sitruuna

Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Kuori ja paloittele porkkana, punasipuli ja valkosipulinkynnet. Valuta päälle osa oliiviöljystä. Mausta juustokuminalla ja suolalla.

Paahda uunin keskiosassa noin 25-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

Soseuta paahdetut kasvikset ja paahdetut saksanpähkinät sekä loput oliiviöljystä sileäksi tahnaksi.

Mausta tahna sitruunamehulla ja suolalla. Kaada tahna kulhoon, tasoita pinta ja tee siihen lusikalla kuoppa. Valuta kuoppaan hieman oliiviöljyä. Koristele pinta saksanpähkinällä.



Muhammara saa tänään olla loheni ja salaattini lisuke. Paahdoin myös bataattia uunissa, herkullinen lounas siis tiedossa!

Vuosi 2019 – missä onnistuin, missä petyin?

 

Luin vastikään koontipostaukseni vuodesta 2018. Se oli hyvä vuosi, olin tyytyväinen moneen asiaan, terveyttä riitti, tein pari pientä reissuakin. Tämä vuosi taas on ollut toisenlainen, aika raskas ja ankea. Nyt loppuvuodesta tuntuu, että ollaan voiton puolella, ja tietenkin ajatus vapaasta keväästä tuntuu todella hyvältä.

Kuvitus tähän postaukseen on vuoden asuista ja muista kuvista koottu.

1.Mitä teit kuluneen vuoden aikana sellaista, mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt?

On ollut siinä mielessä tasainen vuosi, että en keksi tähän mitään! Täällä pellon reunalla elellään samassa talossa, saman miehen kanssa, samassa työssä käyden. En vaihtaisi niistä mitään!

2. Oletko kyennyt pitämään uuden vuoden lupauksesi?

En muista lupasinko mitään, mutta luultavasti en. Niinpä päätin, että lupaukset saavat jäädä.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?

Tulihan heitä, pieniä tiitiäisiä kuutisenkymmentä kappaletta. Varsinaisia uusia muita tuttavuuksia ei sitten tullut, mutta joitain vanhoja tuli syvennettyä. Se on ollut ihanaa. Tuttuja on tullut roppakaupalla.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En onneksi, mutta ystäväni menetti isänsä. Se laittaa aina pohtimaan tätä elämän rajallisuutta. Jostain on löydettävä voimaa, kun tällainen tilanne tulee eteen.

Tämä ystäväni on todella lujaa tekoa, ja häneen tukeudutaan voimakkaasti niin perheen kuin työnkin suhteen. Kerran kysyin häneltä, miten hän jaksaa kaiken mikä eteen tulee. Hän vastasi: ”Mä en kai ole romahtelevaa sorttia.” Se oli mahtava vastaus, ja olen muistanut tuon monta kertaa jälkeenpäinkin.

5. Missä maissa vierailit?

Espanjassa, Kanariansaarten Teneriffalla. Se matka vei reissuhalut hetkeksi. En pode minkäänlaista matkakuumetta tällä hetkellä.

Olen joskus potenut huonommuuden tunnetta – ajatelkaa! – siitä, että en ole jatkuvasti suunnittelemassa reissua jonnekin, kun kaikki ympärillä tai somessa sitä tekevät. Elleivät ole jo matkalla! Nykyäänhän se ei ole pahe ollenkaan. Sitä paitsi kotimaassakin on kivoja paikkoja kierrettäväksi.

Jos nyt jonnekin olisi kiva matkustaa, niin Liettuaan, Vilna olisi kiva nähdä.

6. Mitä toivoit itsellesi mitä et saanut?

Terveyttä. Loppuvuosi on ollut uuvuttava. Onneksi taudit eivät ole olleet kuolemaksi. Tänä vuonna olen kuullut harvinaisen paljon toisten ihmisten sairausuutisia, viimeksi tänään, kun tätä kirjoitan 10.12. Olen ollut toisten puolesta todella surullinen. Terveyden rinnalla kaikki muu on toisarvoista.

Toivoin uutta fillaria, mutta se jäi ostamatta.

7. Mikä päivämäärä tulee muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Lokakuun lopulla sain luvan ottaa virkavapaata ensi kevääksi. Silloin lähti sisäinen hyrräni ihan uusille kierroksille!

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

En tiedä suurista, mutta vuodessa oli monia minisaavutuksia: hyvin mennyt oppitunti, uusia asiakkaita blogiyhteistöissä, jättiromaanin lukeminen, kasvisruuan lisääminen ruokavalioon… Sellaista kivaa, pientä.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Liikunnan vähyys syksyllä. Ja että keittiön ruokaryhmä on vieläkin kunnostamatta…

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

No joo. En loukkaantunut.

11. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

En muista yhtään tiettyä tapausta, enemmän muistan positiivisia, kannustavia ja empaattisia käytöstilanteita. Sain myös ihanaa palautetta omaa käytöstäni koskien parilta työkaverilta, ja siinä tuli tippa linssiin. Kirjoitan sen nyt tähän oman kehun hajun uhalla: olen kuulemma aina ystävällinen, hymyilevä ja kiltti. Enkä ne kiukut tulevat täällä kotona purettua!

Tietenkin ihmisten käytös somessa tai vaikka sanomalehtien kommenttiosioissa pöyristyttää. Miksi pitää olla niin ilkeä ja negatiivinen? Miksi pitää haukkua koko ajan? Keskustelun pitäisi olla asiallista ja kantaaottavaa, muuten sellainen räksyttäminen on ihan hedelmätöntä ajanhukkaa.

12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Yhteisiin menoihin ja säästöihin. Talo tulee varmasti jossain vaiheessa vaatimaan vähän huomiota, samoin auton vaihto tulee lähemmäksi.

13. Mikä oli paras ostoksesi?

Hah, varmaan umpisäiliö, kun edellinen keväällä romahti kasaan. Muutenhan emme voisi käyttää vessoja tai astianpesukonetta!

Vaatepuolella varmaankin paras ostos oli Lauren Ralph Laurenin villakangastakki, ja loppuvuodesta ostin pienen pienen iltamenolaukun.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Onneksi olen säilyttänyt kykyni innostua! Innostun niin monesta asiasta koko ajan!

Menen ihan täpinöihin esimerkiksi hyvistä yhteistöistä. Haluan haastaa itseäni kirjoittamaan paremmin ja etsimään erilaisia kulmia. Dermosilin yhteistöiden merkeissä olen kirjoittanut esimerkiksi erityisherkkyydestä ja itsetunnosta. Palmroth Original -keikka Tampereella oli todella upea, josta sai virtaa blogiin pitkäksi aikaa.

Olen innostut tulevasta keväästä! Suunnitelmia on oman hyvinvoinnin varalle, mutta myös blogin kannalta. En tiedä parempaa henkireikää kuin tämä.

Innostuin myös oopperassa käymisestä, kävin peräti viisi kertaa! Katsoin oopperat Jää, Thaïs, Pelleas ja Melissade, Carmen ja Aïda. Paras oli Jää, huonoin tuotanto Carmen epävireisen pääosan esittäjän takia. Mutta veljen kanssa oli kiva ilta!

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Töiden merkeissä nelosten innostus Dodo-sorsa-lauluun! Omilla soittolistoilla soi Spotifyn mukaan lempparitreenimusa: Springsteen, Rainbow, Santana ja Toto. Nyt olen kuunellut paljon jazzlaulaja Benita Hilliä, jonka talvibiisi Winter, Fire And Snow on niin kaunis.

16. Viime vuoteen verrattuna oletko...

…onnellisempi vai onnettomampi? Onnellisuuden tai onnettomuuden määrä ei ole mikään vakio. Elämässä on parempia ja huonompia kausia. Minulla on ihana mies, läheiset, ystäviä, työ ja koti. Sen valossa olen yhtä onnellinen. En ymmärrä nykyajan jatkuvaan onnellisuuteen pyrkimistä. Ei koko ajan voi olla jossain onnellisuuden kuplassa. Arki on välillä todella tylsää, mutta asenne ratkaisee. Arjen pienet, hyvät hetket ovat onnellisuutta.

…lihavampi vai laihempi? Laihempi ilman lihaksia.

…rikkaampi vai köyhempi? Vähän rikkaampi, mutta ensi vuonna taatusti köyhempi puolen vuoden päivätyön palkan puuttuessa.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Vaikka mitä: kuntoilleeni, nähneeni ystäviä, lukeneeni…

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Räplänneeni puhelinta…

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?

Juhannus oltiin kotosalla. Joulun suunnitelmat ovat vielä auki. Joko olemme kotona tai sitten menemme Pietarsaareen.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Olen jatkuvan rakastunut mieheeni, joka on ihan korvaamaton tuki ihan kaikessa.

21. Mikä oli lempiohjelmasi?

Sarjoja on kyllä tullut katsottua, vinkkejä löytää täältä. Kyllä se kaikista uusista sarjoista oli Monarca, Netflixillä. Vanhoista tykkäsin edelleen Good Girls- ja Good Fight -sarjoista eniten. Poldark loppui, sitä surimme työkaverini kanssa! Maria Wernistä on juuri kuvattu uusi kausi, sitä odotellessa!

Suomalaisista sarjoista seuraan vain Olet mitä syöt, koska tykkään lääkäri Pippa Laukasta tosi paljon. Ärsyttää ihmisten kritiikki Pippaa kohtaan, harvapa muistaa, että ko. ohjelma on formaatti. Alkuperäinen brittiversio on tosi tiukka, kuka muistaa Gillian McKeithin vetämän sarjan 2004-2007? Formaateilla on rajat, joiden sisällä pitää pysyä.

22. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna?

En vihaa ketään. Viha kuluttaa. Ehkä vihaan sellaista olotilaa, jossa ei tapahdu mitään minusta riippumattomista syistä.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Michelle Obaman elämänkerta! Se oli todella innostava! Myös Ulla-Lena Lundbergin Jää oli todella, todella hyvä.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Jää-oopperan musiikki oli upeaa, säveltäjä oli Jaakko Kuusisto.

25. Mitä halusit ja sait?

Lämmin kesä oli ihana. Sain luettua paljon ja alkuvuodesta liikuttuakin. Blogin kannalta sain kivoja yhteistöitä, sekä Dermosilin että Balmuirin brändilähettiläisyys oli upea juttu.

Halusin uuden jääkaapin ja pakastimen, ja ne saimme. Tosin pakastimen oven kätisyyden vaihto on sellainen farssi, että ette usko. Miten voi olla niin vaikeaa saada kätisyys vaihdettua? Prosessi on kestänyt jo kolme kuukautta.

26. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Ehdottomasti romanttinen leffa Crazy Rich Asians! Täydellinen hyvän mielen elokuva kauniissa puitteissa. Katsoin juuri Rakkautta vain monen vuoden jälkeen, ja ai että, miten ihana joululeffa se onkaan.

27. Mikä piti sinut järjissäsi?

Tietynlainen realismi: nyt on näin, ja tästä jatketaan näin. Ei ole ollut päivää, etten olisi sängystä noussut ja katsonut eteenpäin. Välillä on ollut vaikeaa, mutta en ole luovuttajatyyppiä.

Toinen on blogi. Olen tarvinnut blogiani tänä syksynä enemmän kuin koskaan. Rakastan kirjoittamista ja kuvaamista, suunnittelua ja sitä jännitystä, kun näkee sähköpostin inboksissa uuden viestin. Ja jopa kirjanpitoa!

28. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Moni jättää tämän kysymyksen pois, mutta ei toki! Pitäähän osata ottaa asioita huumorilla!

Olen monena vuonna vastannut että tosi hottis on Ross Poldark, tosin häntä ei ole olemassa! Hän on Aidan Quinnin esittämä fiktiivinen hahmo. Sain viime vuonna ystävänpäivänä salaiselta ystävältäni laminoidut Ross Poldarkin ja Mr. Darcyn kuvat lokerooni, ja siellä ne ovat edelleen sinitarralla kiinnitetyt, koristamassa lokeroani! Kiitos kovasti, Miia!

No, en tiedä, himoitsenko sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kannatan miehille pussihihaisia paitoja, saappaita ja kolmikolkkahattua ihan arkipäivän asuksi. Ja uljasta hevosta, tietysti!

29. Mikä poliittinen tilanne liikutti sinua eniten?

Aika hienoa on nuorten naisten marssi hallitukseen. Toisaalta ärsyttää, että siitä tehdään hirveä numero. NAISministeri, NAISpääministeri. NUORI NAISministeri. Vuosi 2020 alkaa – emmekö kaikki voisi olla vain ihmisiä.

30. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Mieheni, perheeni, ystäväni ja työkaverini.

31. Ketä tai mitä kaipasit?

Ystäviäni ja perhettäni kaipaan koko ajan. Kaipasin liikuntaa, hikeä, trx-treenejä, pyöräilyä ja kipeytyneitä lihaksia.

32. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Yllätin itse itseni muutaman kerran. Olen todella sitkeä ja kärsivällinen tyyppi.

33. Mitä suunnitelmia sinulla on ensi vuodelle?

En suunnittele viikkoa pitemmälle. Jos olen ollut realisti, olen nykyään inhorealisti. Hyvät asiat ovat iloinen yllätys, huonoista pitää päästä vain läpi.

Blogin ja liikunnan suhteen nyt on aina suunnitelmia. Ja ehkä nyt keväällä teen jotain pihankin hyväksi.

Haluaisin kyllä vielä, että elämä yllättäisi jotenkin jännästi. Virkavapaa on jonkinlainen välivuosi, ja ehkä kaikki tapahtuu lopulta omassa ajattelussa. En tiedä, katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan.

Summa summarum:

Vuosi on ollut raskas, mutta siitä on selvitty.

Kun vuosi vaihtuu, teen poikkeuksen kuplajuomien suhteen ja kaadan itselleni ison lasin kuoharia. Kippistelen uudelle vuodelle ja uudelle alulle! Menemme muuten uuden vuoden aattona katsomaan Jukka Puotilan imitaatioshowta Kansallisteatteriin! Se oli joululahjani miehelleni.

Toivon sydämestäni parempaa uutta vuotta niin monelle ihmiselle. Olen viestitellyt ja jutellut niin tuttujen kuin vieraidenkin kanssa, joilla on ollut vaikeaa syystä tai toisesta. Jostain ihmeen syystä tämä vuosi on ollut monelle aika hurja ja kurja.

Mutta nyt, nyt vuosi vaihtuu, ja aloitamme puhtaalta pöydältä. Mikään surkeus ei kestä iäisyyksiä, ja asioilla on taipumus järjestyä. Isoäitini sanoi niin, ja se olkoon mottoni ensi vuodelle. Niin kauan, kun mikään ei uhkaa henkeäsi, olet voiton puolella.

Tästä postauksesta tuli ehkä hieman tummasävyinen, mutta palaan kyllä iloiseen tyyliini heti tämän jälkeen. Ei ole tarkoitus kaataa omia murheita teidän niskaanne, mutta ehkäpä on hyvä muistuttaa, että monilla kauniiden kuvien takana saattaa olla kamppailuita ja suruja – enkä nyt välttämättä puhu itsestäni.

Olen oppinut tänä syksynä paljon empatiasta. Se on tässä hullussa maailmassa ainoa, mikä on tärkeää. Haluan antaa sitä entistä enemmän ystäville ja työkavereille, perheelle myös. Pienet, tsemppaavat sanat, kysymykset ja kuuntelu antavat toiselle juuri sillä hetkellä valtavasti voimaa. Älä surkuttele tai sääli, vaan keksi toiselle jotain kivaa sanottavaa. Kuuntele toista, älä koskaan oleta.

Hyvää uutta vuotta, potku vanhan persuuksille ja skool uudelle alulle!