Vappu on mielentila – vapun asu ja muutama muisto

Huomenna on vapunaatto ja ulkona mitä tyypillisin vapun sää: koleaa, sataa ja paistaa vuorotellen. Sää kuvastaa nyt omaa mielentilaanikin, joka on viime päivinä mennyt ylös ja alas. Vappua kuitenkin päätimme mieheni kanssa juhlistaa, sillä jonkinlainen pieni irtiotto vaikka ihan grillauksen ja hyvän ruuan merkeissä on paikallaan. Vappu on nyt siis enemmän mielentila kuin tapahtuma, lupa hieman höllätä huolista, syödä hyvin ja kilistää lasi kuohuvaa.

Kiitos Balmuirille, jolta sain ihastuttavan silkki-kashmirsetin. Vappuaaton asuksi puen sen valkoisten housujen ja korkojen kanssa. Lakin laitoin myös esille, sillä sen saaminen oli aikoinaan tärkeä asia!


Monet asiat tässä eristätymisessä mietityttävät, ja olen seurannut hieman aktiivisemmin mediaakin. Avataanko koulut? Onko eristäytymistä ollut tarpeeksi? Tuleeko syksyllä uusi aalto – tai kyllähän se tulee. Mitä sitten tapahtuu? Miten ylipäätään elämä asettuu tästä eteenpäin, onko se jatkuvaa koronan pelkoa? Milloin näemme perheitämme?

Näitä asioita kun pohtii sekä tietoisesti että alitajunnassa, alkaa välillä pipoa kiristää. Siksi vappu tuli nyt hyvään aikaan, olkoonkin, että sitä vietetään nyt eri tavalla kuin oli aikomus.

Joskus juhlamieltä pitää kaivaa vähän väkisin, mutta on hyvä tulla esiin kuopastaan, vaikka sitten hieman pakottamalla. Miksi ylipäätään pitäisi antaa periksi tympääntymiselle ja öllöttämiselle. En jaksa! Olen öllöttänyt ihan tarpeeksi. Aion meikata ja laittaa nättiä päälle ja pistää vaikka tanssiksi, jos huvittaa.

Nyt on aika tehdä hyvää ruokaa ja unohtaa hetkeksi arki.

Olisin niin mielelläni emännöinyt tänä vappuna vähän isommalle porukalle. Viime vuosina on ollut niin kivaa, kun meille on kokoontunut ystäviä syömään hyvin ja viettämään aikaa yhdessä. En ole koskaan viettänyt ns. opiskelijavappua. Sibelius Akatemia-aikana olin sen verran vanhempi kuin kurssikaverit, että haalarivappu ei kiinnostanut. Oli omat menot, kaverit ja suunnitelmat.

Sitten tuli aika, että vappu oli vain ylimääräinen vapaapäivä. Se meni jokseenkin kevään töistä toipumiseen, talon rakentamiseen, pihatöihin ja siivoamiseen. Vasta viime vuosina on tuntunut siltä, että hei, kerrankos sitä vappua vietetään, ja siihen on halunnut satsatakin enemmän.

Meillä tehdään huomenna parsarisottoa ja grillilohta. Parsaa on jo popsittu jos missä muodossa, mutta parsarisottoa en ole koskaan kokeillut.

Ruoka on pääosassa tänä vappuna – erityisesti parsa!

Grilli huolletaan tänään. Se oli muuten lentänyt maahan alkuvuoden suuressa myrskyssä. Yksi rengas oli hajonnut rytäkässä. Täytyy sanoa, että aikamoinen tuuli oli täytynyt olla, että se oli lennättänyt grillin nurkastaaa portaiden kautta nurmikolle!

Jälkkäriksi meillä on Aino-jätskin mudcake- ja mansikkamarenkimaut. Leipomisesta luovuin, koska jätski vaan nyt on ihanaa. Kahta sorttia pitää olla sen vuoksi, että niitä voi vertailla ja ottaa sitten sitä parempaa vähän lisää.

Hain eilen vappukimpunkin, ihania, vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia, ja laittelin ne sikin sokin Urna-maljakkoon. Ne näyttävät somilta yhdessä suloisessa sekamelskassa.

Katan valkoiset astiat ja vaaleanpunaiset servietit. Jälkiruoalle sopivat erityiset lasit: Balmuirilta viisikymppislahjaksi saadut laakeat ihanuudet, jotka näkyvät näissäkin kuvissa.

Tänä vuonna haluan juhlia vappua erityisesti siitä syystä, että kamala talvi on ohi. Mitä tuleva tullessaan antaa – se on helpompi ottaa kesää vasten vastaan. Tällä hetkellä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ehkä se pakottaa meidät nauttimaan hetkestä ja siitä hyvästä mitä käsillä tällä hetkellä on.

Talvi on ohi, ja kesä vasta tulossa!

Tiedostan ihan hyvin, että oma tilanteeni on ok, on tilaa ympärillä ja työ johon palata. Epävarmuutta ja surua tunnen silti minäkin, tosin olen huomannut, että fiilikset vaihtelevat päivittäin. Välillä on ihan ok olo, toiveikas ja iloinen, toisinaan ei jaksaisi nousta sängystä. Vaan nousen kuitenkin.

Oma piha ja terassi tuntuvat tosi tärkeiltä tällä hetkellä. Siksi olen nauttinut, ihme kyllä, pihatöistä! Perun tällä hetkellä kaikki puheeni siitä, että en jaksa tai osaa. Pihapuuhat tuntuvat ihan henkireiältä tällä hetkellä. Voi tehdä omin käsin jotain ja vaikuttaa lopputulokseen. Meillä on piha nyt valmiina odottamaan kasvukautta.


Mutta en olisi minä, jos en miettisi mitä juhliin pukea päälle! Vaikka on pienimuotoinen kotivappu, on sitä viettäessä kiva pukeutua vähän nätimmin. Minulle pukeutuminen tuo automaattisesti juhlan tuntua, sitä, että arki on hetkeksi syrjässä.

Silkki-kashmirneule on ylellinen, kevyt ja juhlava valinta.

Balmuir muisti minua ihanilla silkki-kashmiryläosilla. Olen tällä hetkellä todella tykästynyt lyhythihaisiin neuleyläosiin! Ja jos käsivarsille tarvitsee lämmikettä, pitkähihainen neuletakki antaa sitä. Silkki-kashmir on paitsi tosi kevyttä ja ohutta, myös lämmintä – aivan täydellinen kesämateriaali. Kaunis hiekkabeige hienostunut väri.

Calysta-neule ja Carin-neuletakki ovat tällä hetkellä -40% alennuksessakin, ja muina väreinä löytyvät christal pink, musta ja meleerattu vaaleanharmaa.

Lakista vielä sananen. Otan sen esille joka vuosi, sillä siihen liittyy mukavia muistoja. Kuvien lakki ei ole se alkuperäinen, sillä ensimmäinen lakki on liian pieni. (Mistähän se johtuu, että tosi moni hankki liian pienen lakin?)

Havahduin abijouluna siihen, että pitäisiköhän alkaa miettiä kirjoituksia tosissaan. Muistan, että ahdistuin jouluyönä asiasta ihan tosissaan. Olin vähän laiskanlainen lukiolainen, matikasta olin pudonnut ajat sitten kärryiltä.

Penkkarien jälkeen olisi pitänyt alkaa lukea, mutta en oikein saanut aikaiseksi sitäkään. Kirjoitin kuitenkin aineesta laudaturin ja reaalista magnan, ihan viittä vaille ällä sekin. Kielet sen sijaan epäonnistuivat tasooni nähden.

Tuloksia enemmän kuitenkin pelkäsin, että en saa juhlia! Niitä odotin.

Olen aina tykännyt juhlista – myös omistani!

Ja saisinko tarpeeksi ruusuja, sekin oli huoli. No, molempia sain, ruusujakin yllin kyllin. Sellainen elämän huoleton heinäsirkka olin silloin.


Tällaisia vappumietteitä! Onko sinulla vappusuunnitelmia? Hyvää ruokaa kenties, facetime-yhteys ystäviin, soitto vanhemmille, vappupalloja tai simaa? Toivon sinulle hyvää vapunaattoa, ja Instan storiesissa voi kurkata miten meitsin risoton tekeminen sujuu!

Vappu tulee koronteenista huolimatta

Ensi viikolla on sitten jo vappu! Ollaan jo toukokuussa. Mennyt raskas talvi, tai lukuvuosi, kuten itse ajattelen, on kohta ohi. Ja vaikka koronteenista (eikö ole hauska sana, eläköön vivahteikas suomen kieli!) ei tunnu loppu näkyvän, olen ehdottomasti nyt vähän juhlatuulella.

Pääsiäinen livahti ohi jotenkin huomaamatta. Mutta vapusta on viime vuosina tullut tosi kiva juhla, koska meillä on ollut useana vuonna serkkuni perhe kylässä, viime vuonna myös hyvä ystäväpariskuntamme. Olen tehnyt ruokaa ja olemme paistaneet vohveleita, hauskaa on ollut.

Nyt ollaan kahden, mutta meillä on kaksinkin aina kivaa. Vappukoristuksia pitää olla, joten kaivoin lipaston laatikosta paperipallot, ja serpentiinejäkin on vielä jäljellä. Näin saatiin simppeli, mutta nätti vappukoristus. Vielä kukkia pöydälle, niin kattaus on valmis. Pääsiäiskoristeita minulla ei ole ensimmäistäkään, mutta näitä vaaleanharmaita, myös pinkkejä ja valkoisiapaperipalloja löytyy synttärien jäljiltä vaikka kuinka paljon. Meillähän oli niitä katto täynnä silloin kaksi ja puoli vuotta sitten.

Ruokia mietittiin myös hartaasti. Ruokahan on tänä vuonna se juttu, kun ei saada ystäviä kylään. Koska on parsakausi, ja tykkäämme molemmat parsasta, päädyin parsarisoton tekoon. Mies esitti toiveen grillaamisesta, ja jos ei sada, niin aloitamme grillikauden. Ehkä lohta…? Jälkiruuaksi on joko näitä helppoja ja nameja suolakinuskidonitseja tai sitten vain ihan jätskiä, riippuu olenko leipomistuulella.








Viikonloppu on ollut mukava ja työntäyteinen. Eilen teimme pihatöitä, laskin, että heiluin yli neljä tuntia ulkona haravan, talikon ja lapion varressa. Fitness-kellon kulutus näytti aikamoista kulutusta, ja tunsin heilumisen kyllä illalla kropassani.

Kiskoimme ylös seitsemän pensasta ja yhden kukkapenkin. Päivänliljapenkki jaettiin ja istutettiin uudelleen. Pensaiden tilalle tulee jotain muuta, mutta mitä, sitä pitää miettiä. Siivosin myös kivituhkaa. En yhtään kärsi sitä, että siinä kasvaa jotain pintakasvia, joten raappaan sitä veren maku suussa…

Kiitos muuten hurjasti vinkeistä terassikukkaongelmaan, sain lukuisia vastauksia sekä tänne blogiin että Instan DM-puolelle. Vähän alkoi hahmottumaan mitä haluaisin ruukkuihin laittaa. Katsotaan sitten mihin päädyn, laitan siitä tänne ehdottomasti kuvia.

Oli aivan superhauska puuhata ulkona, mutta tänään olin huhkimisesta sen verran väsynyt, että en jaksanut enää mennä ulkotöihin. Mies sen sijaan kärrää multaa ja lapioi ylös vielä pari pensasta.

Yllätin hieman itseni, koska en erityisemmin pidä pihatöistä. Eilen oli tosi kivaa, ja se johtui siitä, että teimme yhdessä. Nyt sitten odotellaankin kevään kasvupyrähdystä ja istutusaikoja, jotta pääsee miettimään mitä tosiaan vanhojen kasvien tilalle laittaisi. Jos on jo tässä vaiheessa vinkkiä helposta, suuresta, ei-risuuntuvasta pensaasta, saa mieluusti antaa ehdotuksia!