Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Scampisalaatti á la Mamma Rosa

 

Kun olimme ystäväni ja mieheni kanssa syömässä Mamma Rosassa Tölöntorilla, tilasin pääruoaksi scampisalaatin. Herkullinen salaatti vei kieleni, ja tiirailin ruokaa sillä silmällä, jos tekisin sitä kotonakin. Viime keskiviikkona otin sitä toisen kerran peräjälkeen, ja yhtä hyvälle maistui!

Salaatti onnistui kotonakin hyvin, ja tykästyin perusaineksiin sen verran, että ajattelin kokeilla muuntelemalla sitä vielä vaikkapa porkkanasuikaleilla.

Näitä ainesosia tuli minun versiooni Mamma Rosan salaatista, voihan olla, että jokunen unohtui. Lopputulos oli ainakin hyvin samantapainen.

Scampi- eli jättikatkaravunpyrstösalaatti

Salaattipohja (salaatteja, rucolaa jne)
korianteria
miedon chilin palasia
kesäkurpitsaa pieninä paloina
scampeja (pääruoaksi 6-9 riittää)
limen mehua

Sulata scampit hyvissä ajoin ennen paistamista. Kokoa ensin salaattipohja. Revi korianteri joukkoon. Leikkele chilit pieniksi palasiksi, paloittele kesäkurpitsa ja lisää salattiin.

Laita pienelle pannulle öljyä, ja kun se on tosi kuuma, lisää Maldon-suolaa. Paista sulaneet scampit kuumalla pannulla suolaöljyssä hetken, ja kokeile haarukalla kypsyyttä. Älä paista liikaa.

Lisää scampit salaatin päälle ja purista limeä päälle. Nauti heti!

Tykkään ruuista, joissa on muutama ainesosa ja mutkaton maku. Tässä chili ja korianteri ovat hallitsevia, mutta myös ihanan suolainen jättikatkaravunpyrstö maistuu hyvältä. Salaatista taitaa tulla perjantainen erikoisherkku, sillä kovin usein scampeja ei viitsi syödä kolesterolin takia.

Mamma Rosassa saa muuten myös parhaat etanat. Rakastan niitä! Juusto, joka tulee etanoiden päälle pannussa, on taivaallista, rapeaa ja suolaista…

Hauska muuten, että mieheni ei koske tähän salaattiin. Hän inhoaa korianteria. Se on kieltämättä mieltymyksiä jakava, itse taas tykkään paljon!

Kysyisin vielä onko teistä kivaa ja hyödyllistä, että jaan reseptejä silloin tällöin? Itse kun pyrin ruuanlaitossa helppouteen ja pidän simppeleistä mauista, lisäksi on kiva kokeilla silloin tällöin uuttakin.

Helppo ja herkullinen katkarapu-kinkkupiirakka

 

Leivoin pitkästä aikaa vanhan hittireseptini, katkarapu-kinkkupiiraan.

Meillä kävi nimittäin eilen ystäviä istumassa vaihteeksi kahvipöydän ympärillä. Minusta tarjottavia ei tarvitse olla sen seitsemää sorttia, riitää, että on pari todella hyvää, ruokaisaa ja maukasta, yksi suolainen ja yksi makea.

Katkarapu-kinkkupiiraan valmistaa helposti, ja sen muhiessa uunissa voikin kattaa pöydän nätiksi.



Ohje on helppo, tässä tulee:

Sunnuntai-piirakkapohja
100g katkarapuja
2 dl juustoraastetta
1/2 paprika
vihannespussi
n. 150 g kinkkua (kalkkunaleikettä)
1 sipuli
tilliä, suolaa, sitruunapippuria

2 dl kermaa
2 kananmunaa

Muotoile piirakkapohja vuokaan. Pilko sipulit ja paprika, sekoita muiden aineiden ja mausteiden kanssa. Sekoita kerma ja kananmunat, lisää täytteeseen. Laita täyte pohjan päälle. Paista 200 asteessa n. 45 min (uunista riippuen, oma uunini vaatii 50 min).

Makeana tarjottavana oli ihana, kostea Ateljé Finnen sitruunakakku. Ihan paras makea tarjottava, jos minulta kysytään! Sen voi tehdä jo edellisenä iltana, ja muhittuaan yön yli sitruuna-tomusokeriliemessä se on superherkullinen. Sitruunakakku on vähän liiankin hyvää!



Vaikka astiat pysyvät samana, on serviettejä ja tabletteja kertynyt sen verran, että niillä voi varioidan kattausta.  Tällä kertaa päädyin vaalean harmaan sävyihin, joihin astioiden kaunis vaaleabeige sopii. Tabletit ovat Cobellosta, servietit Balmuirilta.

Astiat, kuten näette, ovat vuosikausia keräämääri Pentikin Vanilja-sarjaa.

Somat pikkuhaarukat ovat aikoinaan lahja isovanhemmiltani, sarjaan kuuluvat myös pikkulusikat. Chippendale-lusikat taas omilta vanhemmiltani. Kauniit harmaat lasit ovat Muurlan, tämän kesän ostos Muurla-myymälästä Salosta.


Ystävien kanssa istuessa aika menee niin nopeasti. Tulee juteltua kaikki maan ja taivaan väliltä.

Tämän ystäväpariskunnan kanssa tutustuimme, kun olimme juuri rakentaneet talomme, ja he aloittelivat oman talonsa rakentamista. Miehet olivat silloin samassa työpaikassa, ja he tulivat meille katsomaan uunituoretta kotiamme.

Ystävystyimme heti, ja olemme juhlineet yhdessä niin meidän kuin heidänkin synttäreitä, lastensa lakkiaisia ja häitä, ollaan käyty retkillä vuosien mittaan, syömässä ja leffassa. Parasta ovat kyllä nämä pitkät illanistujaiset, joissa käsitellään niin ilot kuin surutkin. Oman rikkautensa ystävyyteen tuo heidän iranilaiset juurensa. Ja missään ei muuten ole niin mahtava meininki kuin iranilaisissa häissä, sen voin sanoa!



Niin kuulkaas tämäkin loma on taputeltu. Iltapäivällä käyn kampaajalla, sitten etsin kalenterin, avaimet ja muut tykötarpeet valmiiksi. Kello soi klo 6.40. Tulee kylmää kyytiä, mutta siitä se sit taas lähtee!