Päivän pienet jutut

 

Uskomatonta, miten tammikuukin alkaa kääntyä loppupuolelle. Tuntuu, että en ole saanut mitään näkyvää ”aikaan”, toisaalta olen vielä toipumassa syksyn flunssaputkesta. Fysiikka ei ole vielä ennallaan, mutta pienin askelin, pienin askelin!

Ulkona on mitä tylsin talvi-ilma, joka ei ole talvea nähnytkään. No, säästääpähän lämmitys- ja aurauskuluissa! Kovin kaunista ulkona ei kuitenkaan ole. Kotoa sen sijaan on ihanaa, heh, ja oli ilma mikä hyvänsä, valo tulvii olkkarin ikkunoista sisään. Tuollainen harmaa valo on myös kaunista.

Tässä postauksessa kirjoittelen vähäsen tammikuun pieniä, kivoja asioita! 

Ruokaryhmien kunnostaminen

Meillä kotonahan ei mikään juuri muutu, tosin nyt olemme saaneet tarjouksen keittiön ruokaryhmän maalauttamisesta. Pitäisi vain vielä saada ryhmä vietyä täältä paikasta A sinne paikkaan B. Wilma-ryhmästä tulee kokovalkoinen.

Aion myös lähiaikoina tarttua olohuoneen ruokaryhmän tuolien vahaukseen. Olen aikoinani vahannut koko kaluston, ja se oli muuten homma, se. En tehnyt sitä edes pensselillä, vaan sellaisella vaahtomuovisudilla. Ei enää! Penssselillä sujuu kätevämmin. Itse asiassa homma ei ole mitenkään ylivoimainen, vaatii vain ryhtymistä, kuten asiat yleensä.

Lukeminen ja äänikirjat

Sain eilen postissa hartaasti odottamani kirjan, Maria Boreliuksen Bliss, joka on jatkoa vuonna 2018 ilmestyneeseen Hyvinvoinnin vallankumoukseen. Huomenna on hyvä päivä sen aloittamiseen, sillä kun aloitan, haluan lukea keskeytyksettä! Pääsen myös tapaamaan Mariaa helmikuun alussa, olen tosi innoissani siitä!

Otin Bookbeatin pitkästä aikaa. Olen kuunnellut molemmat Maria Veitolan kirjat, ja puoleen väliin Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen Valonantajat. Jälkimmäinen on mielenkiintoinen kirja positiivisuuden voimasta. Kirja sisältää paljon tutkimustietoa positiivisen ajattelun voimasta. Positiivisessa ajattelussa on meikäläisellä aika paljon opettelemista. Onneksi on tuo yltiöpositiivinen puoliso.

Kaappien siivoukset

Huh, olen lykännyt kaappien siivousta, sillä kuten nuoriso sanoo: ”Ei oo motii…” Motia pitäisi vain nyt löytyä, sillä keittiön kaapit kaipaisivat kipeästi järjestämistä ja läpikäyntiä. Kirjahylly taitaa kuitenkin olla ensimmäisenä listalla.

Liikunnan aloittaminen

No vihdoin olen aloittanut liikunnan. Tiesin kyllä, että pitää aloittaa hitaasti, mutta en oikein käytännössä tajunnut mitä se tarkoittaa. Huomasin, että lihakseni jaksaisivat enemmän, mutta kun sain kolmen yrityksen jälkeen päivän nuhan, päätin kysyä apua viisaammiltani.

Sain ohjeeksi liikkua matalalla sykkeellä, alle 120. Oiva neuvo! Nyt olen kaksi kertaa jo jumppaillut kevyesti, venytellyt, saanut kevyen hien, mutta syke on pysynyt alhaisena. On ollut mukava huomata, että kyllä sitä kuntoa siellä tallella on, lihakset jaksaisivat huomattavasti enemmän. Mutta otan edelleen iisisti! Tällaiselle kärsimättömälle hätähousulle tämä on varsin opettavainen kokemus.

Sosiaalinen elämä

Liian helposti tulee jumiuduttua kotiin, mutta olen janonnut ystävien seuraa! Maanantaina olin päivän Pian luona. Viime keskiviikkona veljeni oli meillä blinejä syömässä. Huomenillalla on Bablerin bileet! On tosi kiva nähdä blogikollegoita.

Inspiraatio

Minä olen sellainen, joka tarvitsee inspiraatiota saadakseen aikaan asioita, oli sitten kyse kodinhoidosta, liikunnasta tai ruuasta. Pikkuinen, mutta hyvä inspiraatio oli Iltalehden oheisnumero Hyvä olo, joka ilokseni oli keskittynyt viisikymppisen naisen hyvinvointiin. Juttua oli vaihdevuosista, ravinnosta sun muusta, ei nyt mitään uutta ja mullistavaa, mutta hyviä muistutuksia yksissä kansissa. Bonuksena ihanan Pippa Laukan haastattelu. Hän on ihan superinspiroiva ihminen!

Mieheni on myös minulle aikamoinen inspiraatio. Hänhän pudotti viime vuonna 15kg painoa. Hän ei edelleenkään syö pitsoja, hamppareita tai makeaa ”tuosta noin vain”, eli meidän kauppareissuilta ovat jääneet ex tempore-Kismetit, jäätelöt tai muut herkut kokonaan pois. Olen vuoden alusta ollut namilakossa, ja se on ollut kyllä helppoa. Jos nyt kylässä tarjotaan, en kieltäydy, mutta en myöskään himoitse sokeria. Pitää vain huolta, että syö tarpeeksi ja monipuolisesti, ettei verensokeri pääse turhia heilumaan.

Hyvinvointi

Nyt on ihan oikeasti aikaa keskittyä hyvinvointiin, ruokaan, uneen ja liikuntaan. Henkinen hyvinvointi kulkee siinä samalla. On ollut ihan superhauska kirjoittaa myös blogia kaikessa rauhassa. Kun kirjoitan tai teen jotain keskittymistä vaativaa, pitää olla ihan hiljaista. Jotkuthan lukevat, kirjoittavat tai opiskelevat musiikin ollessa päällä, mutta itse en siihen pysty. Mitenkäs sinä?

Uudet, hyvät sarjat

Meillä on mieheni kanssa aina jokin sarja meneillään. Aktiivisena ovat Netflix ja HBO Nordic, joista jälkimmäiseltä löytyi yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani: Berlin Station. Se kertoo CIA:n konttorista Berliinissä. Kausia on kolme, joista kakkonen oli paras mielestäni. Mukana on amerikkalaisia, saksalaisia ja englantilaisia näyttelijöitä. Sarja ei ole myöskään liian väkivaltainen.

Toinen hyvä löytö tapahtui eilen: The Loudest Voice (HBO), jonka miespääosan esittäjä Russel Crow voitti Golden Globen. Sarja kertoo Fox- kanavan perustamisesta, ja on aivan mielettömän mielenkiintoinen.

Tällaisia pieniä juttuja tänne, mitäs mukavaa teidän tammikuuhunne kuuluu?

Röyhelöhihojen lumo ja Sanditon-sarja

 

Olen tosi heikkona erikoisiin hihoihin. Sellaisia paitoja, joissa niitä on, on vaikea löytää. Kolme vuotta sitten ostin Lauren Ralph Laurenin paidan, jossa on hurmaavat mansetit, upeat katseenvangitsijat. Olen käyttänyt paitaa ns. parempana paitiksena, eli en ihan joka käänteeseen ole malttanut sitä pukea. Hihat ovat maltillisen romanttiset, ei ylenpalttiset, mutta persoonalliset.

Romantiikan ja periodisarjojen kaipuuseen on YLE:llä alkanut uutuussarja Sandington. Se perustuu Jane Austenin ja ”erään toisen” romaaniin. Sarjan on sanottu tuovan uutta tuulta periodidraamoihin, ja väläytelty jopa uuden Mr. Darcyn löytymistä.

Kirja Sanditon on suomennettu Leikkiä ja totta, ja se tarkastelee Janen tuotannolle niin tunnusomaisesti ihmissuhteita, käyttäytymistä ja sen peilaamista, sosiaalista asemaa ja tietenkin rakastumista.

Nuori Catherine Hayworth (Rose Williams) matkustaa Sanditonin rakennusvaiheessa olevaan merenrantakeskukseen sen rakennuttajan ja tämän vaimon kanssa. Keskiössä yhteisössä on rikas, vanha, yläluokkainen rouva, ja hänen perijänsä. Rakennuttaja, Tom Parker aikoo tehdä Sanditonista yläluokan huvittelupaikan, ja yrittää varmistaa hankkeensa rahoituksen.

Nuori Charlotte kiinnittää huomionsa komeaan Sydney Parkeriin, jota näyttelee komea Theo James. Sarjan luoja, Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjan käsikirjoittaja Andrew Davies, on väläytellyt Jamesin olevan uusi Mr. Darcy. Hm, ei sentään, jo senkin takia, että Mr. Darcy on sataprosenttisesti Janen oma luomus.

Theo James on muuten itselleni tuttu Divergent-elokuvista, Downton Abbeysta sen sijaan en muista häntä ollenkaan.

Jane Austen ehti kirjoittaa Saanditonia vain yksitoista lukua. Hän halusi pitkän sairauden uuvuttamana kirjoittaa jotain hilpeää, mutta ei voinut saattaa teostaan loppuun.

Sarja tulee jakso jaksolta tiistaisin, ja olen nähnyt siis vasta ensimmäisen jakson. Olen lukenut, että brittikatsojat ovat paheksuneet Sanditonia sen seksikohtausten takia. Tämä on Janen maailmaan peilaten tyylirikko.

Tarvitseeko nykykatsoja sitten Austen-maailmaan seksiä…?

No ei, ei minusta.

Janen upea teksti riittää kyllä sellaisenaan: kiinnostus ja aina ei niin peitelty uteliaisuus toisiin ihmisiin, tapakulttuuri ja sen rajoja välillä venyttävä, aina itselleen rehellinen sankaritar, koomiset hahmot, nokkelat sanailut – se riittää Austen-faneille, eikä muuta tarvita.

Sarjaa on tehty vain yksi kausi, sillä katsojaluvut eivät olleet kovin korkeat. Veikkaisin, että katsojiksi on kosiskeltu nuorempia, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Jane ei elinaikanaan kirjoittanut omalla nimellään. Vasta hänen kuoltuaan 41-vuotiaana salaperäiseen sairauteen Henry-veli paljasti maailmalle minkäniminen nainen oli suosittujen kirjojen takana.

Aion katsoa Sanditonin kyllä, mutta veikkaan, että se ei ehkä tule pärjäämään suosikeilleni, Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjalle 90-luvulta, ja Järki ja tunteet-elokuvalle vuodelta 2005, jossa pääosissa olivat Emma Thompson ja nuori Kate Winslet.

Yksi ilo katsoa periodidraamoja on juurikin puvustus, ja ketkäpä sen osaavat paremmin kuin britit. Joka ikinen yksityiskohta on mietitty viimeisen päälle. Kuvauslokaatioitahan ei saarelta puutu. Jos tarvitaan kartano, niin voi valita kymmenistä kohteista. Ja voi vain kuvitella mikä määrä studioilla on kalustoa eri vuosisadoille ja -kymmenille: vaatteita, vaunuja, autoja, huonekaluja…

Nooh, mutta sitten asuun, olkoon se moderni aasinsilta Austen-ajan kaipuuseen. Tykkään kokonaisuudesta tosi paljon, ja se on pitkälti noiden hihojen ansiota. Paita on siis Lauren Ralph Laurenin, ja se on uuden silitysraudan ansiosta upean näköinen. Mansetit kun ovat vähän haastava silitettävä. Silitys on todellakin välinelaji!

Lampaanvillaliivi oli löytö lokakuiselta Teneriffan-matkalta. Hotellimme lähellähän oli suuri Benetton, jossa oli meneillään poistomyynti. Meinasi lähteä lapasesta sitä valikoimaa ihemetellessä, tuokin liivi maksoi 16€, ja on täysvillaa. Tykkään pitkistä linjoista, liivi lämmittää juuri sopivasti jättäen tilaa kauniille hihoille.

Tekonahkahousut ovat Oasikselta, nilkkurit Rossit, monen vuoden takaa.

Tykkäätkö sinä periodisarjoista, mitkä ovat suosikkejasi?