Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Keittiön siivous ja Monica-kaapin kesytys

 

Perusteellinen keittiön siivous on ollut pitkään to do-listalla. Yhdistän tähän vielä seuraajan toiveen siitä miten säilytän pikkusälät. Kirjaston siivous -juttuni oli tosi suosittu Instavideoineen, mutta siinä missä kirjahylly on suurien linjojen vetämistä, keittiössä on todellakin enemmän ilman paikkaa olevia pikkunippeleitä.

Meillä jokaisella taitaa olla Monica-kaappi, eli viitaten Frendien Monica Gelleriin. Hänhän oli maaninen siivoja, mutta niin vain häneltäkin löytyi kaappi, johon oli tungettu kaikkea mahdollista. Meikäläisen Monica-kaappi on mikron alla. Se vaati suurimman huomion, mutta kävin läpi koko keittiön.

Meidän keittiö pähkinänkuoressa: 17 vuotta vanhassa talossa, 16m2, Petran kaapit, uudet Samsungin kylmälaitteet. Pintaremppa tehtiin kaappeihin ja tasoon 2015, vanha säilyttäen.

Keittiömme ei ole mitenkään erikoinen, ihan perus kaappeja ja laatikoita. Kuiva-ainevarastoni on pieni ja vaatimaton, joten vaikka tilaa ei ole kovin paljon, se ei yleensä käsiin räjähtele. Vaikka teenkin ns. jatkuvaa siivousta viikottain, kaappien sisällöt käyn läpi perusteellisemmin kahdesti vuodessa.


Varauduin siivousurakkan Tokmannilta hankituilla säilytysbokseilla. Olen kokenut ne tosi käteviksi. Lisäksi muutama roskapussi ja jätesäkki olivat valmiudessa.

Pyyhin yleensäkaappien ovia Dermosilin keittiöpuhdistusaineella, mutta tällaisissa järeissä siivouksissa käytän ihan vanhaa kunnon Vimiä tai Cifiä. Niillä saa kaikki tummat hankaustahrat ja muut likatahrat kätevästi pois. Pyyhin pinnat vielä hyvin nihkeällä mikrokuituliinalla, ettei jää pesuainejämiä.

Mutta sitten se Monica-kaappi! Ai kamala! Se syö sisäänsä talouspaperirullat, kynttilävaraston, lounasrasiakokoelmani sun muuta. Aika räjähtänyt alkutilanne.

Mikron yläpuolinen kaappi ei ollut ihan niin sotkussa, mutta sieltä löytyi ns. miessälää pattereista pikaliimoihin ja joulukynttelikköjen varalamppuihin.

Kävin hakemassa välillä Tokmannilta lisää säilytyslaatikoita. Siis suuria, nämä ehdin kuvata ennen.

No niin, sotkuiset kaapit saatiin selvitettyä kolmessa tunnissa, eli siinä samassa koko keittiö.

Turhaa roskaa, pahvia, vanhoja jauhoja, paperia, resptisälää sun muuta tuli kolme pussillista, ja kierrätettävää sekajätettä jätesäkillinen! Laitoin surutta pois mm. vanhoja leipäkoreja.

Selvä heikkouteni on maljakot. Niitä on ihan liikaa, alkaa olla vaikeaa saada maljakot kaappeihin mahtumaan… Kaikki maljakot menivät olkkarin tiikkikaappiin. Mitään niistä en raaskinut hävittää. Kuitenkin lempimaljakkoni, Marimekon kirkas tai harmaa Urna on vielä hankkimatta.

Mikron yläpuolella olevaan kaappiin jäivät ne tavarat, jotka sinne kuuluvatkin, eli lasikannut, varapatterit ja pienet lamput. Eipä sinne sitten paljon muuta jäänytkään! Instan videoissa näkyy alkutilanne, kuvaa en hoksannut ottaa.

Mikronaluskaappi sai neljä suurta säilytyslaatikkoa. Ylemmällä hyllyllä on kynttiläsälää – enpä muistanutkaan hankkineeni jouluksi paksuja kynttilöitä! Nyt kynttilät eivät vaeltele pitkin kaappia, varsinkin punaisista jää helposti jälikiä. Alemmalla hyllyllä ovat talouspaperit, laatikko keittiötarvikkeille kuten ihmesienille, teräsvillalle, vessakukille jne. Liäksi lounaslaatikot kuuluvat kaappiin, vien niissä lounasruokani töihin.

Astiakaappeja moititaan nykyaan minusta suotta. Olen aina tykännyt astiakaapista, eikä siellä pidetä mitään turhaa. Säilytämme siellä matalat suuret ja pienet lautaset, kahdenlaiset juomalasit, Pentikin mukit, situunapusertimen ja muutaman mitta-astian. Siinä se. Jos jotain tarvitsee pestä käsin, se mahtuu kuivumaan kaappiin.

Astioissa ei ollutkaan mitään järjestämistä, jäljellä ovat vain jokapäiväisessä käytössä olevat. Niiden paikka on kätevästi astianpesukoneen päällä olevassa kaapissa.

Pellavaservettejä on sen sijaan kertynyt niin paljon, että niille raivasin toisenkin matalan laatikon. Instasta näkyy vielä näistä lisää juttua.

Olipa se palkitsevaa, mutta huh, miten kova homma! Mukavaa hommaa tosin tehdä ajan kanssa! Vielä on yksi miessälälaatikko läpikäytävänä, kunhan siippa ehtii töistä kotiin.

Nyt muuten hoksasin, että sellaista pientä silpputavaraa ei juurikaan ole. Olen aika tehokkaasti päässyt eroon turhasta, ja nyt lähtivät viimeisetkin nippelit.

Kuinka usein sinä käyt keittiön kaappeja ja laatikoita läpi?

8 asiaa joulusta

 

Milloin aloitan joulun valmistelun? Mistä rasitun, mistä unelmoin? Näitä kysymyksiä mietiskelin tämän blogeissa kiertäneen haasteen myötä.

Aloitan joulujutut jo marraskuun puolella, koska työ.

Kotona laitellaan jo marraskuulla valokranssit, mutta ne vaihtuvat ikkunatähtiin joulukuun puolella. Valokranssit palaavat hetkeksi tammikuussa. Kuusi laitetaan viimeistään itsenäisyyspäivänä.

Ruokajutut ovat vähiten tärkeitä. Jos olemme kaksin, meille riittää piparit, puuro ja kalkkuna. Laatikoita ostan ja tuunaan. Lisäksi pitää tehdä joku hyvä salaatti, jossa on juustoa. Jos olemme vanhemmillani, sitten ruokaa on ihan eri tavalla, ja kaikki itse tehtynä. Äidin bataattilaatikko on ehkä maailman parasta.

Sain aikoinani blogiin vähän pyyhkeitä siitä, että laitoin kuusen joulukuun alussa. No, myöhässäpä olen, koska nyt ekat kuuset näkyivät somessa jo marraskuun alussa. Vaan jokainen saa laittaa kuusen milloin haluaa. Sofi Oksasellakin näkyy olevan ympärivuotinen joulukuusi työhuoneellaan, hoksasin Maria Veitola Yökylässä-ohjelmasta. Ehkä ensi vuonna teen radikaalin tempun, ja laitan kuusen vasta aatonaatona!

Arvostan kaikkia heitä, jotka työnsä puolesta tai sen ohessa luovat joulutunnelmaa eri ihmisille. Se joukko onkin suuri. Musiikki on suuressa osassa joulun tunnelmanluojana. Ajatelkaan, jos ei olisi musiikkia, eikä kukaan soittaisi tai laulaisi!

Inspiroidun joulukukista. Tänä vuonna olen ostanut vain leikkoritarinkukkia. Ne ovat suuria ja upeita! Olisi ihana laittaa joulutähtiä tai hyasintteja, mutta saan niistä allergisia oireita, samoin kuin elävästä kuusesta. Myös sypressit valoineen Let It Snow-ruukuissa ovat olleet suloisia. Joulukukkani ovat valkoisia.

Toinen inspiraation lähden on kynttilät. Ledit ovat avanneet ihan uusia ulottuvuuksia kynttilöiden ”polttoon”. Heh, olette varmasti huomanneet kuvista innostukseni kynttilöihin.

Muistan lapsuuden joulut kutakuinkin täydellisinä: se odotus, koulun hauskat tapahtumat, partion pikkujoulut, piparitalkoot ja laulamisen vanhainkodissa ja sairaalassa nuorten porukassa, lumiset maisemat ja kodin tuoksuva joulukuusi. Vanhemmat näkivät valtavasti vaivaa, että meillä olisi ihana joulu, ja sitä se aina olikin.

Hauskaa oli myös tapaninpäivä isovanhempieni ja tätini perheen kanssa. Meitä oli iso porukka koossa, eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Muistan, kun serkkuni sai yhtenä jouluna jääkiekkopelin, ja sitä pelattiin ihan hullun lailla.

Rasitun sellaisesta, josta en ole inspiroitunut. Muuten kaikki puuha on hauskaa. No joo, kaupoissa, lähinnä marketeissa, taustalla soiva joulumusiikki on rasittavaa – se tekopirteä rallatus ja jatkuva kulkusen kilkatus…

Unelmoin valkeasta joulusta. Taas valkeata joulua / keskellä suurten hankien… Marraskuu täällä eteläisessä Suomessa on ollut musta, ja on satanut paljon. Näyttää siltä, että emme saa valkeaa joulua tänne suuntaan.

Väsyn vähän kaikesta ja kaikkeen tähän aikaan vuotta. Olen myös väsynyt ja kyllästynyt tähän vuoteen, ja odotan uutta innolla.

Virittäydyn rauhallisella musiikilla ja tunnelmoinnilla. Joulukuu on paras kuukausi tunnelmointiin. Juon kupposen kahvia ja nakerran mieheni leipomia pipareita (ah, miten hyviä ne taas ovat), kuuntelen lempimusiikkiani tai luen hyvää kirjaa. Poltan paljon kynttilöitä ja tuikkuja. Joulun jälkeen olen  kyllästänyt itseni tunnelmoinnilla ja tuikkuilulla niin kovin, että uusi vuosi tuntuu todella raikkaalta ja tervetulleelta! Kynttilöitä ei jaksa poltella enää uuden vuoden jälkeen.

Miten sinä virittäydyt tai mistä väsyt? Mitä arvostat ja muistat?